Maailman kirjat 2012

Ma 28.5.2012
Eilen helluntaisunnuntaina oli Maailman kirjat -tapahtuma jälleen Helsingissä. Viime vuonnakin kävin pikaisesti tuossa Maailman kirjat -teltassa joka kuului silloinkin osana Maailma kylässä -tapahtumaan.

Kuva: © Marleena

Tänä vuonna sää oli tosi helteinen suomalaisittain ajatellen, ainakin +22 astetta lämmintä, jollei enemmänkin. Vaeltelin pari tuntia kojujen ja telttojen keskellä ja menin sitten loppupäiväksi istumaan Maailman kirjat -telttaan kuuntelemaan kirjaesittelyjä.

Kuva: © Marleena

Joka paikassa oli ihmisiä valtavasti. En tiedä, miten kävijämäärä on laskettu, mutta netissä on maininta ennätyksestä: yli 105 000 henkeä kävi tutustumassa tähän Maailma kylässä -tapahtumaan!

Kuva: © Marleena

Viime vuonna oli sateista, joten ei ole ihme, jos silloin väkeä kävi kaikkiaan vähemmän. Tämän vuoden teema festareilla oli "demokratia, Pohjois-Afrikka, Venäjä ja Helsinki 200 vuotta pääkaupunkina". Sofi Oksanen oli kuulemma Tallinnassa tekemässä pr:ää tulevaan elokuvaansa liittyen. Minä seurasin noin kello neljästä iltapäivällä aina iltakuuteen asti kirjaesittelyjä.

Kuva: © Marleena

Areenalle astui juuri tullessani Pekka Peltola esittelemään Afrikassa-kirjaansa. Istumapaikkoja oli niukasti, joten tein aluksi ylimalkaisen kierroksen teltassa. Seuraavan kirjaesittelyn aikoihin sain sitten istumapaikankin, joten jäin seuraamaan, mitä tuleman piti, koska en ollut huomannut ottaa mistään ohjelmaa mukaani.

Kuva: © Marleena

Kirjat olivat kaikki enemmän tai vähemmän poliittisia, mutta sangen kiinnostavia kuitenkin. Jostain kummasta syystä jaksoin kuunnella sekä Andrei Sergejeffin Afganistanin historiaa -kirjan kuin myös Reko Ravelan Afganistanin loputon sota -kirjan esittelyn.

Kuva: © Marleena

Simo Sipolan haastattelukin meni siinä kuumuudessa istuessa, vaikka kirja nimeltä Uuden Euroopan raunioilla ei saanut minua mitenkään syttymään, tosin Rosa Meriläinen varmaan kuitenkin yritti parhaansa.

Kuva: © Marleena

Vasta viimeisenä esitelyvuorossa olleet polkupyöräreissuista kirjoitetut kirjat saivat mielenkiintoni heräämään. Ne olivat Matti Rämön kirjoittamia matkakuvauksia, joista uusin oli Polkupyörällä jäämerelle ja siinä samalla noin 100 kilometriä päivässä polkeva kirjoittaja kertoi myös kolmesta aikaisemmasta kirjastaan.

Kuva: © Marleena

Siinä kuunnellessani tuli vilkuiltua muutakin yleisöä ja niinpä bongasin yhden kansanedustajan ja muutamia mielenkiintoisia asuja ja hiuskuontaloita. Bonuksena teille nuo kuvat:

Kuva: © Marleena

Kuten sanottu istumapaikkoja oli vähän ja suurin osa kuuntelijoista seisoi ja nuorempi porukka istui lattialla.

Ottakaapa mallia näistä kampauksista!

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Punaisia vaatteita oli muutamilla ja festivaalien poliittinen yleiskuva olikin aika punainen.

                         Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Asuja olimonenlaisia. Joku oli hyvin kesäisesti pukeutunut. Joillakin oli jopa paksu takki päällään.

Kuva: © Marleena

Joillakin oli kunnollinen retkivarustus istuinta myöten.

Kuva: © Marleena

Tässä vielä sokeri pohjalla:

Kuva: © Marleena

Nykylasten lelut ovat vähän erilaisia kuin menneinä vuosina. Pojalla on sähköinen kuvakirja!

EDIT: Jos kiinnostaa, lisää festivaaleista on myös toisessa blogissani.

Välähdyksiä Helsingin kirjamessuilta 2011

La 29.10.2011

Nyt täytyi lainata sanontaa savolaisilta: "Liian paljo hyvvee on ihanoo". Näin väitetään savolaisella humöörillä. Kolmas päivä joutui iltaan ja taas olin Helsingin kirjamessuilla! ;) Ja peräti kokonaiset kahdeksan tuntia, klo 10–18! Enpä olisi etukäteen uskonut. Mutta minunlaiselleni kirjafanille tällaistakin voi sattua. Huomisen jätän kuitenkin suosiolla "väliin". Sitten jälleen ensi vuonna!
Jaan tässä teille vähän kuvia sieltä:

Kuva: © Marleena

Yleisöä riitti tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Aleksis Kivi -lavan ympärillä ainakin.

Kuva: © Marleena

En tiedä, miten äänieristys ympärillä toimi, mutta jännää oli, että joka esityslavan tilaisuuden puhujia pystyi hyvin kuuntelemaan, vaikka joka puolella oli esiintymispaikkoja, joista kuului voimakasta puhetta, kun kohdalle tuli. Jostain syystä äänet eivät häirinneet toisiaan eikä mitään sekamelskamelua syntynyt. Päälavan esiintyjiä pystyi seuraamaan myös yläpuolella ovalta valkokankaalta. Koko messualueella tekniikka tuntui toimivan kaikinpuolin hyvin.

Kuva: © Marleena

Kuuluisuuksia seurattiin tungokseen asti. Tällainen oli mm. Don Rosa, joka kertoi edellisellä käynnillä kuulleensa, että suomalaisille tärkeimpiä olivat Aku Ankka ja Kalevala.

Kuva: © Marleena

Viron musta kirjaesittelypaikka erottui selvästi muusta kokonaisuudesta. Viro olikin näiden messujen pääteema.

Esiintymispaikka saattoi olla tällainenkin:

Kuva: © Marleena

Tai tällainen:

Kuva: © Marleena

Tai jopa tällainen:

Kuva: © Marleena

Tavallisin paikka noudatti kuitenkin tätä mallia:

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Lamasta puhutaan kovasti, mutta ainakaan nykyinen naisten pukeutumismuoti ei viittaa lamaan. Muotiasiantuntijat kun väittävät, että lama pidentää naisten hameet nilkkoihin asti... Eli taloudellinen tilanne on suoraan verrannollinen naisten hameenhelmojen pituuteen. Kyllä tämä aika näyttää olevan semmoista 1960-luvun mini- ja midi-muodin mukaista.

Messuilla toki näkyi muutakin: Tässä tarjoillaan 1700-luvun reseptillä tehtyjä pipareita.

Kuva: © Marleena

Ja tässä on 1700-luvun miehen asu:

Kuva: © Marleena

Heidän asuistaan en tiedä. Munkki kai on ihan nykyajan asussaan:

Kuva: © Marleena

Muunkinlaisia asuja näki:

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Hän myi silkkikukkaroja.

Sarjakuvat olivat myös hyvin edustettuina:

Kuva: © Marleena

Monitorista (?) saattoi nähdä, mitä hän piirsi.

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Siellä parveili nuorisoa.

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Ja täytyihän yleisöäkin kuvata. Paikalla tosiaan oli kaikenikäistä, -kokoista ja näköistä väkeä. Hekin ovat yleisöä:

Kuva: © Marleena

Nimmareita jaetiin joka esityksen jälkeen.

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Kirjojen lomassa mahdollisuus oli sukeltaa myös taiteen syövereihin, sillä taidettakin oli eräässä hallissa tarjolla runsain määrin:

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

Jos kirjallisuuden ja taiteen jälkeen riitti voimia, saattoi mennä jonottelemaan ruokaesittelijöiden maistiaisia.

Kuva: © Marleena

 Tai Viinimessuille, jonne kuulin monen eksyneen kokonaiseksi messupäiväksikin.

EDIT: Viime vuonna pidin syksyllä taukoa blogieni kirjoittamisesta, joten, vaikka kävinkin kirjamessuilla, en kirjoittanut niistä mitään mihinkään blogiini. Helsingin kirjamessuista 2009 olen jotain sentään kirjoittanutkin vanhassa blogissani http://marjaleenakirjonen.blogspot.com/2009/10/helsingin-kirjamessuista.html

Torstain tunnelmia

To 27.10.2011

Kirjamessutkin sitten alkoivat. Tänään minulla oli todella lyhyt päivä, työt loppuivat jo 12.15, mikä on syksyn ennätys. Toisaalta palkan suhteen tällaiset lyhyet päivät eivät ole hyvä juttu, koska olen tuntipalkkalainen. Joka tapauksessa käytyäni hoitamassa erään juoksevan asian käväisin pikaisesti kotona ja suunnistin sitten Messukeskukseen.
Ehkä minulla oli viime vuodesta mielessä jotain, minkä takia kirjamessujen avajaispäivä ei sitten tänä vuonna vastannutkaan odotuksiani. Toisaalta en ole koskaan aikaisemmin käynyt Kirjamessuilla avajaispäivänä enkä tänä vuonnakaan päässyt avajaisiin, jotka olivat jo kello 11. Minä astuin messukeskuksen ovesta sisään hieman yli kaksi iltapäivällä.
Ihmisiä oli paikalla kuitenkin kohtalaisen paljon arkipäivän suht aikaiseen iltapäivään nähden. Jotain kuitenkin oli selvästi erilaista viime vuoteen verrattuna. Ehkä näytteille asettajia oli yhtä paljon kuin viimeksikin (?), tai enemmänkin, en tiedä, koska en ole tehnyt mitään todellisia tilastollisia laskelmia. ;) Kuitenkin tunnelma oli jotenkin erilainen ja kaikki näytteilleasettajat olivat ilmeisesti samassa tilassa. Ennen osa messuista oli muissakin messutiloissa, ainakin elintarvikkeiden myyjät ja taisivat Viinimessutkin olla aivan toisella puolella rakennusta. Kun kirjamessuilla oli makkara ja juustomaistiaisia, myyjiä paidoista musiikkijuttuihin, niin jotenkin tuli semmoinen olo, että kirjamessut ovat supistuneet tyngäksi viime vuotiseen verrattuna. En muista viime vuonna maistelleeni jugurtteja ja makkaroita kirjojen lomassa. Viime vuonna tuntui, ettei kaksi päivää riittänyt edes kaikkeen tarjontaan tutustumiseen. Tänään kuljeskeltuani ympäri pari tuntia, kuunneltuani toisella korvalla paria kirjailijaa, tuli kummallinen olo: Tässäkö nämä messut nyt sitten olivat?!

Messukeskuksen sivuilta voi kuitenkin lukea vallan muuta:

"Tapahtuma on nyt suurempi kuin koskaan. Messuihin osallistuu 313 näytteilleasettajaa, esiintyjiä on yli 1000 ja esityksiä ohjelmalavoilla 700. Ulkomaisia esiintyjiä on lähes 90 ja heistä lähes 50 on virolaisia. Esiintyjät tulevat 18 eri maasta. Kustantajien ja kirjakauppojen osastoilla on myös ohjelmaa ja kirjailijat signeeraavat osastoilla kirjojaan."

Hienoa oli huomata, että kirjablogitkin on huomioitu. Vähän harmitti, kun kirjablogeistaan palkitut olivat esillä jo aamulla, enkä siis nähnyt heitä. Se olisi ollut kiinnostava ohjelmanumero, jos he nyt sitten olivat siellä paikalla.
Joka tapauksessa seuraavat kirjablogien pitäjät palkittiin:

Jessica Andersin ja Bokbabbel

Salla Brunou ja Sallan lukupäiväkirja

Penjami Lehto ja Jäljen ääni

Hanna Matilainen ja Morren maailma

Hanna Pudas ja Kirjainten virrassa

Onnittelut heille jokaiselle! He saivat jaetun Rakkaudesta kirjaan -tunnustuspalkinnon! Asiasta voi lukea tarkemmin Messukeskuksen uutisista.

Lainaan siitä muutamia otteitä tähän, jos vaikka jossain vaiheessa tuo Messukeskuksen sivusto poistuu netistä: 

"Rakkaudesta kirjaan -tunnustuspalkinto jaettiin tänään torstaina 27.10. Helsingin Kirjamessujen avajaisissa viidelle blogistille, jotka ovat kirjoittaneet kirjallisuusblogejaan suurella sydämellä rakkaudesta kirjaan. Tunnustuspalkinnon saivat Jessica Andersin, Salla Brunou, Penjami Lehto, Hanna Matilainen ja Hanna Pudas. Nyt ensimmäistä kertaa 5000 e:n palkinto jaettiin viiteen osaan.

Verkko on tiedottamisen ja keskustelun välineenä tullut jäädäkseen ja se toimii erinomaisesti yhteisöllisen lukemiskokemuksen edistäjänä. Blogit ja blogistit ovat tärkeä osa verkossa käytävää keskustelua kirjoista ja kirjallisuudesta. He ovat itse kirjojen suurkuluttajia, ja mikä tärkeintä, he haluavat jakaa kokemuksiaan muiden kirjoista innostuneiden kanssa. He edistävät omalla toiminnallaan lukemisen harrastusta ja avaavat mielenkiintoisia kirjallisuuskeskusteluja.
............
Suomen Messusäätiön Rakkaudesta kirjaan -tunnustuspalkinto on kunnianosoitus lukemisharrastuksen edistämisestä. Palkinto jaettiin nyt 11. kerran. Palkinto myönnetään vuosittain yksityiselle henkilölle tai yhteisölle, joka on pitkään ja ansiokkaasti edistänyt lukemisharrastusta ja kirjallisuuden asemaa tai muuten omalla toiminnallaan tehnyt kirjallisuutta tutuksi. Rakkaudesta kirjaan -palkintolautakuntaan kuuluivat tänä vuonna Suomen Kustannusyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Anne Valsta, toimittaja Suvi Ahola, kirjailijat Olli Jalonen ja Sofi Oksanen, päätoimittaja Jarmo Papinniemi, tiedottaja Reetta Ravi ja toimittaja Philip Teir.
Suomen Messusäätiö rahoittaa joka vuosi lähes 500 000 eurolla palkintoja suomalaisen elinkeinoelämän edistämiseksi. Näitä ovat muun muassa Tasavallan Presidentin kansainvälistymispalkinto, Kaj Franck -muotoilupalkinto, Suomen Kauneimmat Kirjat -palkinto sekä edellä mainittu Rakkaudesta kirjaan -tunnustuspalkinto."

Esiintymislavoilla tapahtui tänään torstaina myös koko ajan kaikenlaista, kirjailijahaastatteluja pääasiassa. Tänään en kuitenkaan välittänyt jäädä kenenkään esiintyjän juttuja kovin pitkäksi aikaa kuuntelemaan.

Jalkoja messut aina kysyvät. Parin tunnin vaeltelu käytävillä käy jo pienestä liikunnasta. Ehkä tänään kävelin nuo päivittäin vaaditut 10 000 askelta ainakin, vaikka polveni ei vielä olekaan täysin parantunut. Varsinkin portaissa olen hidas ja jopa tulppana ohi kiirehtiville. :) No Messukeskuksen näyttelytilat ovat pääasiassa tasaista maastoa. Isosta hallista voi nousta katutasoon rullaportaita.

Huomenna on messuilla runopäivä, joten ehkä menen katsomaan, josko jotain mielenkiintoista osuisi näköpiiriin. Vaikka runoutta kaiketi käsitellään jo ennen kahta, jolloin suunnilleen taas ehkä ehtisin paikalle. Olen joka tapauksessa menossa noille kirjamessuille vielä toisen kerran, ehkä juuri huomenna, jolloin työpäiväni on yhtä lyhyt kuin tänäänkin, mutta ainakin viikonloppuna. Jos menen huomenna, niin sitten viikonloppuna vielä kolmannen kerran. :)

Vaikka ensi vaikutelma tänä vuonna olikin yllättävä, niin mitenkään suppeat nämä kirjamessut eivät kuitenkaan ole. Esille asettajia ovat varmasti kaikki kynnelle kykenevät kustantamot. Tämän päiväinen kierros antoi hyvän kokonaiskuvan, joten jatkossa tiedän, mitä on odotettavissa ja voin syventyä paremmin "yksityiskohtiin". Ehkä jaksan kuunnella kunnolla pari haastatteluakin.

Arvatkaas, mihin on enää aikaa vajaa kuukausi?

To 22.9.2011
Arvatkaas, missä

1) vuoden 2011 teemamaa on Viro? 2) esiintyy 1000 kirjailijaa, tiedemiestä, poliitikkoa, taiteilijaa ja asiantuntijaa ja lavoilla on 700 ohjelmanumeroa sekä noin 300 ohjelmaa näytteilleasettajien osastoilla? Tietysti jo arvasitte! Helsingin kirjamessut avautuvat reilun kuukauden päästä! Sain jo s-postissa alustavan ohjelman. Tiedossa on tosiaan vaikka mitä kirjallisuuden alueelta. Enemmän kuin kerralla jaksaa taas haukata. Tässä alustava ohjelman pdf-osoite (☜ klikkaa).

Jotain Vanhan kirjallisuuden päiviltä Sastamalassa

Ke 6.7.2011

Kun olimme puoli kolmen maissa lauantaina 2.7.2011 lähdössä Vanhan kirjallisuuden päiville, vastaamme tuli tällainen joukko. He kertoivat olevansa Vanhan Kirjallisuuden päivillä innostamassa lapsia lukuharrastuksen pariin. Lapsille ja nuorillehan merirosvotarinat ovat seikkailua ja romantiikkaa. Aikuinen kyllä saattaa miettiä, mitä romantiikka merirosvoilussa voi yleensä olla. Ja mistähän tuo merirosvojen seikkailujen ihannointi on saanut alkunsa. Todellisuus kun on varmasti jotain muuta kuin kirjojen tarinat antavat ymmärtää.

kuva - Sami Saramäki,
teemajuliste - Duunari Oy

Lauantai-iltapäivä oli siis jo pitkällä, kun joukkomme lähti kohden Sylvään koulua ja Vanhan kirjallisuuden päiviä, joiden teemana oli tänä vuonna rikos. Helle hiostutti ja paljon oli jo nähty paikkakunnan matkailutarjonnasta. Osa porukasta oli kaiketi jo mennyt edeltä, me "laiskimmat" menimme tyyriisti pikkubussilla. Oikeastaan minulle tämä autovaihtoehto oli hyvä, sillä polveni ei vielä ollut täysin kuntoutunut. :)

En myöskään ole dekkarifani, päinvastoin. Kestän

korkeintaan Mika Waltarin Komissario Palmun seikkailut ja jotkut vanhat klassikot, kuten Agatha Christie, Hercule Poirot... Niitä voin katsoa TV-sarjoinakin, mutta en nykyisin enää kovin halukkaasti. Ehkä Alfred Hitchcock myös...

Luin joitakin vuosia sitten niin inhottavan dekkarin, että en halua lukea ainuttakaan sellaista enää. Se kirja oli Syysuhri, jonka oli kirjoittanut Petra Hammesfahr. Siitä jäi niin ikävä jälkimaku, etten halua sen takia lukea enää dekkareita. Hyi sentään! Tuo yksi ainoa aivan sairas tarina sai reaktioni aikaan! Sain tuon kirjan kaupanpäälisinä Suuresta Suomalaisesta Kirjakerhosta, johon silloin vielä kuuluin.

En sentähden ollut kiinnostunut Vanhan kirjallisuuden päivien rikos-aiheisista luennoistakaan. Panu Rajalaa olisin voinut mennä kuuntelemaan, jos hänen esityksensä olisi ollut ohjelma-aikamme puitteissa.
Olimme vähän ennen kolmea Sylvään koululla, mistä olimme jatkamassa Tyrvään Pyhän Olavin kirkolle noin puoli viisi. Valitsin ohjelmatarjonnasta jotenkin kiinnostavalta vaikuttavan auditoriossa pidetyn tilaisuuden:

Kello 15.00–16.00
Tyrvääläinen tryki (auditorio)
Järjestäjä: Kustannusliike Warelia
Juontajana kirjailija Marko Vesterbacka

- Tyrvään Pyhä Olavi ja Karkun Vanha Maija, professori Unto Salo
- Tyrväätä Mauri Kunnaksen sarjakuvissa. Poimintoja uutuuskirjasta "Kunnaxen kiäli”, kirjailija Marko Vesterbacka

Ajattelin, että olisi mukava kuulla tarkempaa tietoa tuosta vanhasta kirkosta, jonka uudet maalaukset kiinnostivat minua erityisesti. Luulin tosiaan, että proffa puhunee puoli tuntia ja toinen puoli on sitten Mauri Kunnakseen liittyvää juttua. Vaan professori puhuikin sitten melkein koko tunnin, olin suoraan sanoen nukahtaa kesken koko esityksen, mutta en sitten kuumuuden takia viitsinyt lähteä kesken poiskaan. 

Kunnaksen kieltä käsittelevä osuus jäi tyngäksi. Eipä siitäkään paljon mitään jäänyt mieleen. Kirkon ikäasiatkin jäivät aivan pelkäksi jaaritukseksi. Auditorio oli kyllä täynnä väkeä.

Kuvassa professori on juuri istuutumassa ja toinen luennoitsija vihdoin aloittamassa.

Ehkä päivän anti oli ollut minulle sääolosuhteisiin katsoen liian valtava, hellettä Suomen oloissa, reippaasti lähemmäs 30 plusastetta. 

Teltassa antikvariaattien valtameri lainehti täynnään ummehtuneita vanhoja kirjoja, joilla oli runsaanpuoleinen hintakin enimmäkseen, paitsi kustantamojen poistokirjoilla. Huomasin jonkun ostaneen yhden vanhan taidetta käsittelevän kirjan kahdellakympillä, saman, jollaisen itse ostin viime vuonna eurolla Helsingistä.

Osa kirjoista oli esillä sekalaisena röykkiönä, osa kauniisti aseteltuna. 

En jaksanut innostua sarjakuvanäyttelystäkään, joka oli tehty kuvaamalla seinänkorkuisille sermeille aikakausittain piirtäjiä ja heidän töitään. Jos olisi ollut nähtävillä aitoja sarjakuvia, vaikka vitriineissä, niitä olisi mieluummin katsonut kuin lattean näköisiä valokuvasommitteluja aiheesta suurina painokuvina. Myös piirtäjistä olisi voinut olla jotain kunnollista materiaalia. Tapahtuma kesti tosin vain kaksi päivää, joten noilla isoilla julistemaisilla painokuvilla saatiin näyttelynomainen tilanne helposti pystyyn. 

Kävijöitä Vanhan kirjallisuuden päivillä on ilmoitettu olleen n. 15 000.

Museokirjapaino laiteineen oli myös nähtävänä. Jotain lisää Vanhan kirjallisuuden päivistä on myös toisessa blogissani Arkea, juhlaa ja unelmia.