Suomalaista tonttuilua

La 7.1.2012

Kuva: Maahenki

Jouluaikaanotin esille tämä suurikokoisen tonttukirjan, Maahengen kuluneena syksynä julkaiseman isokoisen kirjan Tontun vuosi. Nimestään huolimatta kirja ei ole varsinainen lastenkirja, jollei ajatella pelkkää kuvitusta, sillä kirja kertoo suomalaisten vanhoista uskomuksista, kansanperinteestä ja -ruoista.

Tämä ei myöskään ole varsinainen joulukirja, vaan se sisältää koko vuoden arjen ja juhlan viettoon liittyviä tapoja, uskomuksia ja ruokaohjeita.

Minusta kirja on sikäli mielenkiintoinen, että se on kuin satua alusta loppuun. Kirsi Manninen on koonnut yhteen suuren määrän vanhoja suomalaisia uskomuksia, työtapoja ja ruokaohjeita. Aki Paavolan ottamat kuvat Eija Porkolan kokoamasta tonttumaailmasta talonpoikaisessa Tyynelän pihapiirissä Larsmon kylässä Pohjanlahden rannalla tekevät kirjasta niin kansanperinteistä kiinnostuneille aikuisille kuin myös lapsenmielisille ja lapsillekin mukavan katselukirjan. Ikivanhoista uskomuksista ja tavoista huolimatta tämän kirjan tontut viettävät pääasiassa hyväntahtoista elämää ja käyvät joulukirkossakin. Kirja on täynnä pakanuuden aikaista arkea ja juhlaa susien karkotuksesta lemmennostatukseen.

Kuva: Maahenki

Kirjassa on myös laaja luettelo kirjoista, joista saa lisätietoa vanhan kansan tavoista ja tontuistakin. Perinneruoista kiinnostuneille tässä kirjassa on tarjolla monta hyvää reseptiä kalakukosta ruisleipään, simasta joulujuustoon. Joululeikit, -koristeet, juhannustaiat, ajanlaskunvälineet, savusaunat ja monet muut kansanperinteen asiat löytyvät tästä kirjasta.

ISBN 978-952-5870-32-9

Julkaisupäivämäärä: 29.08.2011

Kuvitus: Aki Paavola. Kuvausjärjestelyt: Eija Porkola

Ulkoasu: Riikka Löytökorpi

Sivumäärä: 160

Koko: 265 x 240 mm

Sidos: Sidottu

Kirjastoluokka: YKL 49.2 ja 40.7

Kielet: suomi (myös englannin- ja ruotsinkieliset laitokset)

Tämä ei ole vain jouluajan kirja, vaan mielenkiintoinen kurkistus entisajan maailmaan, vanhan kansan uskomuksiin ja tapoihin. Tätä kirjaa voisi nimittää suorastaan museoksi: suoranainen museokäynti kirjan muodossa, siis kuin museo omassa kirjahyllyssä, museokirja, kirjanmuotoinen museo. :D


Suomen kielen opiskeluuni liittyi aikoinaan myös jonkin verran kansatieteen asioita. Tässä on oiva tietokirja jokaiselle, joka haluaa tietää jotain suomalaisesta kansanperinteestä. 


Jos kirjassa jokin tökkii, niin se on tuo naiivi pakanuus taikoineen, asiat joihin jotkut jopa vieläkin tosissaan uskovat ja jotka ovat semmoista horoskooppi-luokkaa. Jotkut uskomukset lienevät jo aikansa eläneitä: Esimerkiksi tulevan sulhasensa nähdäkseen nuoren neidon piti paitasillaan tai alasti kiertää juhannusyönä ruispeltoa tai kaivoa, saunaa tai kolme kertaa muutettua riihtä.

Tämän kirjan uskomukset ja taiat ovat sieltä kilteimmästä päästä, mutta kuitenkin New Age ja noituuskin tulevat tästä kirjasta mieleen, ei voi mitään.

Aku Ankka jo 60-vuotias!

Su 7.8.2011

Kuvat: ©Marja-Leena Kirjonen

Aku Ankka on ollut vuosia monen pikku lukijan ensimmäisiä kurkistuksia kirjallisuuden maailmaan. Tiedän, varsinkin monien miehien yhä seuraavan Akun seikkailuja, vaikka ikääkin on jo kertynyt. Aku Ankka on varsinkin Suomessa ollut erittäin suosittu ja on edelleenkin. Ikäähän Aku Ankalla on jo 60-vuotta!
Minullekin Aku Ankka on merkinnyt jonkin verran ensimmäisinä lukukokemuksina. Ja olenpa saanut piirtääkin yhden Akun hahmon aikoinaan silloisen Sanoma Osakeyhtion, nykyisen Sanoma Magazinesin Lasten kirjakerhon lehteen Kikeroon, jota taitoin peräti kahdeksan vuotta.

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen

Kävin viime viikolla Päivälehden museossa katsomassa näyttelyä Räpylän jälkiä - Aku Ankka -lehti 60 vuotta Suomessa 11.3. - 11.9.2011 ja kirjoitinkin siitä enemmän toisessa blogissani. Jos kiinnostuit, käypä vilkaisemassa blogistani Arkea, juhlaa ja unelmia (klikkaa), mitä kaikkea siellä näinkään. ;)

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen

Linkki: Tunnet kai Aku Ankan?

Muumipeikko jo yli 65-vuotias

Ma 25.7.2011
Tyhjensin kännykkäni muistista kuvia ja huomasin sinne jääneen jotain näpsäyksiäni eräästä viime keväisestä oppilaiden Muumi-näyttelystä. Muumipeikkohan täytti vuonna 2010 jo 65-vuotta! Ikinuori kaveri, joka vain vuosi vuodelta nuortuu.
Oppilaat olivat rakentaneet erään helsinkiläisen koulun aulan vitriiniin näyttelyn, josta tässä nyt muutama kuva. Harmi, ettei minulla ole kuvaa kokonaisuudesta. Vitriinin lasi kiilteli lamppujen valossa, niin että kokonaiskuva jäi ottamatta.

Tove Jansson on kaikkien lasten kestosuosikki. Näyttelyn kirjat olivat hyvin luetun näköisiä, mutta koska olin vain käymässä kyseisellä koululla, en tiedä olivatko kirjat koulun kirjastosta vai muualta koottuja, esimerkiksi oppilaiden omia.

Kaikenlaista muumirekvisiittaa on olemassa, mutta tässä näyttelyssä ei niitä paljon ollut, joten saattaa olla, että näyttely olikin jonkun opettajan rakentama. Luulen, että oppilaiden tekemä näyttely olisi ollut muumimateriaalin puolesta runsaampi. :) Kukapa tietää, kun en silloin huomannut kysyä.

Toisinaan ajattelen, että voisin joskus lukea kaikki muumikirjat uudestaan. Katsotaan nyt, milloin aika riittää johonkin muumikirjaan tarttumiseen. ;)

Tämä  juliste onkin sitten jo vuodelta 2005, siis edellisiltä Muumi-synttäreiltä! Aitoja vanhoja piirroksia.

Tällainen pikkunäyttely on mielestäni hauska ja kouluissa voisi enemmänkin harrastaa lastenkirjailijoiden esittelyä aulojen vitriineissä, vaikka hyvähän niitä vakituisiakin täytettyjä eläimiä ja lintuja yms. on katsella, koska aina jää jokin asia muistiin. Tosin joskus surettaa, että niin moni eläin ja lintu on menettänyt henkensä tieteen vuoksi. Vai ovatkohan ne itsestään kuolleet ja sitten täytetty, kun on jostain löydetty. Näin nykyisin yleensä tehdään, mutta epäilenpä, että aikaisemmin ne on pyydystetty, tapettu ja täytetty. Tietääkö joku asiasta enemmän?

Yritän laittaa toiseen blogiini Arkea, juhlaa ja unelmia tyttäreni muumikokoelmasta jotain jossain vaiheessa. ;D Mukavaa alkanutta heinäkuun viimeistä viikkoa! ♥