Lukupiirissä tänään Franzénin kirja Tumman veden päällä

Tiistai 19.4.2011
Tänään  olin Suuren Kuun lukupiirissä, missä käsiteltiin Peter Franzénin esikoisteosta Tumman veden päällä. Mari Äikäksen opastuksella keskusteltiin pienellä porukalla kyseisestä kirjasta tunnin ajan.

Mari Äikäs

Peter Franzénin haastattelun voi kurkata Elävästä Arkistosta. Franzèn on lukenut kirjaansa Radio Suomessa viime elokuusta asti. En ole huomannut sitä ja se vähän harmittaa. Aamu-unisena en jaksa nousta sunnuntaisin anivarhain. EDIT: Lähetys on ollut nimittäin sunnuntaisin kello 8:30, jolloin useimmat viikolla töitä painaneet, ovat olleet ehkä vielä unten mailla.
Muutamia viimeisiä jaksoja voi vielä kuunnella Yle Areenasta. Huomenna poistuvaa jaksoa on jo luunneltu 1435 kertaa. Kutakin jaksoa on voinut kuunnella kuukauden ajan. Kolme tai neljä jaksoa on vielä kuunneltavissa.

Kansi: Markko Taina

Olin aikanaan yhdessä tämän kirjan julkistamistilaisuudessa eräässä isossa kirjakaupassa.

Kirjasta on tulossa myös elokuva.

Useimmat lienevät jo lukeneet ko. kirjan, joka ilmestyi vuonna 2010 Tammen julkaisemana. Vuoden 2010 aikana kirjasta ilmestyi kovakantisia laitoksia  ainakin 4 painosta ja pokkareissakin mentiin samana vuonna jo 6:nteen painokseen. Moneskohan painos tänä vuonna on jo menossa?!

Itse pidin kirjasta. Erityisesti kuvaustyylistä, joka tuo elävästi mieleen lapsen tavan nähdä asiat. Ainakin kuvittelen lapsen kokevan asiat juuri siten kuin Franzén kuvaa.

Jotkut ovat pitäneet kirjaa terapeuttisena, sillä monien elämässä on alkoholisoituneita ihmisiä, läheisiä tai etäisempiä.


EDIT: Korjasin Yle Areenan linkin. 'Pitäisi toimia niin kauan kuin on jaksoja kuunneltavissa. Tästä voi ehkä myös kuunnella.

Henna Helmi Heinosen esikoinen Veljen vaimo

Kannen tekijästä en
löytänyt mainintaa.

Tiistai 22. helmikuuta 2011

Esikoiskirjailijalla on yleensä valtavasti unelmia. Niin on selvästi myös Henna Helmi Heinosella. Sitä ei tarvitse välttämättä käydä lukemassa hänen blogeistaan: Henna Helmi Heinonen, Henna Helmi Heinonen (Iltalehdessä) ja Minusta tulee kirjailija.

Ei ole oikein murskata kenenkään unelmia, ei itseään kovasti tyrkyllä pitävän aloittelevan kirjoittajan sen enempää kuin kenenkään muunkaan.

Kansipaperin lieve.
Klikkaa kuvaa,
pystyt ehkä
lukemaan tekstin.

Sain tämän Arktisen Banaanin julkaiseman kirjan Heinosen blogin kautta, joten koin jonkinlaisena velvollisuutena lukea myös kirjan ja esitellä sen täällä. En nyt kuitenkaan kirjoita tässä tuosta kirjasta mitenkään pakosta. Kiitos kirjasta ja luottamuksesta lukea ja kommentoida blogissani kirjaa!

Henna Helmi Heinosen Veljen vaimo julkaistiin tämän kuun alussa. Kirjoittaja itse on jo ehtinyt olla esillä monessa paikassa televisiossa ja lehdissä. Ehkä hän on saanut kokea jo jonkin verran julkisuudenkin kiroja, julkisuuden, johon hän on kovasti ollut tyrkyllä, jopa ilmiöksi asti kuten jossain on mainittu.

Ensin hyvät asiat kuten yleensä korrektina tapana on: Tämä nuori nainen osaa selvästi kirjoittaa. Paikoin kynän jälki on suorastaan mestarillista.

Kirjan henkilöt kuvataan selkeästi joskin osin pinnallisesti. Tarina sujuu jouheasti. Asioissa edetään loogisesti. Kirjoitustyyli on perinteinen.

Asiat joihin kiinnitin huomiota olivat ensinnäkin kirjan pituus: 337 sivua, josta olisi helposti voinut poistaa 100 sivua, jolloin kirjan lukeminen ei olisi tuntunut niin takkuiselta. Esimerkiksi sivukaupalla jonkin miehen katumien paneskelujen esittelyä olisi voinut reippaasti lyhentää. Hajanaista kokonaisuutta tiivistäminen olisi varmasti vienyt parempaan suuntaan. Päähenkilön Marjan henkilökuva ei vakuuta. Ilmeisesti kirjoittaja on valinnut päähenkilön opiskelun sangen heppoisin tiedoin. Tiedän, mitä kaikkea arkkitehdiksi opiskeleminen sisältää. Päähenkilö kyllä kuvataan sangen avuttomaksi ja heikkotahtoiseksi, mutta silti luonnekuva on kovin ohut.

Kirjan alussa kikkaillaan ehkä hieman liian kanssa verbeillä ja adjektiiveja voisi tiputtaa pois sieltä täältä. Hautajaisiin liittyvässä osassa on paljon kypsää   ja laadukasta pohdintaa.

Jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa kirjaa. Ehkä siinä kirjoittaja ryhtyy jo kuvaamaan enemmän yläpään kuin alapään kuljettamia ihmisiä.

En ota kantaa siihen, keille kirja on muka suunnattu. Mielestäni hyvä kirja pitäisi olla kirjoitettu niin, että se sopii kenelle tahansa. Yleensähän monet kirjoittavat itselleen. Jos itse pitää kirjastaan, ehkä muutkin pitävät.

Lisäys: Arvostelemaan pystyy kuka vain, kirjoittajia on harvemmassa.