Suomalaista tonttuilua

La 7.1.2012

Kuva: Maahenki

Jouluaikaanotin esille tämä suurikokoisen tonttukirjan, Maahengen kuluneena syksynä julkaiseman isokoisen kirjan Tontun vuosi. Nimestään huolimatta kirja ei ole varsinainen lastenkirja, jollei ajatella pelkkää kuvitusta, sillä kirja kertoo suomalaisten vanhoista uskomuksista, kansanperinteestä ja -ruoista.

Tämä ei myöskään ole varsinainen joulukirja, vaan se sisältää koko vuoden arjen ja juhlan viettoon liittyviä tapoja, uskomuksia ja ruokaohjeita.

Minusta kirja on sikäli mielenkiintoinen, että se on kuin satua alusta loppuun. Kirsi Manninen on koonnut yhteen suuren määrän vanhoja suomalaisia uskomuksia, työtapoja ja ruokaohjeita. Aki Paavolan ottamat kuvat Eija Porkolan kokoamasta tonttumaailmasta talonpoikaisessa Tyynelän pihapiirissä Larsmon kylässä Pohjanlahden rannalla tekevät kirjasta niin kansanperinteistä kiinnostuneille aikuisille kuin myös lapsenmielisille ja lapsillekin mukavan katselukirjan. Ikivanhoista uskomuksista ja tavoista huolimatta tämän kirjan tontut viettävät pääasiassa hyväntahtoista elämää ja käyvät joulukirkossakin. Kirja on täynnä pakanuuden aikaista arkea ja juhlaa susien karkotuksesta lemmennostatukseen.

Kuva: Maahenki

Kirjassa on myös laaja luettelo kirjoista, joista saa lisätietoa vanhan kansan tavoista ja tontuistakin. Perinneruoista kiinnostuneille tässä kirjassa on tarjolla monta hyvää reseptiä kalakukosta ruisleipään, simasta joulujuustoon. Joululeikit, -koristeet, juhannustaiat, ajanlaskunvälineet, savusaunat ja monet muut kansanperinteen asiat löytyvät tästä kirjasta.

ISBN 978-952-5870-32-9

Julkaisupäivämäärä: 29.08.2011

Kuvitus: Aki Paavola. Kuvausjärjestelyt: Eija Porkola

Ulkoasu: Riikka Löytökorpi

Sivumäärä: 160

Koko: 265 x 240 mm

Sidos: Sidottu

Kirjastoluokka: YKL 49.2 ja 40.7

Kielet: suomi (myös englannin- ja ruotsinkieliset laitokset)

Tämä ei ole vain jouluajan kirja, vaan mielenkiintoinen kurkistus entisajan maailmaan, vanhan kansan uskomuksiin ja tapoihin. Tätä kirjaa voisi nimittää suorastaan museoksi: suoranainen museokäynti kirjan muodossa, siis kuin museo omassa kirjahyllyssä, museokirja, kirjanmuotoinen museo. :D


Suomen kielen opiskeluuni liittyi aikoinaan myös jonkin verran kansatieteen asioita. Tässä on oiva tietokirja jokaiselle, joka haluaa tietää jotain suomalaisesta kansanperinteestä. 


Jos kirjassa jokin tökkii, niin se on tuo naiivi pakanuus taikoineen, asiat joihin jotkut jopa vieläkin tosissaan uskovat ja jotka ovat semmoista horoskooppi-luokkaa. Jotkut uskomukset lienevät jo aikansa eläneitä: Esimerkiksi tulevan sulhasensa nähdäkseen nuoren neidon piti paitasillaan tai alasti kiertää juhannusyönä ruispeltoa tai kaivoa, saunaa tai kolme kertaa muutettua riihtä.

Tämän kirjan uskomukset ja taiat ovat sieltä kilteimmästä päästä, mutta kuitenkin New Age ja noituuskin tulevat tästä kirjasta mieleen, ei voi mitään.

Aku Ankka jo 60-vuotias!

Su 7.8.2011

Kuvat: ©Marja-Leena Kirjonen

Aku Ankka on ollut vuosia monen pikku lukijan ensimmäisiä kurkistuksia kirjallisuuden maailmaan. Tiedän, varsinkin monien miehien yhä seuraavan Akun seikkailuja, vaikka ikääkin on jo kertynyt. Aku Ankka on varsinkin Suomessa ollut erittäin suosittu ja on edelleenkin. Ikäähän Aku Ankalla on jo 60-vuotta!
Minullekin Aku Ankka on merkinnyt jonkin verran ensimmäisinä lukukokemuksina. Ja olenpa saanut piirtääkin yhden Akun hahmon aikoinaan silloisen Sanoma Osakeyhtion, nykyisen Sanoma Magazinesin Lasten kirjakerhon lehteen Kikeroon, jota taitoin peräti kahdeksan vuotta.

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen

Kävin viime viikolla Päivälehden museossa katsomassa näyttelyä Räpylän jälkiä - Aku Ankka -lehti 60 vuotta Suomessa 11.3. - 11.9.2011 ja kirjoitinkin siitä enemmän toisessa blogissani. Jos kiinnostuit, käypä vilkaisemassa blogistani Arkea, juhlaa ja unelmia (klikkaa), mitä kaikkea siellä näinkään. ;)

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen

Linkki: Tunnet kai Aku Ankan?

Retki Pukstaaviin, Kirjan kulttuurihistorialliseen museoon Sastamalaan (Vammalassa)

Su 3.7.2011
Kun lähtee Helsingistä ajamaan kohti pohjoista ja ajaa noin kolme tuntia ja muistaa kääntyä oikeista tienristeyksistä kohti entistä Vammalaa, joka tunnetaan nykyisin nimellä Sastamala, tullaan vihdoin paikkaan nimeltä Pukstaavi, joka on Kirjan kulttuurihistoriallinen museo.

Pukstaavi

"Työnimellä Kirjan Keskus - Kirjan Museo valmisteltu suomalaiselle kirjalle omistettu museo avaa ovensa Sastamalassa, Marttilankadulla, 1.7.2011. Pukstaavi-nimi löytyi museolle nimikilpailun kautta." (Teksti sivulta http://www.sastamala.fi)

Ja lainaus jatkuu:

"Pukstaavi on säätiön ylläpitämä valtakunnallinen museo, joka on erikoistunut suomalaisen kirjan ja kirjallisuuden kulttuurihistoriaan. Pukstaavi harjoittaa näyttely-, koulutus-, tapahtuma- ja julkaisutoimintaa omalla erikoisalallaan.

Pukstaavi sijaitsee vanhassa apteekkarin talossa Sastamalan keskustassa. Kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus on peruskorjattu museon käyttöön Sastamalan kaupungin ja Euroopan aluekehitysrahaston avustuksella."

Tietoja museosta verkkosivuilla.


Talossa on hyvä kahvila, josta saa myös erinomaista ruokaa. Kirjoitin tästä retkestämme Sastamalaan myös jo jotain toisessa blogissani Arkea, juhlaa ja unelmia. Kurkkaapa lopuksi myös sinne. :) (EDIT: Linkki korjattu)

Vietimme ruokailun jälkeen näyttelytiloissa aikaa tunnin pari. Minkä jälkeen menimme vieressä sijaitsevaan Herra Hakkaraisen taloon, josta kirjoitan seuraavassa postauksessani. Sitten matkamme jatkui Vanhan kirjallisuuden päiville –  siitäkin lisää myöhemmin. Aivan lopuksi menimme Tyrvään Pyhän Olavin kirkoon ihastelemaan Kuutti Lavosen ja Rauhalan maalauksia ja katsomaan kirkkonäytelmää Maria Magdalenasta. Näistä kaikista lisää myöhemmin. 


Päänäyttely: Inkunaabelista e-kirjaan
Vaihtuvat näyttelyt: Kirjahyllyni 1.7.2011 – 28.2.2012

Kuten näyttelyistä arvata saattaa museossa oli paljon kirjoja esillä ja monen monta kirjahyllyäkin, sillä menossa on paraikaa Kirjahyllyni-muistitiedon keruu (palkintona kirjoja):

"Suomen Kirjainstituutti käynnisti kesällä 2010 valtakunnallisen muistitiedon keruun, joka tallentaa kirjojen omistamiseen ja säilyttämiseen liittyviä muistoja, kokemuksia, tarinoita sekä valokuvia. Keruuseen voi ottaa osaa vastaamalla oheiseen kyselyyn 28.2.2012 saakka. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkintoja.

Kyselyyn voi vastata:

1. netissä (Katso linkki)

2. tulostamalla lomakkeen ja lähettämällä sen postitse osoitteeseen Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi / Minna Honkasalo, Marttilankatu 12, 38200 Sastamala 

Kirjoita annettujen teemojen pohjalta vapaamuotoisesti itsellesi sopivalla tyylillä.  

Keräämme myös valokuvia kirjahyllyistä. Lisätietoja: Minna Honkasalo minna.honkasalo.at.pukstaavi.fi p. 010 3212 955, 050 3131 412 Ohjeet kuvien ottamiseen (Kayso linkki)

HUOM! Pukstaavissa ”Saa koskea!”

Tässä muutamia kirjahyllyjä tuosta näyttelystä:

Kirjahyllyjä oli vessojenkin seinillä:

Kirjaston vanhaa maailmaa oli myös nähtävänä:
Toinen heistä on nukke, toinen ei. :)

  

Uuttakin oli näyttelyssä aivan sujuvasti vanhan kanssa vierekkäin. 


Kirjapainoasioitakin saattoi tutkia pienoismallin avulla ja katselemalla oppipojan ja mestarin puuhia.

Tyrvään kirjapainon pienoismalli

Toinen on nukke, toinen oikea ihminen. Arvaa kumpi on kumpi!

Latojan kasti (ja heijastuksia ikkunoista yms.)

Kirjansidontaa esiteltiin monipuolisesti vaihe vaiheelta:

Nähtävää ja koettavaa oli niin paljon, ettei kaikkea millään jaksanut omaksua yhdellä katsomisella. Tuli sellainen olo, että tässä kirjan museossa olisi mukava poiketa toistekin, jollei olisi niin pitkä matka. Tässä vielä lisää kuvia tästä näyttelystä:

Menossa on sarjakuvan juhlavuosi, joten siitäkin oli paljon katsottavaa:

Kun vielä katsoi kaikki seinille heijastetut videot ja kirjavitriinit, oli pakko mennä kuumista näyttelyhuoneista ulos helteeseen hengittämään!

Videokuvaa

Kirjavitriinien tarjontaa

KATSO MYÖS NÄMÄ: Jotain voit tosiaan katsella omalta koneeltasikin, jos et Sastamalaan asti pääse. Eli kannattaa tutustua myös Pukstaavin verkkonäyttelyyn Tarina-apteekkiin, josta löytyy myös jotain Kaarlo Sarkiasta!

Palkittu verkkonäyttely Kaarlo Sarkiasta antaa uutta näkökulmaa hänen runoihinsa.

Kaikki tämä visuaalinen tarjonta ja eri puolilla magnetofooneista kuuluvat esittelyt vaativat tunnollisemmankin kävijän kaiken tarkkaavaisuuden. Siispä välillä hetkeksi ulos hengähtämään ja sitten seuraavaan paikkaan, joka oli Herra Hakkaraisen talo aivan Pukstaavin vieressä. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Lisää tästä retkestä Sastamalaan on siis myös toisessa blogissani Arkea, juhlaa ja unelmia.