Suomalaista tonttuilua

La 7.1.2012

Kuva: Maahenki

Jouluaikaanotin esille tämä suurikokoisen tonttukirjan, Maahengen kuluneena syksynä julkaiseman isokoisen kirjan Tontun vuosi. Nimestään huolimatta kirja ei ole varsinainen lastenkirja, jollei ajatella pelkkää kuvitusta, sillä kirja kertoo suomalaisten vanhoista uskomuksista, kansanperinteestä ja -ruoista.

Tämä ei myöskään ole varsinainen joulukirja, vaan se sisältää koko vuoden arjen ja juhlan viettoon liittyviä tapoja, uskomuksia ja ruokaohjeita.

Minusta kirja on sikäli mielenkiintoinen, että se on kuin satua alusta loppuun. Kirsi Manninen on koonnut yhteen suuren määrän vanhoja suomalaisia uskomuksia, työtapoja ja ruokaohjeita. Aki Paavolan ottamat kuvat Eija Porkolan kokoamasta tonttumaailmasta talonpoikaisessa Tyynelän pihapiirissä Larsmon kylässä Pohjanlahden rannalla tekevät kirjasta niin kansanperinteistä kiinnostuneille aikuisille kuin myös lapsenmielisille ja lapsillekin mukavan katselukirjan. Ikivanhoista uskomuksista ja tavoista huolimatta tämän kirjan tontut viettävät pääasiassa hyväntahtoista elämää ja käyvät joulukirkossakin. Kirja on täynnä pakanuuden aikaista arkea ja juhlaa susien karkotuksesta lemmennostatukseen.

Kuva: Maahenki

Kirjassa on myös laaja luettelo kirjoista, joista saa lisätietoa vanhan kansan tavoista ja tontuistakin. Perinneruoista kiinnostuneille tässä kirjassa on tarjolla monta hyvää reseptiä kalakukosta ruisleipään, simasta joulujuustoon. Joululeikit, -koristeet, juhannustaiat, ajanlaskunvälineet, savusaunat ja monet muut kansanperinteen asiat löytyvät tästä kirjasta.

ISBN 978-952-5870-32-9

Julkaisupäivämäärä: 29.08.2011

Kuvitus: Aki Paavola. Kuvausjärjestelyt: Eija Porkola

Ulkoasu: Riikka Löytökorpi

Sivumäärä: 160

Koko: 265 x 240 mm

Sidos: Sidottu

Kirjastoluokka: YKL 49.2 ja 40.7

Kielet: suomi (myös englannin- ja ruotsinkieliset laitokset)

Tämä ei ole vain jouluajan kirja, vaan mielenkiintoinen kurkistus entisajan maailmaan, vanhan kansan uskomuksiin ja tapoihin. Tätä kirjaa voisi nimittää suorastaan museoksi: suoranainen museokäynti kirjan muodossa, siis kuin museo omassa kirjahyllyssä, museokirja, kirjanmuotoinen museo. :D


Suomen kielen opiskeluuni liittyi aikoinaan myös jonkin verran kansatieteen asioita. Tässä on oiva tietokirja jokaiselle, joka haluaa tietää jotain suomalaisesta kansanperinteestä. 


Jos kirjassa jokin tökkii, niin se on tuo naiivi pakanuus taikoineen, asiat joihin jotkut jopa vieläkin tosissaan uskovat ja jotka ovat semmoista horoskooppi-luokkaa. Jotkut uskomukset lienevät jo aikansa eläneitä: Esimerkiksi tulevan sulhasensa nähdäkseen nuoren neidon piti paitasillaan tai alasti kiertää juhannusyönä ruispeltoa tai kaivoa, saunaa tai kolme kertaa muutettua riihtä.

Tämän kirjan uskomukset ja taiat ovat sieltä kilteimmästä päästä, mutta kuitenkin New Age ja noituuskin tulevat tästä kirjasta mieleen, ei voi mitään.

Terveyteen liittyvää tietoa

Pe 6.1.2012

Kirjahyllyssäni on monia terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä opuksia. Lääkärikirjoja ei pahemmin ole. Ehkä pari kolme niitäkin, mutta eipä niitä oikein tee mieli lukea.

Täydensin äskettäin kirppariostoksena tuota hyvinvointiin liittyvää kirjallisuuttani Valittujen Palojen 2001 julkaisemalla suunnilleen A4-kokoisella ja 4-5 cm paksulla yli 400-sivuisella teoksella Vitamiinien, kivennäiaineiden ja luonnonlääkkeiden parantavat voimat.


Todella mielenkiintoinen kirja. Sairauksistakin siinä on, mutta sillä tavoin, että neuvotaan hoitoon liittyviä asioita ja ennen muuta, miten tuon sairauden voisi välttää. Siis ennalta ehkäistä. Mikään puoskarikirja tämä ei ole, vaan neuvotaan ennen muuta menemään lääkäriin, jos on vähänkin oireita eikä pelkkää itsehoitoa suositella, jos jokin diagnoosi on tehty. Kaikkiaan yli 90 vaivaan on ohjeita sekä ehkäisyyn että sairauden tukihoidoista ravintolisien ja rohdostuotteiden avulla.

Minua kiinnostavat lähinnä eri hedelmien, kasvisten ja kivennäis- ja hivenaineiden vaikutukset elimistöön. Kirjassa onkin laaja asteikko näistä asioista. Tietoja on yli 80 tärkeimmästä ravintolisästä, rohdostuotteesta ja -kasvista.

Katsotaanpa vaikka valkosipulia. Minä tosin syön valkosipulin tuoreena ohuenohuina siivuina ruisleipäpalojen välissä. Jos pelkää hajua, niin kannattaa laittaa leivän päälle persiljaa. Jos on kasvissyöjä, valkosipuli ei aiheuta samanlaisia hajuongelmia kuin lihaa syöville. No, näitä asioita ei ole tässä kirjassa, vaan tiedän nämä muuten.

Tässä kirjassa kerrotaan muunmuassa, miten valkosipuli vaikuttaa. Valkosipulin terveysvaikutukset johtuvat sen monista rikkiyhdisteistä, joita on toista sataa. Kypsentäminen tuhoaa monia näistä valkosipulin hyvistä ominaisuuksista. 

Valkosipuli ehkäisee valtimonkovetustautia ja sydänsairauksia ja alentaa hieman verenpainetta, koska se laajentaa verisuonia. Valkosipuli saattaa vähentää kolestrolia, ehkäistä suolistosyöpiä ja rinta- ja eturauhassyöpää. Tutkijat eivät ole täysin selvillä syistä, mutta yhteisvaikutuksena valkosipulilla on näissä asioissa merkitystä. Valkosipuli kiihottaa immuunijärjestelmää ja sen antioksidanttiset ominaisuudet ovat tärkeitä. Valkosipulilla on tehoa pieneliöiden tuhoamisessa, joita ovat virukset, bakteerit ja sienet, koska sen allisiini pystyy torjumaan entsyymit, joita pieneliöt käyttävät hyökätessään kudoksiin. Valkosipuli ehkäisee myös jalkasientä ja uimarin korvaa.

Vietin kaksi viikkoa juuri flunssan kourissa, mutta olisin voinut välttyä siltä, jos olisin käyttänyt koko syksyn valkosipulia tapani mukaan. Vaan juuri kuluneena syksynäpä olin jotenkin unohtanut koko valkosipulin omaksi vahingokseni!

Kirja suosittelee 400–600 mg valkosipulivalmistetta päivässä. Yhdessä tuoreessa kynnessä on noin 4000 μg. Valkosipuliöljyä tai murskattua valkosipulia neuvotaan laittamaan 2–3 kertaa päivässä iholle syyliin tai hyönteisten puremiin. 


Jos on jokin perussairaus, pitää ensin neuvotella lääkärin kanssa myös valkosipulin käytöstä, koska valkosipuli voi tehostaa lääkkeiden vaikutusta. 

Kirjasta voi lukea muutakin valkosipuliin liittyvää. Tässä nyt oli jotain. Lisäksi kirjassa on paljon lisää kaikenlaista ihan tavalliselle ihmiselle sopivaa tietoa. Monia asioita ei tule ajatelleeksikaan, ennenkuin asiasta lukee esimerkiksi tästä kirjasta.

Tyrvään Pyhän Olavin kirkko

Ma 11.7.2011

Osmo Rauhala, Kuutti Lavonen, Pirkko Silveri: Tyrvään Pyhän Olavin kirkko - St Olaf`s Church In Tyrvää on upea kirja. Otsikossa on myös suomeksi ja englanniksi teksti: Sata ja yksi kuvaa. Tämä isokokoinen nelivärin kuvitettu Kirjapajan julkaisu on kokonaisuudessaan kaksikielinen.

Kirjassa kerrotaan myös, miten tuhopolton jälkeen vanha kirkko nousee uudelleen tuhkasta entistä ehompana ja miten suunnattoman työn talkooväki teki. Pääpaino tässä kirjassa on työn loppuvaiheessa. Kuvien avulla näytetään, miten kaksi suomalaista taiteilijaa lopulta viimeistelivät kirkon töillään vaikuttavaksi kokonaisuudeksi. Kuutti Lavonen ja Osmo Rauhala kertovat töistään myös sanallisesti.

Kun 2.7.2011, siis reilu viikko sitten sain käydä tuossa kirkossa ja nähdä kaiken omin silmin, todella ihastuin tuohon kirkkoon. Ensinnäkin se sijaitsee erittäin kauniilla paikalla korkealla mäellä järven rannalla. Kirkkomaalaukset ovat hyvin vaikuttavia. Kuutti Lavosen työt kertovat Jeesuksen kärsimyksistä ja Osmo Rauhalan symboliikka luo kokonaisuuteen seesteisyyttä. Kirja on yksi hienoimmista taidekirjoistani. Vaikka kirkossa ei pääsisi itse käymään, niin katselemalla kirjan kuvia saa hyvän käsityksen kirkon vaikuttavuudesta ja hienoista maalauksista. Tämä kirja kuuluu kirjahyllyni aarteisiin.

Blogissani Arkea, juhlaa ja unelmia on kuvia, joita otin 2.7.2011 käydessäni tuossa kirkossa.

Pääsiäismuna – Ylösnousemuksen symboli

Pitkäperjantai 22.4.2011

Haluan nyt esitellä teille yhden upeimmista kirjoistani, nimittäin piispa Arsenin viime syksynä julkaiseman kirjan Pääsiäismuna – Ylösnousemuksen symboli. Kirjan saate-osassa piispa kertoo kirjoittaneensa tähän kirjaan pääsiäismunien historiasta ja itäisen ortodoksisen kirkon vuosisataisesta pääsiäismunaperinteestä. Hän opastaa myös, miten kotona voidaan koristella munia erilaisia tekniikoita käyttäen.
Kirjan hienot värikuvat ovat kirjan parasta antia. Pääsiäismunista Suomessa on tietoa 1900-luvun alkupuolelta aina Arabian tehtaan keraamikkoihin kuten Birger Kaipaiseen ja Iittalan lasitehtaan muotoilijaan Oiva Toikkaan ym. asti. Myös Tapio Wirkkala suunnitteli lasimunia, jotka valmistettiin Veninin lasipuhaltamossa Venetsiassa. Kirjassa esitellään myös tekstiilitaiteilija Anneli Airikka-Lammin mielikuvituksella koristeltuja pääsiäismunia.
Pääsiäismuniin liittyvät perinteet vaihtelevat alueittain. Ortodoksisessa kulttuurissa annetaan lahjaksi pääsiäismunia. Munankieritysleikki on kuulunut Luoteis-Venäjällä ja Virossa, mutta myös Helsigissä sekä aikuisten että lasten pääsiäisen viettoon.

Munienkieritysleikki menossa

Pääsiäispäivänä maksetaan myös virpomispalkkiot. Koska palmusunnuntai sattuu vielä keskelle suurta paastoa, palkkio käydään noutamassa vasta pääsiäisenä.
Kirjan lopussa on useita sivuja, joissa kerrotaan erilaisista munien koristelutavoista ja miten erilaisia koristeluja tehdään sekä kirjallisuusluettelo.
Kirjassa kerrotaan niin kristillisistä pääsiäimunista kuin yleensäkin maalatuista munista.

Tämä teos on hieno kirja niin keräilijöille, pääsiäismunien maalausta harrastaville kuin kenelle tahansa, joka rakastaa taidetta ja kauniita kirjoja.
Itse ihastuin tähän kirjaan heti ensinäkemältä.

Klikkaamalla kuvaa, voit ehkä lukea takakannen tekstin.