La 1.6.2013
Kevät on suhahtamassa kesäksi aivan vinhaa vauhtia, niin ettei perässä tahdo pysyä. :) Ilmeisesti tähän ilmiöön perustavat Kirjamessujenkin järjestäjät, koska jo toukokuussa alkoivat mainostaa. Toivon kuitenkin, että kesä kestäisi enemmän kuin hetken! :DD
Tämän vuoden teemamaa Saksa: Saksa tuo messuille 18 kirjailijaa.
Messulehteä voit lukea täältä. Sivuja on yli 80. Voit jo nyt kirjoittaa kalenteriisi, missä haluat olla mukana, jos olet niitä, että teet puolivuotissuunnitelmat etukäteen.
Nyt kesällä kirja kainaloon ja "Ylös, ulos ja lenkille!" kuten edesmenneellä Niilo Tarvajärvellä oli tapana sanoa. :) Sopivissa kohdissa voi pitää taukoa ja lueskella mukaan otettua mukavaa kirjaa!
Sitten vielä pokkariarvontaani, jonka olen ollut vallan unohtaa.
Tämän kirjan voitti Karoliina! Laitathan pian tiedon, minne kirjan voi lähettää. S-postiosoitteeni löytyy ylävalikosta.
EDIT: Odotan Sinulta Karoliina yhteystietoja 7.6.13 saakka! Sen jälkeen kirjan saa ensimmäiseksi sitä haluava. Annan sen silloin siis sille joka joko suullisesti ja henkilökohtaisesti, puhelimitse, sähköpostin tai kommentin kautta ensimmäisenä 7.6.13 jälkeen ilmoittaa haluavansa tämän kirjan. :)
EDIT la 8.6.2013. Kirja lähtee nyt Karille.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helsingin kirjamessut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helsingin kirjamessut. Näytä kaikki tekstit
1.6.2013
19.11.2011
Lukijan ääni äänikirjassa
La 19.11.2011
Selasin vanhaa blogiani muistellen Kirjamessuja 2009, jolloin tartuin Kari Hotakaisen kirjaan Ihmisen osa. Kirja roikkui sitten mukanani ainakin silloisen marraskuun, jolloin kirjoitin:
Ei sanaakaan kirjasta Ihmisen osa. Kuitenkin kirjan kansi on tekstini kuvituksena tuolloin. Kirja säilyi siis pitkään yöpöydän kirjapinossa.
Nyt otin sen uudelleen esiin. Kävin nimittäin vaihtamassa itselleni tuon kirjan myös äänikirjaksi. Vein Elisan kauppaan yhden joutavista kirjoistani ja sain kortin, jossa oli koodi, jolla sain tilalle e- tai äänikirjan Elisa Kirjasta. Valitsin Kari Hotakaisen Ihmisen osan äänikirjana. Nyt tuo kirja on siis fyysisessä kirjahyllyssäni paperisena versiona ja läppärissäni äänikirjana.
Olen aikaisemmin lukenut Hotakaiselta Juoksuhaudantien. Luin ko. kirjan, mutta se ei tehnyt minuun kovin suurta vaiutusta. Loppu oli jotenkin järkyttävän ikävä. Kirjasta ei jäänyt minkäänlaista hyvää mieltä.
Kuuntelen ja lueskelen nyt tuota Ihmisen osaa. Ritva Valkama lukee hauskasti ja sujuvasti. Mietin, jääkö tuosta kirjasta tuo lukijan ääni vahvemmaksi muistoksi kuin kirjan teksti itsessään. Kauhean kiinnostavalta tuo kirja ei tunnu, mutta kuuntelen tai luen nyt jos mahdollista tuon kirjan loppuun.
Äänikirjoissa on lukijan ääni hyvin tärkeä, se värjää voimakkaasti kirjan sisältöä. Kiinnostavimmat kirjat eivät niinkään värity, niissä kirjoittajan ääni ylittää kenen tahansa lukijan äänen.
Lukijan ääni voi myös lisätä kiinnostusta kirjaan. Esimerkiksi Vuokko Hovatan lukema Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta alkoi kiinnostaa minua, kun sattumalta kuulin siitä pätkän radiossa. Toisaalta voi olla, että olisin kiinnostunut ko. kirjasta kuultuani tuon tekstipätkän kenen tahansa lukemana.
Äänikirjoilla on eniten merkitystä niille, jotka eivät pysty lukemaan tai eivät sairauden takia itse jaksa tai ovat opiskelemassa kieltä, jolloin opettelevat myös ääntämistä sanojen lisäksi.
Muistan myös, miten koulussa käsityöopettaja laittoi aina meidät vuorotellen lukemaan ääneen toisillemme jotain kirjaa tuntien aikana. Se piti oppilaat siihen aikaan hiljaisempina ja keskittyneempinä töihinsä, niin luulen.
Selasin vanhaa blogiani muistellen Kirjamessuja 2009, jolloin tartuin Kari Hotakaisen kirjaan Ihmisen osa. Kirja roikkui sitten mukanani ainakin silloisen marraskuun, jolloin kirjoitin:
Kirjoja yöpöydällä, tajunnan virtaa
Torstai 12.11.09
Kirjapinot vain kasvavat. Marraskuu ryömii hitaasti ja hämäränä aamusta iltaan. Ikään kuin ei ehtisi mitään, tai jaksaisi. Hitaasti venyvää aikaa ja samalla niin nopeasti ohikiitävää. Aamulla herätessä on pimeää, nukkumaan käydessä on pimeää. Ja siinä välissä jotenkin niin ankean harmaata ja tasaista, että luulisi viikon kestävän ikuisuuden, mutta äkkiä huomaakin, että taas meni viikko eikä tullut tehtyä puoliakaan siitä, mitä olisi ehkä pitänyt.
Sellaista se on. Marraskuu.
Rautatieaseman metrossa tapahtuu vedenpaisumus. Sataa lunta, sataa räntää. On kylmä, vaikka pakkastakaan ei ole paljon. Nukuttaa. Tekisi mieli nukkua pitempään, käydä levolle aikaisemmin. Mutta sitten valvotkin, yö humahtaa aamuksi. Taas on aika nousta, lähteä töihin, ehtiä bussiin, ratikkaan, metroon.
Kirjapinot ovat ainoat, jotka elävät. Ne kasvavat kirja kirjalta, kaikki kirjat, jotka haluat lukea pinoutuvat vuoriksi yöpöydälle, kirjahyllyyn, eteisen hattuhyllylle. Kaikkialle. Mutta et pääse alkusivuja pitemmälle. Haukotuttaa. Ei kiinnosta.
Koira haluaa ulos. Kiskot talvivaatteet niskaan. Kävelet, värjöttelet hämärässä illassa. Koiraa kiinnostavat kaikki hajut, karvaa lähtee. Harjaat ja harjaat. Koirankarvoista voisi tehdä lankaa, värjätä, kutoa villapaidan. Loputtomiin metri metriltä, tupsu tupsulta.
Ei vaiskaan. On mentävä ajoissa nukkumaan. Ei pidä unohtua tietokoneelle. Hyvää yötä.
![]() |
| Kuva:© Marleena |
Nyt otin sen uudelleen esiin. Kävin nimittäin vaihtamassa itselleni tuon kirjan myös äänikirjaksi. Vein Elisan kauppaan yhden joutavista kirjoistani ja sain kortin, jossa oli koodi, jolla sain tilalle e- tai äänikirjan Elisa Kirjasta. Valitsin Kari Hotakaisen Ihmisen osan äänikirjana. Nyt tuo kirja on siis fyysisessä kirjahyllyssäni paperisena versiona ja läppärissäni äänikirjana.
Olen aikaisemmin lukenut Hotakaiselta Juoksuhaudantien. Luin ko. kirjan, mutta se ei tehnyt minuun kovin suurta vaiutusta. Loppu oli jotenkin järkyttävän ikävä. Kirjasta ei jäänyt minkäänlaista hyvää mieltä.
Kuuntelen ja lueskelen nyt tuota Ihmisen osaa. Ritva Valkama lukee hauskasti ja sujuvasti. Mietin, jääkö tuosta kirjasta tuo lukijan ääni vahvemmaksi muistoksi kuin kirjan teksti itsessään. Kauhean kiinnostavalta tuo kirja ei tunnu, mutta kuuntelen tai luen nyt jos mahdollista tuon kirjan loppuun.
Äänikirjoissa on lukijan ääni hyvin tärkeä, se värjää voimakkaasti kirjan sisältöä. Kiinnostavimmat kirjat eivät niinkään värity, niissä kirjoittajan ääni ylittää kenen tahansa lukijan äänen.
Lukijan ääni voi myös lisätä kiinnostusta kirjaan. Esimerkiksi Vuokko Hovatan lukema Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta alkoi kiinnostaa minua, kun sattumalta kuulin siitä pätkän radiossa. Toisaalta voi olla, että olisin kiinnostunut ko. kirjasta kuultuani tuon tekstipätkän kenen tahansa lukemana.
Äänikirjoilla on eniten merkitystä niille, jotka eivät pysty lukemaan tai eivät sairauden takia itse jaksa tai ovat opiskelemassa kieltä, jolloin opettelevat myös ääntämistä sanojen lisäksi.
Muistan myös, miten koulussa käsityöopettaja laittoi aina meidät vuorotellen lukemaan ääneen toisillemme jotain kirjaa tuntien aikana. Se piti oppilaat siihen aikaan hiljaisempina ja keskittyneempinä töihinsä, niin luulen.
31.10.2011
Keskiyön postaus: Kirjalahja ja uudistusten kyseenalaisuus
Ma 31.10.2011
Jotta en nyt menisi kauhean vihaisena nukkumaan, laitan tänne blogiini vielä muutaman sanan. Käytän nyt Crome-selainta. Jos se vaikka toimisi.
Heti selaimen aukaistuani ensimmäiseksi Cromekin ilmoitti omista uudistuksistaan:
Ei niin, ettenkö pitäisi uudistuksista, mutta joskus uudistukset eivät tuo mukanaan välttämättä mitään kunnollisia parannuksia aikaisempaan. Nyt kaikki turhat uudistukset ärsyttävät minua!!! Googlella taitaa olla liikaa rahaa tai sitten työntekijöillä on aika tullut pitkäksi, joten joka paikkaa on sörkittävä uudistusmielessä.
Sain jossain vaiheessa ennen Helsingin kirjamessuja sähköpostiini messuklubi-kirjeen, jossa luvattiin kirjalahja messuklubi-kirjeen tulostusta vastaan. Kirjan saisi messujen sisäänkäynnin luota lauantaina. Kotona minulla ei ole tulostinta, joten tulostaminen oli käytävä tekemässä muualla. Fiksumpaa olisi ollut antaa kirjeessä joku koodi, jolla tuon kirjan olisi saanut omakseen. :) Olisi myös säästynyt paperia, tarkoitan, että tuo oli mielestäni paperin tuhlausta. Kirjettä varten piti tulostaa peräti kaksi liuskaa. Aikamoinen pino jätepaperia sitten olikin kertynyt Messukeskuksen eteiaulan pöydälle, kun siitä myöhemmin kuljin ohi. Vai olisiko noille kahdelle kopioliuskalle jotain järkevämpää käyttöä? Kirjaa oli klubilaisille jaossa 800 kappaletta. Jos kaikki olisivat tuoneet kopionsa, paperia olisi kertynyt 1600 liuskaa. Huomasin kuitenkin jonkinlaisen kirjapinon säilyneen pöydällä pitkään, joten epäilen, että kaikki eivät käyneet hakemassa kirjojaan.
Kirja kuitenkin on OK. Eli sain lahjaksi John Boynen kirjan Poika raidallisessa pyjamassa, pehmeäkantinen 206 sivuinen Bazar-kustantamon kirja, 2. painos, 2009. Kiitos messuklubi!
Kunhan kerkiän, kerron ehkä kirjasta enemmän. Nyt se kuitenkin on luettavien kirjojeni pinossa.
Katso myös videopätkä Helsingin kirjamessuilta 2011: http://youtu.be/ai4PjIQCoRY
Jotta en nyt menisi kauhean vihaisena nukkumaan, laitan tänne blogiini vielä muutaman sanan. Käytän nyt Crome-selainta. Jos se vaikka toimisi.
Heti selaimen aukaistuani ensimmäiseksi Cromekin ilmoitti omista uudistuksistaan:
Ei niin, ettenkö pitäisi uudistuksista, mutta joskus uudistukset eivät tuo mukanaan välttämättä mitään kunnollisia parannuksia aikaisempaan. Nyt kaikki turhat uudistukset ärsyttävät minua!!! Googlella taitaa olla liikaa rahaa tai sitten työntekijöillä on aika tullut pitkäksi, joten joka paikkaa on sörkittävä uudistusmielessä.
Sain jossain vaiheessa ennen Helsingin kirjamessuja sähköpostiini messuklubi-kirjeen, jossa luvattiin kirjalahja messuklubi-kirjeen tulostusta vastaan. Kirjan saisi messujen sisäänkäynnin luota lauantaina. Kotona minulla ei ole tulostinta, joten tulostaminen oli käytävä tekemässä muualla. Fiksumpaa olisi ollut antaa kirjeessä joku koodi, jolla tuon kirjan olisi saanut omakseen. :) Olisi myös säästynyt paperia, tarkoitan, että tuo oli mielestäni paperin tuhlausta. Kirjettä varten piti tulostaa peräti kaksi liuskaa. Aikamoinen pino jätepaperia sitten olikin kertynyt Messukeskuksen eteiaulan pöydälle, kun siitä myöhemmin kuljin ohi. Vai olisiko noille kahdelle kopioliuskalle jotain järkevämpää käyttöä? Kirjaa oli klubilaisille jaossa 800 kappaletta. Jos kaikki olisivat tuoneet kopionsa, paperia olisi kertynyt 1600 liuskaa. Huomasin kuitenkin jonkinlaisen kirjapinon säilyneen pöydällä pitkään, joten epäilen, että kaikki eivät käyneet hakemassa kirjojaan.
Kirja kuitenkin on OK. Eli sain lahjaksi John Boynen kirjan Poika raidallisessa pyjamassa, pehmeäkantinen 206 sivuinen Bazar-kustantamon kirja, 2. painos, 2009. Kiitos messuklubi!
Kunhan kerkiän, kerron ehkä kirjasta enemmän. Nyt se kuitenkin on luettavien kirjojeni pinossa.
Katso myös videopätkä Helsingin kirjamessuilta 2011: http://youtu.be/ai4PjIQCoRY
30.10.2011
Tänä yönä lukutoukat saavat lisäaikaa!
La 29.10.2011
HUOM! Uudet lukijat: Klikkaa otsikkoa tai kuvaa, niin näet koko tekstin. Vanha näkymä on osoitteessa http://marjaleenankirjahylly.blogspot.com/?v=0 ja uusi näkymä http://marjaleenankirjahylly.blogspot.com/
Viimeiset hetket menossa ennen talviaikaa. Olenkin ottanut iisisti kirjamessujen jälkeen. Kolmena päivänä messuilla ihmisvilinässä ja kaikkien kirjojen keskellä oli oikein mukava kokemus. Blogitreffit menivät kyllä minulta ohi, mutta ehkä sellaiset järjestetään taas joskus.
Kirjoja en hankkinut näilltä messuilta kovin paljon. Euron tarjouksiin sorruin kuitenkin ja hankin pari minulta puuttuvaa runokirjaa:
Lassi Sinkkonen: Liikkuvat maailmat, Like 2006, runoja 169 s., pehmeäkantinen
Hal Sirowitz: Isä sanoi (Runoja), Like 2004, 185 s., kovakantinen
Intiimejä avaruuksia, XXV skotlantilaista runoa 1978 – 2002, Like 2006, pehmeäkantinen
Olen vuosikausia kerännyt runokirjoja, joten en todellakaan pysty ohittamaan runokirjatarjouksia. :)
Ostin myös pari kielten kirjaa, joihin kuului myös CD. Olen pitkän saksan lukijoita ja matikkalinjalaisena luin minienglannin, joten aina saan olla paikkaamassa englannin taitojani. Nyt hankkimani kirjat ja kasetit maksoivat vain pari euroa kappale:
Voitin myös tälläisen musiikki-CD:n, kun osasin vastata oikein Sanaston kysymyksiin:
HUOM! Uudet lukijat: Klikkaa otsikkoa tai kuvaa, niin näet koko tekstin. Vanha näkymä on osoitteessa http://marjaleenankirjahylly.blogspot.com/?v=0 ja uusi näkymä http://marjaleenankirjahylly.blogspot.com/
![]() |
| Kuva: Wikipedia |
Kirjoja en hankkinut näilltä messuilta kovin paljon. Euron tarjouksiin sorruin kuitenkin ja hankin pari minulta puuttuvaa runokirjaa:
Lassi Sinkkonen: Liikkuvat maailmat, Like 2006, runoja 169 s., pehmeäkantinen
Hal Sirowitz: Isä sanoi (Runoja), Like 2004, 185 s., kovakantinen
Intiimejä avaruuksia, XXV skotlantilaista runoa 1978 – 2002, Like 2006, pehmeäkantinen
Olen vuosikausia kerännyt runokirjoja, joten en todellakaan pysty ohittamaan runokirjatarjouksia. :)
Ostin myös pari kielten kirjaa, joihin kuului myös CD. Olen pitkän saksan lukijoita ja matikkalinjalaisena luin minienglannin, joten aina saan olla paikkaamassa englannin taitojani. Nyt hankkimani kirjat ja kasetit maksoivat vain pari euroa kappale:
29.10.2011
Välähdyksiä Helsingin kirjamessuilta 2011
La 29.10.2011
Nyt täytyi lainata sanontaa savolaisilta: "Liian paljo hyvvee on ihanoo". Näin väitetään savolaisella humöörillä. Kolmas päivä joutui iltaan ja taas olin Helsingin kirjamessuilla! ;) Ja peräti kokonaiset kahdeksan tuntia, klo 10–18! Enpä olisi etukäteen uskonut. Mutta minunlaiselleni kirjafanille tällaistakin voi sattua. Huomisen jätän kuitenkin suosiolla "väliin". Sitten jälleen ensi vuonna!
Jaan tässä teille vähän kuvia sieltä:
Yleisöä riitti tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Aleksis Kivi -lavan ympärillä ainakin.
En tiedä, miten äänieristys ympärillä toimi, mutta jännää oli, että joka esityslavan tilaisuuden puhujia pystyi hyvin kuuntelemaan, vaikka joka puolella oli esiintymispaikkoja, joista kuului voimakasta puhetta, kun kohdalle tuli. Jostain syystä äänet eivät häirinneet toisiaan eikä mitään sekamelskamelua syntynyt. Päälavan esiintyjiä pystyi seuraamaan myös yläpuolella ovalta valkokankaalta. Koko messualueella tekniikka tuntui toimivan kaikinpuolin hyvin.
Kuuluisuuksia seurattiin tungokseen asti. Tällainen oli mm. Don Rosa, joka kertoi edellisellä käynnillä kuulleensa, että suomalaisille tärkeimpiä olivat Aku Ankka ja Kalevala.
Viron musta kirjaesittelypaikka erottui selvästi muusta kokonaisuudesta. Viro olikin näiden messujen pääteema.
Esiintymispaikka saattoi olla tällainenkin:
Tai tällainen:
Tai jopa tällainen:
Tavallisin paikka noudatti kuitenkin tätä mallia:
Lamasta puhutaan kovasti, mutta ainakaan nykyinen naisten pukeutumismuoti ei viittaa lamaan. Muotiasiantuntijat kun väittävät, että lama pidentää naisten hameet nilkkoihin asti... Eli taloudellinen tilanne on suoraan verrannollinen naisten hameenhelmojen pituuteen. Kyllä tämä aika näyttää olevan semmoista 1960-luvun mini- ja midi-muodin mukaista.
Messuilla toki näkyi muutakin: Tässä tarjoillaan 1700-luvun reseptillä tehtyjä pipareita.
Ja tässä on 1700-luvun miehen asu:
Heidän asuistaan en tiedä. Munkki kai on ihan nykyajan asussaan:
Muunkinlaisia asuja näki:
Hän myi silkkikukkaroja.
Sarjakuvat olivat myös hyvin edustettuina:
Siellä parveili nuorisoa.
Ja täytyihän yleisöäkin kuvata. Paikalla tosiaan oli kaikenikäistä, -kokoista ja näköistä väkeä. Hekin ovat yleisöä:
Nimmareita jaetiin joka esityksen jälkeen.
Kirjojen lomassa mahdollisuus oli sukeltaa myös taiteen syövereihin, sillä taidettakin oli eräässä hallissa tarjolla runsain määrin:
Jos kirjallisuuden ja taiteen jälkeen riitti voimia, saattoi mennä jonottelemaan ruokaesittelijöiden maistiaisia.
Tai Viinimessuille, jonne kuulin monen eksyneen kokonaiseksi messupäiväksikin.
EDIT: Viime vuonna pidin syksyllä taukoa blogieni kirjoittamisesta, joten, vaikka kävinkin kirjamessuilla, en kirjoittanut niistä mitään mihinkään blogiini. Helsingin kirjamessuista 2009 olen jotain sentään kirjoittanutkin vanhassa blogissani http://marjaleenakirjonen.blogspot.com/2009/10/helsingin-kirjamessuista.html
Nyt täytyi lainata sanontaa savolaisilta: "Liian paljo hyvvee on ihanoo". Näin väitetään savolaisella humöörillä. Kolmas päivä joutui iltaan ja taas olin Helsingin kirjamessuilla! ;) Ja peräti kokonaiset kahdeksan tuntia, klo 10–18! Enpä olisi etukäteen uskonut. Mutta minunlaiselleni kirjafanille tällaistakin voi sattua. Huomisen jätän kuitenkin suosiolla "väliin". Sitten jälleen ensi vuonna!
Jaan tässä teille vähän kuvia sieltä:
![]() |
| Kuva: © Marleena |
Yleisöä riitti tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Aleksis Kivi -lavan ympärillä ainakin.
![]() |
| Kuva: © Marleena |
En tiedä, miten äänieristys ympärillä toimi, mutta jännää oli, että joka esityslavan tilaisuuden puhujia pystyi hyvin kuuntelemaan, vaikka joka puolella oli esiintymispaikkoja, joista kuului voimakasta puhetta, kun kohdalle tuli. Jostain syystä äänet eivät häirinneet toisiaan eikä mitään sekamelskamelua syntynyt. Päälavan esiintyjiä pystyi seuraamaan myös yläpuolella ovalta valkokankaalta. Koko messualueella tekniikka tuntui toimivan kaikinpuolin hyvin.
![]() |
| Kuva: © Marleena |
Kuuluisuuksia seurattiin tungokseen asti. Tällainen oli mm. Don Rosa, joka kertoi edellisellä käynnillä kuulleensa, että suomalaisille tärkeimpiä olivat Aku Ankka ja Kalevala.
![]() |
| Kuva: © Marleena |
Esiintymispaikka saattoi olla tällainenkin:
![]() |
| Kuva: © Marleena |
![]() |
| Kuva: © Marleena |
![]() |
| Kuva: © Marleena |
Tavallisin paikka noudatti kuitenkin tätä mallia:
![]() |
| Kuva: © Marleena |
![]() |
| Kuva: © Marleena |
![]() |
| Kuva: © Marleena |
![]() |
| Kuva: © Marleena |
Lamasta puhutaan kovasti, mutta ainakaan nykyinen naisten pukeutumismuoti ei viittaa lamaan. Muotiasiantuntijat kun väittävät, että lama pidentää naisten hameet nilkkoihin asti... Eli taloudellinen tilanne on suoraan verrannollinen naisten hameenhelmojen pituuteen. Kyllä tämä aika näyttää olevan semmoista 1960-luvun mini- ja midi-muodin mukaista.
Messuilla toki näkyi muutakin: Tässä tarjoillaan 1700-luvun reseptillä tehtyjä pipareita.
![]() |
| Kuva: © Marleena |
![]() |
| Kuva: © Marleena |
Heidän asuistaan en tiedä. Munkki kai on ihan nykyajan asussaan:
![]() |
| Kuva: © Marleena |
![]() |
| Kuva: © Marleena |
![]() |
| Kuva: © Marleena |
Sarjakuvat olivat myös hyvin edustettuina:
![]() |
| Kuva: © Marleena |
Monitorista (?) saattoi nähdä, mitä hän piirsi.
![]() |
| Kuva: © Marleena |
![]() |
| Kuva: © Marleena |
![]() |
| Kuva: © Marleena |
![]() |
| Kuva: © Marleena |
![]() |
| Kuva: © Marleena |
Ja täytyihän yleisöäkin kuvata. Paikalla tosiaan oli kaikenikäistä, -kokoista ja näköistä väkeä. Hekin ovat yleisöä:
![]() |
| Kuva: © Marleena |
Nimmareita jaetiin joka esityksen jälkeen.
![]() |
| Kuva: © Marleena |
![]() |
| Kuva: © Marleena |
![]() |
| Kuva: © Marleena |
![]() |
| Kuva: © Marleena |
Kirjojen lomassa mahdollisuus oli sukeltaa myös taiteen syövereihin, sillä taidettakin oli eräässä hallissa tarjolla runsain määrin:
![]() |
| Kuva: © Marleena |
![]() |
| Kuva: © Marleena |
Jos kirjallisuuden ja taiteen jälkeen riitti voimia, saattoi mennä jonottelemaan ruokaesittelijöiden maistiaisia.
![]() |
| Kuva: © Marleena |
Tai Viinimessuille, jonne kuulin monen eksyneen kokonaiseksi messupäiväksikin.
EDIT: Viime vuonna pidin syksyllä taukoa blogieni kirjoittamisesta, joten, vaikka kävinkin kirjamessuilla, en kirjoittanut niistä mitään mihinkään blogiini. Helsingin kirjamessuista 2009 olen jotain sentään kirjoittanutkin vanhassa blogissani http://marjaleenakirjonen.blogspot.com/2009/10/helsingin-kirjamessuista.html
22.9.2011
Arvatkaas, mihin on enää aikaa vajaa kuukausi?
To 22.9.2011
Arvatkaas, missä
Arvatkaas, missä
|
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)













































