Näytetään tekstit, joissa on tunniste karppaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste karppaus. Näytä kaikki tekstit

19.5.2012

Karppaamaan 2

La 19.5.2012

Tarkoitukseni oli kirjoittaa karppauksesta lisää jo ajat sitten, mutta työkiireet ja monenlaiset muutkin esteet ovat hidastaneet asiaa. Nyt vihdoin jatkan Annika Dahlqvistin kirjan esittelyä. Otan tähän 2. esittelyyni kirjasta yleisiä näkökohtia.

Kiinnostuin kirjasta siksikin, että omat painonhallintatulokseni ovat samansuuntaisia kuin Dahlqvist kertoo itsellään olleen ennen vähähiilihydraattiseen ruokavalioon siirtymistään. Hänen tyttärensä opiskeli lääkäriksi ja kertoi olevansa mukana eri laihdutusmenetelmiä tutkivassa ryhmässä. Ryhmä noudatti vähähiilihydraattista ruokavaliota niin, että heidän ravintonsa sisälsi korkeintaan 3 % hiilihydraatteja. Rasvan määrää ei ollut rajoitettu. Tytär oli saanut painoaan putoamaan kolmekin kiloa viikossa. Dahlgvist on itsekin koulutukseltaan lääkäri. Hän hämmästyi tulosta, koska hän itse ei ollut pystynyt pudottamaan painoaan saman verran edes kolmessa vuodessa, päinvastoin.

Dahlqvist päätti itsekin kokeilla vähähiilihydraattista ruokavaliota niin, että käytti hiilihydraatteja korkeintaan viisiprosenttia. Alku oli vaikeaa ja hän arveli sen johtuvan hiilihydraattien puutteen aiheuttamista vierotusoireista. Hän laihtui kuitenkin noin kilon viikossa noudattaessaan vähähiilihydraattista ja vähäkalorista ruokavaliota päästen siten lähelle ihannepainoaan, eikä hänellä enää ollut jatkuvaa näläntunnetta kuten aikaisemmin. Myös ranne ja hartiakivut katosivat.



Dahlqvist tunsi kokeneensa suorastaan ihmeparantumisen, hänen aikaisemmat vatsavaivansa olivat poissa ja hän tunsi itsensä henkisesti ja fyysisesti hyvinvoivaksi. Työkaverit huomasivat hänessä tapahtuneen muutoksen ja kiinnostuivat hänen noudattamastaan ruokavaliosta. Samaan aikaan hän otti yhteyttä ruokavaliokysymyksistä samaa mieltä oleviin tutkijoihin ja he perustivat yhdessä ennen pitkää nettiryhmän. Vähitellen he alkoivat neuvoa myös diabeetikkoja ja huomasivat kaikkien vähähiilihydraattista ja runsasrasvaista ruokavaliota kokeilleiden diabeetikkojen verensokeri- ja verenpainoarvojen parantuneen ja heidän yleisen olotilansa kohentuneen.

Dahlqvist kertoo suuntaavansa tämän kirjansa nimenomaan naisille, koska hän kokee nykyisten ravintosuositusten olevan vahingoksi nimenomaan naisille, koska naiset eivät yleensä liiku paljon, jolloin he eivät tarvitse erityisen suurta energiamäärää. Jos 60 % energiasta saadaan hiilihydraateista, ei juuri jää tilaa tärkeille proteiineille eikä rasvalle, joka on elimistön tärkeä rakennusaine.

Dahlqvist lähtee perusteluissaan ihmisen kehityshistoriasta. Ihminen on ollut metsästäjä, kalastaja ja keräilijä. Alukantaiset ihmiset söivät pääasiassa eläinperäistä ruokaa. Hiilihydraatit saatiin syötävistä lehdistä, juurista, pähkinöistä, marjoista ja hedelmistä, joita oli tarjolla vain kausiluontoisesti. Sitten ihmiset oppivat viljelemään maata, hiilihydraattien määrä kasvoi, kun viljat, riisi ja maissi tulivat osaksi ihmisten ravintoa. Mukaan tuli myös vähitellen tärkkelyspitoisia ravintoaineita kuten perunaa. Ja noin sadan vuoden sisällä on alettu käyttää sokeria yhä enemmän. Ruotsalaisten keskiarvo sokerin käytössä on ollut noin 40 kg vuodessa. Viimeisten 30 vuoden aikana margariinien ja omega-6-rasvahappoja sisältävät öljyt ovat korvanneet eläinperäiset tuotteet.

Se että kasvissyönti on terveellisempää kuin eläinperäinen ravinto on lähtöisin sekä siitä ajattelusta, että maailma on nälänhätäkatastrofien partaalla, eikä ruokaa riitä kaikille, sekä väitteistä, että sydäninfarktit johtuivat liiasta rasvankulutuksesta ja että monityydyttämätön rasva on tyydyttynyttä rasvaa parempaa. Nämä tutkimukset rasvasta eivät kuitenkaan pitäneet aivan paikkaansa, vaan ovat puutteellisia. Ei ole olemassa myöskään tieteellisiä tutkimuksia, joilla todistettaisiin kasvissyönnin olevan terveellisempää eikä  tutkimuksia, joilla voitaisiin osoittaa vähärasvaisen ruokavalion olevan parempi kuin vähähiilihydraattinen ravinto, ovat sitten mitattavana ominaisuutena olleet terveyteen vaikuttavat tekijät ja sairaudet tai kuolleisuus. Ajatellaan myös että kasvissyönti on eettisempää kuin eläinten syöminen.

Dahlqvist kertoo oman ruokavalionsa olevan hyvin yksinkertainen. Kansainvälinen lyhenne LCHF tulee sanoista Low Carb/High Fat. Palaan tähän ruokavalioon myöhemmin tarkemmin.

Hiilihydraatit muuttuvat nopeasti glukoosiksi, verensokeriksi, mikä nostaa veren insuliinipitoisuutta ja vahingoittaa siten verisuonia ja kudoksia. Sen takia hiilihydraattien määrän tulisi ravinnossa olla alhainen. Tämä koskee erityisesti diabeetikkoja, metabolista oireryhmää sairastavia, ylipainosta kärsiviä ja muita kroonisia kansantauteja sairastavia. Terveitä ja fyysisesti aktiivisia henkilöitä tämä rajoitus ei niinkään koske, sillä heidän kuluttamansa energiamäärä on suurempi ja siksi heidän verensokerinsa ei pääse nousemaan yhtä korkeaksi, mutta jos hekin syövät jatkuvasti 50 – 60% hiilihydraatteja energiantarpeestaan, heidänkin sairastumisriskinsä kasvaa ennen pitkää.

Sekä sokeri että tärkelys muuttuvat glukoosiksi (rypälesokeriksi) ja verensokerin noustessa haiman beetasolut lisäävät insuliinin eritystä. Korkea verensokeri ja korkea insuliinimäärä veressä merkitsevät diabeetikoille ja metabolista oireryhmää, diabeteksen esivaihetta, sairastaville huonoa ennustetta. Plakin ja kalkkeutumien syntyminen lisääntyy tästä syystä verisuonien seinämissä. Vuotavat kalkkeutumat voivat aiheuttaa verisuonien tukoksia, trombooseja, mikä voi johtaa sydäninfarktiin, aivoinfarktiin tai jalan veritulppaan.

Proteiinia tulisi syödä noin 0,5 – 1,5 g painokiloa kohden. Lihaa voi siis syödä jopa 300g päivässä, mikä on 60 g proteiinia (lihassa on 20% proteiinia, loput on pääasiassa vettä), mutta jos syö muita proteiineja, on lihaa syötävä sen mukaan vähemmän.

Vähähiilihydraattinen ja runsasrasvainen ruokavalio hillitsee makeantunnetta ja pitää nälän pitkään loitolla. Näin napostelu jää ja painonhallinta tulee helpommaksi. Verenpaine alenee väistämättä ja verensokeriarvot myös. Kirjassa kerrotaan, miten tulee toimia, jos käytössä on lääkkeitä. Lääkärin valvonnassa voidaan vähitellen jopa osa lääkkeistä, jopa kaikki vähitellen lopettaa, kun veriarvot normalisoituvat.

Jatkan kirjan esittelyä vielä jatkossa. Seuraavaksi kerron, mitä Dahlqvist kirjoittaa hyvistä ja huonoista rasvoista.

25.4.2012

Karppaamaan 1

Ke 25.4.2012

Tänään sitten aloitin painonpudotuksen oikein tosissani. Tavoitteeni on 20 kiloa pois! No, onhan se aika paljon, mutta aloitan nyt viidestä ja jos saan pois 10 kiloa, niin katson jo onnistuneeni kohtalaisen hyvin. Joskus kakskymppisenä olin tosi laiha, kokoa 32 ja painoin 42 kiloa. En ollut anorektikko. Tuohon painotavoitteeseen en toki yritäkään.

Ostin Kirjan ja ruusun päivänä Tri Annika Dahlqvistin kirjan Karppaus, Opas & keittokirja (2011, readme.fi). Kirjan sai Suomalaisesta kirjakaupasta 15 eurolla.


Kokeilen, olisiko tuosta kirjasta apua omassa painonhallinnassani. Kirjassa otetaan kantaa nykyiseen ravintosuositukseen, joka on vähärasvainen ja hiilihydraattipainotteinen. Kirjan kirjoittaja suosittelee vähähiilihydraattista ja runsasrasvaista ruokavaliota – siis päinvastaista kuin nykyisin pidetään hyvänä. Dahlqvist perustaa ohjeensa tieteeseen ja luotettaviin havaintoihin.

Koska itsellänikin on ollut jojo-laihduttamista, päätin nyt kokeilla tätäkin. Olen nyt lukenut kirjasta noin 50 sivua ja margariineista olen ollut kirjoittajan kanssa samaa mieltä jo yli 30 vuotta. Äitini perhelääkäri (naapurin poika, jonka äiti tunsi pikkupojasta ja joka opiskeli lääkäriksi) sanoi aikoinaan, että margariinit ovat ihmiselle epäterveellisiä ja kielsi silloin erästä syöpäsairasta tuttavaamme käyttämästä margariinia. Siitä lähtien minäkin olen yrittänyt välttää kaikkia margariineja.

Dahlqvist kirjoittaa myös vähärasvaisen ruokavalion aiheuttavan jatkuvaa näläntunnetta, joka sitten johtaa kaikenlaiseen jatkuvaan naposteluun. Kirjoittaja kertoo käyneensä läpi lähes kaikki painonhallintamenetelmät Painonvartijoista alkaen. Kun hänen tyttärensä alkoi opiskella lääketiedettä ja  oli mukana laihdutusmenetelmiä  tutkivassa ryhmässä, Dahlqvist kiinnostui vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.

Eilen vielä söin kokojyväruisleipää muutaman palan. Tästä päivästä eteenpäin yritän jättää kaikki leivät pois. Pullan ja valkoisen viljan, makaronit ja riisin sekä perunan olen jo melkein jättänytkin. Nyt aion luopua myös banaanista, josta pidän tosi paljon ja joita olen syönyt tähän asti miltei joka päivä.
Kirjoitan tuosta Karppaus-kirjasta enemmän lähiaikoina. Laita hakusanaksi 'karppaus', niin löydät sen paremmin. Kirjoitan tuosta kirjasta, jos mahdollista jo tällä viikolla.

24.4.2012

Jotain Kirjan ja ruusun päivästä ym.

Ti 24.4.2012

Huomaa, että Kirjamessut ovat kaikin tavoin rynnineet ohi Kirjan ja ruusun päivän ja jättäneet sen täysin lapsipuolen asemaan.

Katsokaapa miten pienellä Kirjan ja ruusun päivä on tuossa katupuhujan mainoksessa!
Päivän mainosarvoa ei ole ymmärretty! Kuva: © Marleena  
Minulla oli eilen aika kampaajalla kello 14 eli siihen samaan aikaan kuin Akateemisessa alettiin jakaa joitakin tämän vuoden kirjallisuuspalkintoja. Kun mainitsin kampaajalleni Kirjan ja ruusun päivästä, hän kysyi, mitä se tarkoitti ja mikä semmoinen päivä oikein on. Juttelimme sitten kaikenlaista ja yhteinen kiinnostuksemme elokuviin poikikin pitkät löpinät.
Minulla on tapana ottaa kerran vuodessa kunnon permanentti, joka sitten auttaa suomalaisen velton tukkani pysymään paremmin kuosissaan, vaikka enimmät kiharat jätänkin kampauksessani yleensä piiloon eli föönaan suoremmaksi. Minua ei myöskään yhtään harmittanut, vaikka kirjatapahtumat vilistivät toisaalla ohi sillä aikaa kun selailin välinpitämättömästi aikakauslehtipinoa siinä kampaajan tuolissa istuessani. Ainoa, mikä ehkä mietitytti, oli satasen lasku kiharoistani. Olisinhan voinut jättää permiksen ottamatta ja ostaa tuolla rahalla kirjoja! Kotini kuitenkin pursuaa kirjoja ja luettavaa on liiankin kanssa.
Kuva: © Marleena  
Kampaajalta lähdin keskustan Suomalaiseen kirjakauppaan ja näin sitten ison mainoskyltinkinn ko. puodin ulkopuolella katon korkeudella: "Ei tehdä tästä nyt numeroa, mutta..." Kirjakauppa oli jo perjantaista asti juhlinut syntymäpäiviään (100 vuotta?) ja remontin valmistumista erinäisillä kirjailijavierailuilla yms. Oman selkäsärkyni takia en ollut liikkunut alueella ja niin olin asiasta täysin tietämätön. Myös Hesarin olin lukenut vain sunnuntaina enkä ollut huomannut missään mainosta ko. asiasta ja niin en ollut tiennyt tapahtumasta mitään. Se kyllä vähän harmitti. Metro-lehden sentään luen yleensä työmatkalla joka päivä, mutta joko siinä ei ollut kerrottu tapahtumasta mitään tai sitten en ollut huomannut heidän mainostaan.
Toisaalta tuo musta iso taulu katon korkeudella oli sangen näkymätön. Valkoista tekstiä mustalla pohjalla oli vaikea lukea kauempaa. Epäonnistunut kyltti kaiken kaikkiaan, sen sanon entisenä mainosalan ihmisenä.

Kyrön kirjaa oli Akateemisessa runsaasti. Kuva: © Marleena 
Tulin paikalle parahiksi kuuntelemaan erästä Suomen luetuinta runoilijaa Heli Laaksosta. En huomannut, että kännykkäni säädöt olivat pielessä, joten sain pirteästä runoilijasta vain sangen sumuisia kuvia.

Kuva: © Marleena  
Seuraavaksi menin Akateemiseen, missä oltiin juuri haastattelemassa Jari Järvelää. Huomasin vihdoin korjata kännykkäni säädötkin. Katsoin vielä valokuvaaja Stefan Bremerin  haastattelun, mutta sitten halusinkin jo ruokaa, koska en ollut syönyt koko päivänä paljon mitään.

Kuva: © Marleena  
Stockan ylimmässä kerroksessa popsin salaatin ja makoisan itämaisen mausteisen kanakeiton. Unohdin jopa lompakkoni kassalle enkä kuullut edes kuulutusta (takanani leikkipaikassa kiljuvien lasten äänten takia), kun kovaäänisellä etsittiin pörssin omistajaa. Onneksi joku henkilökunnasta kiersi lompsan kanssa ja ällistyneenä näin hänellä tuon omaisuuteni. Maksan yleensä pankkikortilla ja olin vain työntänyt pankkikortin käsilaukkuni sivulokeroon ja jättänyt kukkaron kaikkine muine kortteineen kassan luo tiskille. Stressiä?



Katsoin siis päivän annoksen kirjamaailmasta riittäväksi enkä haikaillut enempää. Olin tehnyt jopa kaksi kirjaostosta, Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät (2011, Bazar) ja Tri Annika Dahlqvistin kirjan Karppaus, Opas ja keittokirja (2011, readme.fi). Molemmista ostoksista sain tuon kaupanpäällisen Tuomas Kyrön kirjan Miniä. Akateemisen puolella en huomannut erityisisen edullisia kirjatarjouksia, mutta Suomalaisessa oli todella paljon hyviä tarjouksia. Kävinkin Suomalaisessa kirjakaupassa peräti kaksi kertaa ostoksilla, ennen Stockalle syömään menoani ostin tuon Karppaus-kirjan ja sitten vielä kotiin lähtiessäni hain tuon Krotiilin keltaiset silmät. Katherine Pancolin haastattelua en harmikseni ehtinyt nähdä.



Kaikenkaikkiaan minua hieman harmitti, etten ollut netistä löytänyt Suomalaisen kirjakaupan ohjelmaa. Kirjan ja ruusun päivän mainoksissa ei kerrottu, että heillä on koko päivän kirjailijavierailuja. Heli Laaksosenkin haastattelustakaan en etukäteen tiennyt. Ehkä kirjakauppojen pitäisi tarkentaa mainontaansa ja huomioida myös nettiä käyttävät asiakkaat. Itse vanhana mainostoimiston työläisenä ihmettelenkin todella, että joku kirjakauppa jättää Kirjan ja ruusun päivän pois mainoksistaan sen takia, että viettää syntymäpäiviään ja juhlii remontin valmistumista. Harva voi tietää, että juhlitaan muuta kuin Kirjan ja ruusun päivää, jos ei ole sattunut juuri kulkemaan ko. kaupan ohi. Myös Suomalaisen kirjakaupan ikkunamainonta oli aivan olematonta. Säästävät väärässä asiassa, ikkunasomistus on liikkeen A & O ja mainonta tuo asiakkaat. Näissä työntekijöissä ei kannata säästää, sanoo copywriterinä ja Art Directorina toiminut Marleena.

Kauppias, ehkä jopa karkoitat asiakkaat, jos teet mainokset itse. Toisaalta  huonokin mainos on mainos ja voivathan nämäkin sepustukset tuoda muutaman uuden asiakkaan eli informatiivisia nämä ovat ainakin tavoitteeltaan:

Kuva: © Marleena

Nyt, kun aloitan karppauksen oikein kunnolla, edistymisestäni laihduttamisessa voi lukea paremmin toisesta blogistani Arkea, juhlaa ja unelmia. Yritän saada pois 20 kiloa!