Ti 7.2.2012
Flunssaisena ei oikein jaksa keskittyä tiiliskiviromaaneihin. Luettavan kirjan pitää myös olla sen verran mielenkiintoinen, että sen avulla oma kuumeinen tai muuten surkea olo ainakin jollakin tavoin jää taka-alalle, jollei jopa unohdu. Minulla on sairauslomaa torstaihin saakka, tänään ollaan jo voiton puolella eli ylihuomenna taas työmaalle.
Henrik Tikkasen pienoisromaani Yrjökatu vaikutti juuri sopivalta tähän mielentilaani. Selaan tavallisesti ensimmäiseksi, paljonko kirjassa on sivuja. Olen vapaaehtoiseti ja pakosta lukenut elämässäni niin paljon kirjoja, että katson kirjan ansioiksi kaksi asiaa: ei liikaa sivuja ja riittävän iso tekstikoko. Pienellä präntätty kirja = piilosivuja suhteettomasti enemmän kuin numerot näyttävät! ;D
Tietysti itse kirjan pitää sisällöltäänkin olla kiinnostava.
Kirjani Yrjökatu on painettu 1980, se on WSOY:n kirjoja, 2. painos, ruotsinkielinen alkuteos on nimeltään Georgsgatan. Sangen sujuva suomennos on Kyllikki Härkäpään. Sivuja on noin 140 ja tekstin pistekoko ehkä peräti 14, ainakin 12.
Kirja on kirjaston poistokirjoja, joten se on päällystetty läpinäkyvällä hieman kellastuneella muovilla, joka on selästä paikoin puhkikulunut. Muuten kyllä suht siisti muutamia lippusia ja leimoja lukuunottamatta. Joku on ehtinyt etulehdelle oman nimensäkin kirjoittamaan, mutta se oli sutattu piiloon. Ostin Yrjökadun pienen kirjapinon kylkiäisenä tutusta divarista, joten en tiedä, paljonko sen hinnaksi loppujen lopuksi jäi.
Kannessa on pienen pienenä yksi Tikkasen piirros, joista hänet paremmin tunnenkin kuin kirjoittamistaan kirjoista. Kansi on kokonaan mustavalkoinen. Typografia on Carl Henningin.
Yleensä en osta kirjaston poistokirjoja, jolleivat ne ole todella hyväkuntoisia tai sitten erittäin mielenkiintoisia ja harvoin vastaanosuvia. Tämä kirja oli seikkaillut kirjastosta divariin asti. En ole aikaisemmin lukenut Henrik Tikkaselta mitään, enkä nähnytkään hänen kirjojaan palkon missään, joten siksi se lähti divarista mukaan.
Yrjökatu on Tikkasen osoitetrilogian toiseksi viimeinen teos. Aikaisempia osia on kolme. Ne ovat erillisiä teoksia, joten niiden lukemisjärjestyksellä ei ole merkitystä, vaikka ne ovat elämäkerrallisia muistelmateoksia ja ilmestyneet kronologisessa järjestyksessä: Kulosaarentie 8 (1975), Majavatie 11 (1976) ja Mariankatu 26 (1977). Myöhemmin sarjassa ilmestyivät vielä Yrjökatu (1980) - siis tämä teos, jonka nyt luin – ja Henrikinkatu (1982).
Suomenruotsalaisessa kirjallisuudessa on perinteenä tunnustuskirjallisuus, jota nämä Tikkasen osoitekirjatkin edustavat.
Wikipediasta luin, että Tikkanen harrastaa ironiaa ja sarkasmia. Ilmeisesti Yrjönkadussa on sitten paljon noita piirteitä. Minusta Tikkasen teksti on jollakin tavalla myös humoristista, jotain mustan huumorin ja itseironian sekoitusta, jolla hän jotenkin korjaa pisteet kotiin ja saa asiat näyttämään hänen omalta kannaltaan ymmärrettäviltä, jopa myönteisiltä joskus. Kyllä hän melkoisesti kuitenkin ruoskii itseään. Sivustakatsojan silmin on todettava, että useimmiten ihan syystä. Voisi sanoa: nauraa pilkallisesti itselleen ja saa siten kuitenkin sympatiapisteitä lukijalta.
Tikkanen oli vuoden verran äitiäni vanhempi, syntyperäinen helsinkiläinen ja kuului suomenruotsalaiseen sivistyneistöön. Isä oli arkkitehti ja olympiamitalisti. Kirjassaan Tikkanen käyttää mainitsemistaan tunnetuista henkilöistä heidän oikeita nimiään. Presidentti on kirjassa kuitenkin pelkästään presidentti, koska tuolloin Suomessa oli vain yksi henkilö, joka oli presidentti. Tikkanen kertoo presidentin mieliinpainuvasta käynnistä näyttelyssään Amos Anderssonin museossa: Koko Yrjökatu oli silloin suljettu ja vartioitu aina Hotelli Torniin saakka.
Yrjönkatu on kirja, jonka voisin lukea joskus toisenkin kerran, jos se ei pohjimmiltaan olisi niin synkkä ja surullinen. Se on hyvin kirjoitettu, Tikkanen suomii itseään monin paikoin kovin sanoin ja vyöryttää jopa tyttärensä sairastumisen omaksi syykseen. Rakkautta vaimoonsa hän toistelee läpi kirjan kuin uskotellakseen sitä itselleen tai kirjansa kautta vaimolleen. Kirjan alussa selvinnyt vakava sairaus on läpi teoksen taustahaamuna lisäämässä ahdistuksen määrää jopa paikoin kestämättömäksi, vaikka Tikkanen kuittaakin kaiken hirtehishuumorilla.
Kannattaa lukea ainakin tämä sarjan osa.
Naiselle tämä kirja on yllättävä tirkistysreikä miehen sieluun. Kaikkea mies ei voi tässä kirjassakaan valehdella. Alkaa tosiaan tajuta, että miesten aivot selvästikin ovat yhtä pelkkää suoraa putkea naisten tippaleipäaivoihin verrattuna. ;)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taiteilijaelämää. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taiteilijaelämää. Näytä kaikki tekstit
7.2.2012
10.12.2011
Lastenkirjailija ja kuvittaja Beatrix Potter
La 10.12.2011
Olin täysin unohtanut viehättävien lastenkirjojen kirjoittajan ja kuvittajan Beatrix Potterin, kun sattumalta törmäsin häneen pitkästä aikaa. Tälläkin kertaa elokuvan muodossa.
Tyttäreni Jasminen ollessa aivan pieni yksi hänen mielielokuvistaan oli jokin elokuva, jossa vilahteli animoituja viehättäviä pupujusseja ja muita piirrettyjä eläinhahmoja. Elokuvassa oli myös jotain piirrosten tekijästä. Tuo VHS-videokasetti on varmasti vielä jossain hänen tavaroissaan, ehkä maalla tai varastossa, joten en nyt pysty ottamaan sitä esille ja kertomaan, mikä se on. Animoidut eläinhahmot olivat kuitenkin englantilaisen Beatrix Potterin piirroshahmoja.
Ostin joskus marraskuussa viiden elokuvapokkarin tarjousnipun kympillä ja katsoin tänään niistä yhden, nimittäin dvd:n Beatrix Potter – taiteilijaelämää.

Elokuva kertoo taiteilijan tarinasta pienen palasen. Reilun tunnin mittaisessa filmissä nähdään uran alku ja jotakin siitä, mitä sitten tapahtui. Elokuva on viehättävä kooste rakkautta ja nuorehkon naisen taiteilijaelämää viktoriaanisesta Englannista 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta. Elokuvaa tähdittää Renée Zellweger ja hänen vastanäyttelijänään on Ewan McGregor, kolmas tunnettu näyttelijä, jota myös paljon nähdään elokuvassa, on Emily Watson.
Elokuva on pikkusievästi tehty tarina taitavasta piirtäjästä ja satukirjojen tekijästä.
Sangen viehättävää katseltavaa, mutta Beatrix Potterista olisi kyllä ainesta vahvasävyisempäänkin elokuvaan, nyt taiteilija tarjoillaan meille viihteellisessä muodossa kepeästi filmattuna iloineen ja suruineen. Ehdottomasti tämä elokuva kuitenkin kannattaa katsoa.
Katkelmia elokuvasta on näissä linkeissä:
http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&NR=1&v=k3clOLAT_Jg
http://www.imdb.com/video/screenplay/vi4019585305
http://fi.filmtrailer.com/cinema/689/Beatrix+Potter+-+Taiteilijaelamaa.html
Gutenberg-projektista voi lukea Beatrix Potterin kirjoja alkukielellä. Suomennettunakin on tällä hetkellä ainakin Petteri Kaniini -kirjoja kaupoissa saatavana. Hänen kirjojaan on myyty valtava määrä jo kirjailijan elinaikana. Varoillaan Potter saattoi hankkia maatilan ja sen ympärille alueita, joilla hän pystyi suojelemaan luontoa alkuperäisenä maisemana.
![]() |
| Kuva elokuvasta Beatrix Potter – taiteilijaelämää |
![]() |
| Kuvassa Beatrix Potter |
Tyttäreni Jasminen ollessa aivan pieni yksi hänen mielielokuvistaan oli jokin elokuva, jossa vilahteli animoituja viehättäviä pupujusseja ja muita piirrettyjä eläinhahmoja. Elokuvassa oli myös jotain piirrosten tekijästä. Tuo VHS-videokasetti on varmasti vielä jossain hänen tavaroissaan, ehkä maalla tai varastossa, joten en nyt pysty ottamaan sitä esille ja kertomaan, mikä se on. Animoidut eläinhahmot olivat kuitenkin englantilaisen Beatrix Potterin piirroshahmoja.
Ostin joskus marraskuussa viiden elokuvapokkarin tarjousnipun kympillä ja katsoin tänään niistä yhden, nimittäin dvd:n Beatrix Potter – taiteilijaelämää.

Elokuva kertoo taiteilijan tarinasta pienen palasen. Reilun tunnin mittaisessa filmissä nähdään uran alku ja jotakin siitä, mitä sitten tapahtui. Elokuva on viehättävä kooste rakkautta ja nuorehkon naisen taiteilijaelämää viktoriaanisesta Englannista 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta. Elokuvaa tähdittää Renée Zellweger ja hänen vastanäyttelijänään on Ewan McGregor, kolmas tunnettu näyttelijä, jota myös paljon nähdään elokuvassa, on Emily Watson.
Elokuva on pikkusievästi tehty tarina taitavasta piirtäjästä ja satukirjojen tekijästä.Sangen viehättävää katseltavaa, mutta Beatrix Potterista olisi kyllä ainesta vahvasävyisempäänkin elokuvaan, nyt taiteilija tarjoillaan meille viihteellisessä muodossa kepeästi filmattuna iloineen ja suruineen. Ehdottomasti tämä elokuva kuitenkin kannattaa katsoa.
Ohjaus: Chris Noonan Näyttelijät: Renée Zellweger, Emily Watson, Ewan McGregor, Bill Paterson, Barbara Flynn Kesto: 1 h 34 min. Alkuperäinen nimi: Miss Potter Ikäraja: 3
Samalta ohjaajalta on myös melko tunnettu Babe-possuelokuva. Ehkä tämäkin romanttisviihteellinen ja hitusen komediamainen elokuva on suunnattu tarkoituksella laajalle katsojakunnalle lapsista aikuisiin. Aineksia olisi kyllä hyvinkin laadukkaan elokuvan tekemiseen.
![]() |
| Kuva elokuvasta Beatrix Potter – taiteilijaelämää |
http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&NR=1&v=k3clOLAT_Jg
http://www.imdb.com/video/screenplay/vi4019585305
http://fi.filmtrailer.com/cinema/689/Beatrix+Potter+-+Taiteilijaelamaa.html
Gutenberg-projektista voi lukea Beatrix Potterin kirjoja alkukielellä. Suomennettunakin on tällä hetkellä ainakin Petteri Kaniini -kirjoja kaupoissa saatavana. Hänen kirjojaan on myyty valtava määrä jo kirjailijan elinaikana. Varoillaan Potter saattoi hankkia maatilan ja sen ympärille alueita, joilla hän pystyi suojelemaan luontoa alkuperäisenä maisemana.
"Testamentissaan Potter jätti lähes kaiken omaisuutensa National Trustille - kuusitoista neliökilometriä maata, maataloja ja viisitoista farmia. Testamenttilahjoitus on auttanut varmistamaan, että Lake Districtin kauneus on säilynyt tahriintumattomana näihin päiviin asti. "WikipediaWikipedian mukaan ainakin nämä kirjat on suomennettu:
- Petteri Kaniini
- Nokkela ja Vikkelä
- Rouva Siiri Sipinen
- Tarina räätälistä
- Kaksi tuhmaa hiirtä
- Penna Pupu
- Hanna-Hiiren kuokkavieraat
- Rosina Ankkanen maailmalla
- Tommin Roimahousut
- Hemmo Harmaatassu
- Joonas kaupunkihiiri
- Jeremias Rimppakinttu
- Pikku salaattivarkaat
- Petteri Kaniinin joulupuuhakirja
- Petteri Kaniinin satumaailma (kokoelma 2002)
Täältä löydät lisää tietoja Beatrix Potterista:
http://www.vam.ac.uk/people/b/beatrix-potter
http://www.koulukino.fi/uploads/material/Microsoft_Word_-_beatrixpotter_9.6.08.pdf
http://www.vam.ac.uk/people/b/beatrix-potter
http://www.koulukino.fi/uploads/material/Microsoft_Word_-_beatrixpotter_9.6.08.pdf
16.11.2011
Lohtuostoksia ;)
Ti 15.11.2011
Tänään ratkaisin yhden arvoituksen: Miksi kotini on täynnä kirjoja? Vastaus on ainakin osittain tämä: lohtuostoksia! Olenkohan jotenkin riippuvainen kirjoista!!?
Ainakin tänään ostin nämä kirjat kyseisestä syystä! En mennyt jäätelölle, en ostanut suklaata, en istunut kahvilassa, en mennyt elokuviin, en soittanut ystävälle, vaan ostin kirjoja! Peräti kolme. Toisinaan tarvitsen suklaata vastaavaan vaivaan. Nämä kirjat eivät kyllä pahemmin rasittaneet kukkaroani. Maksoin niistä yhteensä vain yhden euron. Menin kyllä kyseiseen kierrätyspuotiin tarkoituksena ostaa vain yksi kirja. Mutta kun tarjouksessa oli kolme kirjaa eurolla, tottahan valitsin kolme kirjaa.
Maksoin tänään vinon pinon laskuja, asuntolainaa ynnä muuta suurin piirtein tilin tyhjäksi. Sitten varasin terveysasemalta ajan kipeän polveni takia. Jo neljäs kuukausi linkuttamista. Saa nähdä voiko polvelle enää tehdä mitään. Loukkasin sen jo kesällä enkä saanut siihen lääkärien kesälomien takia mitään kunnollista hoitoa. Syksy on mennyt kiireiden merkeissä (taas sana jota ei saa käyttää, niin sanoi ainakin Manta, lukioluokkieni suomenmaikka! Älä kerro kenellekään että olen itsekin suomenmaikka!) ja ajattelin, että kyllä se siitä, vaan viimeisimmän kuukauden aikana polveni on vaan mennyt taas huonommaksi. Kierukka poikki, ristiside tai nivelsineet revähtäneet? Saa nähdä tuleeko siihen nyt jotain järkevää apua.
On sentään suurenmoista, että kirjat on keksitty! Ja nykyisin on paljon divareita, kirppiksiä, kierrätyskeskuksia, joten kiinnostavia kirjoja voi saada halvalla jopa ilmaiseksi, mikä ei omana opiskeluaikanani vielä ollut mahdollista. Silloin kirpputoreja oli lähinnä vain Pariisissa ja Roomassa. Divarien kirjatkin olivat silloin vielä aika kalliita.
Olen vuosia kerännyt taiteilijoiden elämäkertoja ja päiväkirjoja. Nämä kolme kirjaa ovat juuri tuota sarjaa: taiteilijaelämää. Tuon Ain'Elisabet Pennasen kirjan olen lukenut kauan sitten. Siihen liittyy pieni vähän surkea tapauskin. Kirja oli lainassa kirjastosta ja sitten siihen kaatui kahvia! Olin silloin tosi köyhä tyttö ja pelkäsin kirjaa palauttaessani, että joudun maksamaan kirjan. Vaan kirjastonhoitaja ei joko huomannut asiaa tai sitten sääli köyhännäköistä opiskelijatyttöä ja antoi asian olla. Muistelen tapausta sangen kiitollisena, sillä siihen aikaan minun olisi ollut tosi vaikeaa saada rahat uuteen kirjaan. Olenhan minä tuon tapauksen jälkeen kuitenkin maksanut vuosia reippaasti veroja, joista kirjastojen määrärahatkin otetaan.
Oikeastaan nämä kirjat kuuluvat myös Lurun Taiteilijaelämää-haasteen antamaan innoitukseen, joka tosin kohdallani ei ole aivan uusi, sillä olen jo vuosia kerännyt taidekirjoja ja taiteilijaelämäkertoja ja vastaavia kirjoja.
Tänään ratkaisin yhden arvoituksen: Miksi kotini on täynnä kirjoja? Vastaus on ainakin osittain tämä: lohtuostoksia! Olenkohan jotenkin riippuvainen kirjoista!!?
Maksoin tänään vinon pinon laskuja, asuntolainaa ynnä muuta suurin piirtein tilin tyhjäksi. Sitten varasin terveysasemalta ajan kipeän polveni takia. Jo neljäs kuukausi linkuttamista. Saa nähdä voiko polvelle enää tehdä mitään. Loukkasin sen jo kesällä enkä saanut siihen lääkärien kesälomien takia mitään kunnollista hoitoa. Syksy on mennyt kiireiden merkeissä (taas sana jota ei saa käyttää, niin sanoi ainakin Manta, lukioluokkieni suomenmaikka! Älä kerro kenellekään että olen itsekin suomenmaikka!) ja ajattelin, että kyllä se siitä, vaan viimeisimmän kuukauden aikana polveni on vaan mennyt taas huonommaksi. Kierukka poikki, ristiside tai nivelsineet revähtäneet? Saa nähdä tuleeko siihen nyt jotain järkevää apua.
On sentään suurenmoista, että kirjat on keksitty! Ja nykyisin on paljon divareita, kirppiksiä, kierrätyskeskuksia, joten kiinnostavia kirjoja voi saada halvalla jopa ilmaiseksi, mikä ei omana opiskeluaikanani vielä ollut mahdollista. Silloin kirpputoreja oli lähinnä vain Pariisissa ja Roomassa. Divarien kirjatkin olivat silloin vielä aika kalliita.
Olen vuosia kerännyt taiteilijoiden elämäkertoja ja päiväkirjoja. Nämä kolme kirjaa ovat juuri tuota sarjaa: taiteilijaelämää. Tuon Ain'Elisabet Pennasen kirjan olen lukenut kauan sitten. Siihen liittyy pieni vähän surkea tapauskin. Kirja oli lainassa kirjastosta ja sitten siihen kaatui kahvia! Olin silloin tosi köyhä tyttö ja pelkäsin kirjaa palauttaessani, että joudun maksamaan kirjan. Vaan kirjastonhoitaja ei joko huomannut asiaa tai sitten sääli köyhännäköistä opiskelijatyttöä ja antoi asian olla. Muistelen tapausta sangen kiitollisena, sillä siihen aikaan minun olisi ollut tosi vaikeaa saada rahat uuteen kirjaan. Olenhan minä tuon tapauksen jälkeen kuitenkin maksanut vuosia reippaasti veroja, joista kirjastojen määrärahatkin otetaan.
Oikeastaan nämä kirjat kuuluvat myös Lurun Taiteilijaelämää-haasteen antamaan innoitukseen, joka tosin kohdallani ei ole aivan uusi, sillä olen jo vuosia kerännyt taidekirjoja ja taiteilijaelämäkertoja ja vastaavia kirjoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





