Ke 6.7.2011
Kun olimme puoli kolmen maissa lauantaina 2.7.2011 lähdössä
Vanhan kirjallisuuden päiville, vastaamme tuli tällainen joukko. He kertoivat olevansa Vanhan Kirjallisuuden päivillä innostamassa lapsia lukuharrastuksen pariin. Lapsille ja nuorillehan merirosvotarinat ovat seikkailua ja romantiikkaa. Aikuinen kyllä saattaa miettiä, mitä romantiikka merirosvoilussa voi yleensä olla. Ja mistähän tuo merirosvojen seikkailujen ihannointi on saanut alkunsa. Todellisuus kun on varmasti jotain muuta kuin kirjojen tarinat antavat ymmärtää.
 |
kuva - Sami Saramäki,
teemajuliste - Duunari Oy |
Lauantai-iltapäivä oli siis jo pitkällä, kun joukkomme lähti kohden Sylvään koulua ja
Vanhan kirjallisuuden päiviä, joiden teemana oli tänä vuonna rikos. Helle hiostutti ja paljon oli jo nähty paikkakunnan matkailutarjonnasta. Osa porukasta oli kaiketi jo mennyt edeltä, me "laiskimmat" menimme tyyriisti pikkubussilla. Oikeastaan minulle tämä autovaihtoehto oli hyvä, sillä polveni ei vielä ollut täysin kuntoutunut. :)
En myöskään ole dekkarifani, päinvastoin. Kestän
korkeintaan Mika Waltarin Komissario Palmun seikkailut ja jotkut vanhat klassikot, kuten
Agatha Christie,
Hercule Poirot... Niitä voin katsoa TV-sarjoinakin, mutta en nykyisin enää kovin halukkaasti. Ehkä
Alfred Hitchcock myös...
Luin joitakin vuosia sitten niin inhottavan dekkarin, että en halua lukea ainuttakaan sellaista enää. Se kirja oli Syysuhri, jonka oli kirjoittanut Petra Hammesfahr. Siitä jäi niin ikävä jälkimaku, etten halua sen takia lukea enää dekkareita. Hyi sentään! Tuo yksi ainoa aivan sairas tarina sai reaktioni aikaan! Sain tuon kirjan kaupanpäälisinä Suuresta Suomalaisesta Kirjakerhosta, johon silloin vielä kuuluin.
En sentähden ollut kiinnostunut Vanhan kirjallisuuden päivien rikos-aiheisista luennoistakaan. Panu Rajalaa olisin voinut mennä kuuntelemaan, jos hänen esityksensä olisi ollut ohjelma-aikamme puitteissa.
Olimme vähän ennen kolmea Sylvään koululla, mistä olimme jatkamassa Tyrvään Pyhän Olavin kirkolle noin puoli viisi. Valitsin
ohjelmatarjonnasta jotenkin kiinnostavalta vaikuttavan auditoriossa pidetyn tilaisuuden:
Kello 15.00–16.00
Tyrvääläinen tryki (auditorio)
Järjestäjä: Kustannusliike Warelia
Juontajana kirjailija Marko Vesterbacka
- Tyrvään Pyhä Olavi ja Karkun Vanha Maija, professori Unto Salo
- Tyrväätä Mauri Kunnaksen sarjakuvissa. Poimintoja uutuuskirjasta "Kunnaxen kiäli”, kirjailija Marko Vesterbacka
Ajattelin, että olisi mukava kuulla tarkempaa tietoa tuosta vanhasta kirkosta, jonka uudet maalaukset kiinnostivat minua erityisesti. Luulin tosiaan, että proffa puhunee puoli tuntia ja toinen puoli on sitten Mauri Kunnakseen liittyvää juttua. Vaan professori puhuikin sitten melkein koko tunnin, olin suoraan sanoen nukahtaa kesken koko esityksen, mutta en sitten kuumuuden takia viitsinyt lähteä kesken poiskaan.
Kunnaksen kieltä käsittelevä osuus jäi tyngäksi. Eipä siitäkään paljon mitään jäänyt mieleen. Kirkon ikäasiatkin jäivät aivan pelkäksi jaaritukseksi. Auditorio oli kyllä täynnä väkeä.Kuvassa professori on juuri istuutumassa ja toinen luennoitsija vihdoin aloittamassa.
Ehkä päivän anti oli ollut minulle sääolosuhteisiin katsoen liian valtava, hellettä Suomen oloissa, reippaasti lähemmäs 30 plusastetta.
Teltassa antikvariaattien valtameri lainehti täynnään ummehtuneita vanhoja kirjoja, joilla oli runsaanpuoleinen hintakin enimmäkseen, paitsi kustantamojen poistokirjoilla. Huomasin jonkun ostaneen yhden vanhan taidetta käsittelevän kirjan kahdellakympillä, saman, jollaisen itse ostin viime vuonna eurolla Helsingistä.
Osa kirjoista oli esillä sekalaisena röykkiönä, osa kauniisti aseteltuna.
En jaksanut innostua sarjakuvanäyttelystäkään, joka oli tehty kuvaamalla seinänkorkuisille sermeille aikakausittain piirtäjiä ja heidän töitään. Jos olisi ollut nähtävillä aitoja sarjakuvia, vaikka vitriineissä, niitä olisi mieluummin katsonut kuin lattean näköisiä valokuvasommitteluja aiheesta suurina painokuvina. Myös piirtäjistä olisi voinut olla jotain kunnollista materiaalia. Tapahtuma kesti tosin vain kaksi päivää, joten noilla isoilla julistemaisilla painokuvilla saatiin näyttelynomainen tilanne helposti pystyyn.
Kävijöitä Vanhan kirjallisuuden päivillä on ilmoitettu olleen n. 15 000.
Museokirjapaino laiteineen oli myös nähtävänä. Jotain lisää Vanhan kirjallisuuden päivistä on myös toisessa blogissani Arkea, juhlaa ja unelmia.
Mielenkiintoisen lisän tuo Runeberg-projekti, joka on keskittynyt Pohjoismaisen vanhan kirjallisuuden tuottamiseen e-kirjoiksi Internettiin. 
Vastaavanlainen projekti on Lönnrot-projekti, jonka päämääränä on nimenomaan maamme vanhan kirjallisuuden taltiointi Internettiin, mutta myös muiden maiden suomeksi julkaistujen kirjojen tuottaminen e-kirjoiksi. Kirjat ovat ladattavissa tietokoneelle tms.
