Humiseva harju

Su 13.5.2012

Ajat sitten ostin jostain dvd-pokkarin Humiseva harju. Tänään äitienpäivänä tuli sopiva tilaisuus vihdoin sen katsomiseen. Enpä olisi voinut huonompaa valintaa tehdä tälle päivälle. Nyt kun elokuvateattereissa on menossa uudempi filmatisointi tästä Emily Brontén kirjasta, ajattelin käydä sen katsomassa, kunhan ensin olen katsonut tämän oman dvd:ni. Vaan tämän version katsottuani tuskin menen tuota uutta elokuvaa katsomaan, en ainakaan pitkään aikaan. Kiinnostus lopahti sen verran. Ehkä hankin sen joskus dvd:nä.

Kuvakaappaus elokuvasta

Tämä nyt juuri katsomani dvd on vuoden 2009 englantilainen filmatisointi kirjasta Humiseva harju, josta on aikaisemminkin tehty ainakin yksi elokuvasovitus.

Kirjan on kirjoittanut Emily, Brontën sisaruksista keskimmäinen. Kirjansa hän julkaisi salanimellä Ellis Bell. Se ilmestyi 1847. Kirja jäi hänen ainoakseen, sillä Emily Brontë menehtyi keuhkotautiin 1848 vuosi kirjan ilmestymisen jälkeen vain 30-vuotiaana.

Tämä versio kirjasta on filmattu 2009 ja näyttelijät ovat kyllä ihan huippuluokkaa, ei siinä mitään, mutta itse elokuva on kyllä pelkkää angstia alusta loppuun. En enää ole edes varma, olenko koskaan lukenut tuota kirjaakaan. Hämärä muistikuva on, että joskus lukioluokilla olisin sen lukenut. Silloin luin kyllä paljon ja ehkä itse kirja ei ollut aivan yhtä ahdistava kuin tämä elokuva, joten mitään erityisen ikävää mielikuvaa ei siksi ole jäänyt mielen pohjalle siitä muhimaan. Luin kyllä siihen aikaan monta muutakin kirjaa, joista en sitten myöhemmin ole lainkaan pitänyt ja joissa on ollut kauheitakin asioita. En tuohon aikaan laittanut kirjoja järjestykseen mieltymysten mukaan, vaan luin surutta vähän kaikkea.

Ehkä silloin nuorempana en niin miettinyt säätyeroja, luokkayhteiskuntia, roturistiriitoja ym. Tässä elokuvassa ovat edustettuina nämä kaikki ja roppakaupalla vielä muitakin mahdollisia ristiriitoja ihmissuhteissa ja kaikessa mahdollisessa mielenterveysongelmia myöten: vihaa, eriarvoisuutta,  ruoskimista, julmuutta, katkeruutta, hulluutta...

Tässä muutama kuvakaappaus tuosta elokuvasta:

Ohjaus: Coky Giedroyc; pääosissa Tom Hardy, Charlotte Riley ja Andrew Lincoln. Elokuva on jopa äänestetty ns. parhaaksi rakkaustarinaksi (lukee kannessa).

Iron Sky ja Hella W

La 21.4.2012

Pääsiäissunnuntaina ystäväni Anne tarjosi minulle elokuvaillan siitä hyvästä, että olin tehnyt hänelle muutaman trikkikuvan ihan hassuttelumielessä Facebookiin. Kävimme katsomassa Johanna Sinisalon käsikirjoittaman ja Timo Vuorensolan ohjaaman Iron Sky -elokuvan; Anne jopa toisen kerran. Anne piti tuota elokuvaa niin hyvänä, että sanoi voivansa mennä katsomaan sen vaikka kolmannen kerran!

Kuva: Metro-lehdestä

Minusta tuo tieteiskomedia oli aika väkivaltainen ja meluisa esitys enkä mitenkään innostunut kuunatsi-ideasta. Toista kertaa en välittäisi katsoa. Kiitos kuitenkin Sinulle Anne! Onhan ihan hyvä tietää, missä tällä hetkellä mennään suomalaisvoiminkin tehdyissä elokuvissa. Taidan kuitenkin olla väärää kohderyhmää.

Elokuva on englanninkielinen, mutta saksaakin siinä puhutaan. Pääosissa nähdään saksalainen Julia Dietze ja amerikkalainen Christopher Kirby. Maailmallakin elokuva on saanut sangen ristiriitaisen vastaanoton. Ensi-iltaviikolla se keräsi kuitenkin suuren katsojamäärän, Suomessakin noin 70 000 katsojaa. Elokuva on kielletty alle 12-vuotiailta.

Metro-lehti 19.4.2012

Metro-lehti kertoi torstaina Iron Sky -elokuvan voittaneen Brysselin kansainvälisillä fantasiaelokuvafestivaaleilla Hopeisen Melies -palkinnon että festivaalin yleisöpalkinnon.

Metro lehden jutun voi lukea myös netistä:
http://static.metrolive.fi/nakoislehdet/metro/MET20120419

Komeastihan tuo elokuva on tehty ja tekniikka jyllää. Kuvauksia on tehty Saksassa ja Australiassa. Budjetti oli yli 7 miljoonaa, joka lienee jo saatu monin kerroin takaisin.

 

Tänään lauantaina katsoin lähikaupasta dvd:nä vuokraamani elokuvan Hella W, joka on viime vuoden uutuuksia. Elokuva perustuu Outi Nyytäjän alkuperäiskäsikirjoitukseen ja sen on ohjannut Juha Wuolijoki.

En tiedä, olenko nähnyt kaikki Niskavuori-elokuvat, mutta Hella Wuolijoesta en ole tiennyt paljoakaan. Hän kirjoitti myös nimillä Juhani Tervapää ja Felix Tuli.
Jotain tietoa minulle on tietysti tihkunut ajasta ennen toista maailmansotaa ja aivan sodan jälkeisestäkin ajasta. Mutta en minä tuon kirjailijan vakoiluskandaaleista ja vankilatuomioista ole tiennyt. En ole kovin kiinnostunut politiikasta, joten tuo Wuolijoen täpärä selviytyminen kuolemantuomiostakin oli minulle uutta. Tuomioja-nimen liittyminen Wuolijokeen oli kyllä tuttua minulle ja jotain sentään hänen poliittisesta kannastaankin tiesin.
Elokuva keskittyy kiinteästi Wuolijokeen kirjailijana ja vankilakuvaukseen. Vankeuden jälkeisestä ajasta se ei kerro. Tiina Weckströmin näyttelijäsuoritus on vakuuttava. Elokuva itsessään ei ole kovin vaikuttava ja kokonaisuutena se jää pieneksi episodiksi, vaikka keskeisenä elokuvassa onkin kuolemantuomion uhka ja siltä välttyminen.

Wikipedian mukaan Hella W on ensimmäinen suomalainen naisesta tehty elämäkertaelokuva. K 11. Epäilen sponsoreina toimineen myös tupakkateollisuuden, koska tupakointi on elokuvassa keskeisessä asemassa.

Olisikin mukava katsoa nyt uudelleen nuo Niskavuori-elokuvat ja muitakin hänen kirjoittamiaan näytelmiä.

http://www.snapperfilms.com/tuotannot/hellaw/

Lauantai-illan elokuva

La 11.2.2012

Nykyisin on luksusta, kun elokuvissa voi käydä vaikka omalla sohvallaan tai jopa omassa vuoteessaan lekotellen.
Lauantai-illan ratoksi katsoin dvd:n, jonka ostin juuri Saiturin pörssistä kahdella eurolla pahvikansissa! Ajattelin, että onpa se sitten millainen tahansa, eipä ole ainakaan hinnalla pilattu. Hyvä jos kupin kahvia saa jostain kahvilasta sillä hinnalla!

Vaan yllättävää kyllä elokuva nimeltä Eläimet ja muu kotiväkeni osoittautui vallan oivalliseksi ja kiitettäväksi katseltavaksi! Ja jää ilman muuta kirjahyllyyni, jossa siis on sekä kirjoja elokuvia että musiikkia. Jonakin päivänä on varmaan kiva katsoa tämä elokuva uudestaan.

Atlanticfilm.fi 

Eläimet ja muu kotiväkeni  on Gerald (Gerry) Durrellin samannimiseen kirjaan pohjautuva elokuva. Kyseinen kirja on ilmestynyt suomeksikin Otavan julkaisemana 1972 (alunperin jo 1956 englanniksi), mutta en ole sitä koskaan lukenut enkä muistanut aikaisemmin kuulleenikaan mitään sen nimisestä kirjasta.

Imelda Staunton

Tämä elokuva sai viikon työpaineista kiristyneenkin tyypin, siis minut!, nauramaan monessakin kohdassa. Komediaksi kyseinen elokuva luokitellaankin kotelon takakannessa ja se sallitaan jopa 3 vuotiaille! Taas vähän naurattaa, miksi se on kielletty alle kolmivuotiailta, mutta sitten muistin elokuvan skorpionit, jotka ryömivät esiin tulitikkuaskista aiheuttaen aikamoisen paniikkitilanteen. Ehkä halutaan säästää pikkuiset sen näkemiseltä. Tai sitten yritetään vaikuttaa siihen, etteivät pikkutenavat alkaisi kerätä kaikkea, mikä liikkuu... Kukapa tietää syyn?

Näyttelijät ovat hyviä ja naispääosan esittäjälle on ehdotettu Emmyä. Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1935 Korfun saarelle. Sodan puhjettua Englannin ja Kreikan välille perhe joutuu palaamaan Lontooseen, mistä oli lähdetty sumuja ja sateita pakoon Kreikkaan.

"Lämminhenkinen ja koominen aarre" lukee kannessa. Olen samaa mieltä.

Komedia vuodelta 2005, ohjaus Sheree Folkson. Pääosissa Imelda Staunton, Omid Djalili, Eugene Simon ja Matthew Goode. Valmistusmaa: Yhdysvallat / Iso-Britannia
Julkaisuvuosi: 2005.  Kesto: 88 minuuttia.

Paluumatkalla takaisin Englantiin

On vuosi 1935, ja eksentrinen Durrellien perhe tekee lievästi sanottuna dramaattisen päätöksen: he jättävät taakseen Lontoon sateisen taivaan ja suuntaavat kohti auringonpaistetta Korfun kreikkalaiselle saarelle - - - hullulle ja pitkälle lomalle tietämättä, että toinen maailmansota on alkamassa. (Takakannen teksti)

Tummien perhosten koti

La 21.1.2012

Pitkän aikaa olen odotellut tilaisuutta katsoa syksyllä ostamani dvd:n Tummien perhosten koti, joka perustuu Leena Landerin samannimiseen romaaniin. Tänään se sitten onnistuikin sopivasti pyykkipäivän päätteeksi. Toisin sanoen tunsin olevani mielentilassa, joka kestäisi häiriintyneiden nuorten tarkastelun elokuvan muodossa.

Kuva: MTV3

Harjula

Keskeisissä rooleissa
Harjula               TOMMI KORPELA
Juhani                NIILO SYVÄOJA
Salmi                  EERO MILONOFF
Hämäläinen      NIKO VAKKURI
Sulkava               IIRO PANULA
Rinne                  VILLE SAKSELA
Simola                HENRI HUTTUNEN
Sjöblom              ROOPE KARISTO

Irene

Vanamo              MARJUT MARISTO
Irene                    KRISTIINA HALTTU
Tyyne                   KATI OUTINEN
Erik                      PERTTI SVEHOLM
Maire                    MATLEENA KUUSNIEMI
Orvokki                 EDIT VILJAMAA
Juhani, 7             SAMU UUTELA 
Sosiaalijohtaja   HEIKKI NOUSIAINEN
Rikostutkija         ASKO SAHLMAN
Rikospoliisit        DOME KARUKOSKI

Salmi

TUMMIEN
PERHOSTEN KOTI
Suomen-ensi-ilta 11. tammikuuta 2008väri / 35 mm / 2,35 :1 / Dolby Digital / 105 min.
Ohjaus: Dome Karukoski
Tuotanto: Markus Selin
Executive-tuottaja: Jukka Helle
Käsikirjoitus: Marko Leino Leena Landerin samannimisen romaanin pohjalta
Kuvaus: Pini Hellstedt F.S.C.
Ääni: Jyrki Rahkonen
Musiikki: Panu Aaltio
Lavastus: Pirjo Rossi
Puvustus: Elina Kolehmainen
Leikkaus: Harri Ylönen
Tuotantopäällikkö: Sirkka Rautiainen
Maskeeraus: Mari Vaalasranta
Valaisu: Jani Lehtinen
Kuvauspaikat: Wilma Levonmaa
Markkinointituottaja: Jussi Lepistö
Tiedotuspäällikkö: Rampe Toivonen


Tiesin etukäteen tai siis arvasin, että elokuva olisi raskaimmasta päästä. Poikakotitarina, jossa kerrottaisiin pojista, joiden elämä on suistunut normaaleilta raiteiltaan. Kirjaa en ole lukenut. Siihen ei ole jostain syystä ollut aihetta eli olen ollut tietoinen kyseisen kirjan olemassaolosta, mutta kirja ei ole sattunut kohdalle enkä ole tullut sitä hankkineeksi.

Elokuva on rajattu merkinnällä K13. Katsottuani elokuvan nostaisin ikärajaa hieman ylemmäs, jopa K15 saakka tai sitten K14, jos sellainen olisi olemassa. Jotenkin tuo 13 vuotta tuntuu liian alhaiselta, sillä elokuvassa on useita järkyttäviä kohtia. Se on monella tavoin tunteisiin vetoava elokuva. Koska oma työni on ollut jo vuosia pääasiassa murrosikäisten kanssa työskentelyä, ajatusmaailmassani on voimakas kosketuskohta juuri nuorten maailmaan. Pidän elokuvaa liian järkyttävänä tuossa kehitysvaiheessa oleville.

Ja selatessani netistä elokuvaan liittyviä sivuja, silmiini sattui esimerkiksi Telvis.fi sivulta merkintä K15!  http://www.telvis.fi/filmiopas/elokuvat/61216/tummien+perhosten+koti/

Ostamassani dvd:ssä on kuitenkin takana merkinta K13, mikä tosiaan on mielestäni liian alhainen.

Toisaalta aikuisen näkökulmasta katsottuna elokuva on aika iisikin laitoskotinuorten kuvaukseksi. Jopa "tavalliset" yläasteikäiset pystyvät pahempaan. Tosin elokuvassa tapetaan eläimiä ja ihminenkin pikaistuksissa, seksiä ja kiusaamista on ikävimmästä päästä, mutta pojat kuvataan kokonaisuudessaan kuitenkin sangen tottelevaisiksi ja kilteiksi. Ongelmanuorison kuvaukseen ilmeisesti vajaa kaksituntinen on haastavan lyhyt. Joissakin kohdin kuitenkin poikien käytöshäiriöt pystytään sentään tuomaan selkeästikin esiin.

Koska en ole lukenut kirjaa, en tiedä miten murkkujen vaikeuksia on kuvattu kirjallisessa muodossa. Elokuvassa poikakodin johtaja näyttää pystyvän hyvin hallitsemaan heitä pelkällä ankaralla ohjauksella ja rangaistuksilla, jonka takana on ilmiselvästi myös ymmärtämystä, jopa rakkautta ongelmanuoria kohtaan. Elokuvassa psyykkiset traumat eivät selkeästi ilmene poikakotiin sijoitetuilla lapsilla muilla tavoin kuin unettomuutena ja itsareina. Vain pääroolia näyttelevän pojan takautuvat muistot nostavat alitajunnan tuomat vaikeat psyykkeen vaikuttaneet seikat selkeästi esiin ja kyseinen nuori näyttelijä Niilo Syväoja osaa esittää melko hyvin roolinsa. Tosin tukan mukana näytti lähtevän myös lähes kaikki uhmamieli, niin että hieman vaikealta tuntuu uskoa, että noinkin hiljainen poika olisi ollut täydellinen ongelma kaikissa aikaisemmissa sijoituspaikoissa.

Häiriökäyttäytymistä olisi voinut vielä selkeämmin tuoda esiin niin pääosan esittäjän kuin myös muiden, ei vain parin kolmen nuoren, kohdalla, sillä tuskin nuo murkut mitään pulmusia ovat olleet.

Tommi Korpelalla on elokuvassa iso rooli, jonka hän esittää uskottavasti eivätkä muutkaan osasuoritukset huonoja ole. Kokonaisuutena keskitasoa parempi elokuva. Kannattaa katsoa. Erityisen hienosti esitetään päähenkilö Juhanin lapsuuden painajaiset.

Elokuvasta lisää:
http://www.ses.fi/fi/elokuva.asp?id=834
http://dome.fi/elokuvat/arvostelut/tummien-perhosten-koti-
http://www.dvdplaza.fi/trailerit/toista.php?

Traileri:
http://www.dvdplaza.fi/trailerit/toista.php?tr=tummienperhostenkoti&id=990&k=4&m=1&w=320&h=130

http://www.youtube.com/watch?v=Er4Zlsq47hs

Lastenkirjailija ja kuvittaja Beatrix Potter

La 10.12.2011

Kuva elokuvasta Beatrix Potter – taiteilijaelämää

Kuvassa Beatrix Potter

Olin täysin unohtanut viehättävien lastenkirjojen kirjoittajan ja kuvittajan Beatrix Potterin, kun sattumalta törmäsin häneen pitkästä aikaa. Tälläkin kertaa elokuvan muodossa.

Tyttäreni Jasminen ollessa aivan pieni yksi hänen mielielokuvistaan oli jokin elokuva, jossa vilahteli animoituja viehättäviä pupujusseja ja muita piirrettyjä eläinhahmoja. Elokuvassa oli myös jotain piirrosten tekijästä. Tuo VHS-videokasetti on varmasti vielä jossain hänen tavaroissaan, ehkä maalla tai varastossa, joten en nyt pysty ottamaan sitä esille ja kertomaan, mikä se on. Animoidut eläinhahmot olivat kuitenkin englantilaisen Beatrix Potterin piirroshahmoja.

Ostin joskus marraskuussa viiden elokuvapokkarin tarjousnipun kympillä ja katsoin tänään niistä yhden, nimittäin dvd:n Beatrix Potter – taiteilijaelämää.




Elokuva kertoo taiteilijan tarinasta pienen palasen. Reilun tunnin mittaisessa filmissä nähdään uran alku ja jotakin siitä, mitä sitten tapahtui. Elokuva on viehättävä kooste rakkautta ja nuorehkon naisen taiteilijaelämää viktoriaanisesta Englannista 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta. Elokuvaa tähdittää Renée Zellweger ja hänen vastanäyttelijänään on Ewan McGregor, kolmas tunnettu näyttelijä, jota myös paljon nähdään elokuvassa, on Emily Watson.


Elokuva on pikkusievästi tehty tarina taitavasta piirtäjästä ja satukirjojen tekijästä.

Sangen viehättävää katseltavaa, mutta Beatrix Potterista olisi kyllä ainesta vahvasävyisempäänkin elokuvaan, nyt taiteilija tarjoillaan meille viihteellisessä muodossa kepeästi filmattuna iloineen ja suruineen. Ehdottomasti tämä elokuva kuitenkin kannattaa katsoa.

Ohjaus: Chris Noonan Näyttelijät: Renée Zellweger, Emily Watson, Ewan McGregor, Bill Paterson, Barbara Flynn Kesto: 1 h 34 min. Alkuperäinen nimi: Miss Potter Ikäraja: 3

Samalta ohjaajalta on myös melko tunnettu Babe-possuelokuva. Ehkä tämäkin romanttisviihteellinen ja hitusen komediamainen elokuva on suunnattu tarkoituksella laajalle katsojakunnalle lapsista aikuisiin. Aineksia olisi kyllä hyvinkin laadukkaan elokuvan tekemiseen.

Kuva elokuvasta Beatrix Potter – taiteilijaelämää 

Katkelmia elokuvasta on näissä linkeissä:
http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&NR=1&v=k3clOLAT_Jg
http://www.imdb.com/video/screenplay/vi4019585305
http://fi.filmtrailer.com/cinema/689/Beatrix+Potter+-+Taiteilijaelamaa.html

Gutenberg-projektista voi lukea  Beatrix Potterin kirjoja alkukielellä. Suomennettunakin on tällä hetkellä ainakin Petteri Kaniini -kirjoja kaupoissa saatavana. Hänen kirjojaan on myyty valtava määrä jo kirjailijan elinaikana. Varoillaan Potter saattoi hankkia maatilan ja sen ympärille alueita, joilla hän pystyi suojelemaan luontoa alkuperäisenä maisemana.

"Testamentissaan Potter jätti lähes kaiken omaisuutensa National Trustille - kuusitoista neliökilometriä maata, maataloja ja viisitoista farmia. Testamenttilahjoitus on auttanut varmistamaan, että Lake Districtin kauneus on säilynyt tahriintumattomana näihin päiviin asti. "Wikipedia

Wikipedian mukaan ainakin nämä kirjat on suomennettu:

• Petteri Kaniini
• Nokkela ja Vikkelä
• Rouva Siiri Sipinen
• Tarina räätälistä
• Kaksi tuhmaa hiirtä
• Penna Pupu
• Hanna-Hiiren kuokkavieraat
• Rosina Ankkanen maailmalla
• Tommin Roimahousut
• Hemmo Harmaatassu
• Joonas kaupunkihiiri
• Jeremias Rimppakinttu
• Pikku salaattivarkaat
• Petteri Kaniinin joulupuuhakirja
• Petteri Kaniinin satumaailma (kokoelma 2002)

Täältä löydät lisää tietoja Beatrix Potterista:
http://www.vam.ac.uk/people/b/beatrix-potter
http://www.koulukino.fi/uploads/material/Microsoft_Word_-_beatrixpotter_9.6.08.pdf

Elokuvasovitus suositusta kirjasta

SU 20.11.2011

Kuva: Elokuvan oma sivu

Aika takkuisesti olen lukenut vuodesta 2006 Kjell Westön kirjaa Missä kuljimme kerran. Kirja sai silloin Finlandia-palkinnon. Olen myös kuunnellut monta lukua kyseisestä kirjasta Kotilieden sivuilta.

Keskellä tätä pitkäksi venähtänyttä keskeneräistä projektiani päätin kuitenkin käydä katsomassa kirjasta tehdyn elokuvan, joka tuli ensi-iltaansa äskettäin. Elokuvasovitukselta odotetaan paljon, kun se perustuu suosittuun kirjaan. Koska en ole kokonaan lukenut kirjaa, en tiedä, miten uskollisesti elokuva seuraa Kjell Westön tekstiä.

Kuva: Elokuvan oma sivu

Elokuva oli aika pitkä, kaksi tuntia, mutta silti tuntui kuin siitä olisi puuttunut jotain oleellista. Tosin kuvattava ajanjaksokin oli pitkä 1900-luvun alusta 1940-luvulle. Tulossa on myös kuusiosainen TV-sarja tuosta Westön kirjasta 21. joulukuuta alkaen FST5 -kanavalla. Jos tämä elokuva on tiivistelmä, niin kovin hyvä tiivistelmä se ei ole. Ihailen kuitenkin nuorten näyttelijöiden vahvaa eläytymistä rooliinsa. Heidän suorituksensa olivat hyviä.

Kuva: Elokuvan oma sivu

Olisin kuitenkin odottanut käsikirjoitukselta elokuvamaisempaa otetta. Kameran käyttö oli taitavaa, mutta aika kaavamaista. Pysyttäydyttiin lähes koko ajan teatterimaisessa kuvauksessa. Olisin tosiaan odottanut syvällisempää tulkintaa. Ehkä syy oli kuvaustavassa. Lähikuvia ei ollut paljoakaan. Kuvaus oli teatterimaista, paljon yleiskuvia kuin näyttämöllä.

Vaan ei elokuva kuitenkaan niin huono ole, etteikö sen katsominen kannattaisi. Olisin kuitenkin toivonut, että kamera olisi tallentanut edes muutaman myönteisen kuvasarjan, hieman inhimillistä lämpöä, hieman elämäniloa johonkin väliin. Tai ehkä sitä sitten edusti naispääosan esittäjä diivamaisella persoonallaan.

En pidä sotaelokuvista, väkivalta ja ampumiset ovat minulle liian raskasta katseltavaa. Jotenkin olin lukemastani saanut hieman toisenlaisen kuvan, mutta enhän ole päässytkään vielä kirjan loppuun. Elokuvassa punaisten ja valkoisten yhteenotto nousee keskeiseksi ja ehkä se on kirjassakin keskeinen, vaikka itse olen kokenut kirjan enemmänkin ihmissuhtesiin keskittyväksi.

Kuva: Bio REX

Kaksi itsemurhaa ja sisällissodan teloitukset puolin ja toisin ovat rankkaa katseltavaa. En menisi toista kertaa tuota elokuvaa katsomaan. Tuskin katson TV-sarjaakaan. Kirjan saatan jossain vaiheessa lukea tai kuunnella loppuun.

"Pääosassa nähdään parhaillaan New Yorkissa teatterityön opiskeluja täydentävä Jessica Grabowsky, joka valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2007. Grabowsky on vieraillut näyttelijänä myös YLE TV1:n Kotikadulla.
Elokuvan miespääroolin tekee yksi Berliiniin asettuneen suomenruotsalaisen Nya Rampen -teatteriseurueen perustajajäsenistä, Jakob Öhrman.

          - - - -

 Missä kuljimme kerran menestyi hyvin myös teatterissa. 

Keväällä 2008 kantaesityksensä Helsingin Kaupunginteatterissa saanut näytelmä veti suurelle näyttämölle yli 42.000 katsojaa. Teoksen ohjasi Kari Heiskanen."  

YLE Uutiset, 9. marraskuu 2011

Kuva: Elokuvan oma sivu

Missä kuljimme kerran

(Där vi en gång gått)

Suomi 2011

Ohjaaja: Peter Lindholm

Käsikirjoitus: Aleksi Bardy, Jimmy Karlsson

Pääosissa: Jessica Grabowsky,  Jakob Öhrman,  Andreas af Enehielm

Muita näyttelijöitä: Oskar Pöysti

Ensi-ilta: 28. lokakuuta

Laji: Draama, Historia

Kesto: 126 min.

Ikäraja: K-13
Tuotanto: Helsinki-filmi


TV-sarjan tuottaja: Aleksi Bardy & Annika Sucksdorff
Osajako: Jessica Grabowsky (Lucie), Jakob Öhrman (Eccu), Andreas af Enehielm (Allu), Oskar Pöysti (Cedi), André Wickström (Lonni), Mikko Kouki (Ilmari Salmikoski)

Katso esittely (trailer), ELOKUVAN SIVULLA tai Youtubessa.


EDIT:
Haluan lisätä tähän, että ajankuvauksena, eräänlaisena "dokumenttifiktiona", emmehän oikeasti voi palata enää tuon ajan ilmapiiriin ja maisemiin – kaikki on kuviteltava – pidän tätä elokuvaa ihan hyvänä, mutta väkivallan ja sisällissodan eräiden puolien kuvaus on minulle liian rankkaa katsottavaa.
Kuten kirjoitinkin, näyttelijäosuudet olivat hyviä, samoin lavastus. Käsikirjoitukselta olisin odottanut enemmän, samoin kuvaajalta. Kovin pian en halua nähdä elokuvaa uudestaan edes pitempänä TV-versiona, vaikka siitä varmaan löytyy niitäkin asioita, joita elokuvasta kaipasin.

Dostojevskin elämä

Pe 9.9.2011

Kuva: Yle Areena, TV-sarjasta Fjodor Dostojevskin elämä

Nyt on ihan pakko kirjoittaa muutama rivi Dostojevskista, vaikka netti on tökkinyt koko illan ja työt ovat haitanneet harrastuksia koko viikon.
Yle Areenasta voi nyt katsoa kahdeksanosaisen sarjan Fjodor Dostojevskin elämästä. Sarja alkoi tiistaina 6.9. ja vielä on tulossa seitsemän lisäosaa.

Kuva: Wikipedia

Dostojevski on yksi minuun eniten vaikuttaneista kirjailijoista, vaikka en tullutkaan maininneeksi häntä ns. sielukirjojen listassani. Lukioluokilla hän oli mielikirjailijani ja opiskellessani yleistä kirjallisuustiedettä hänen kirjansa olivat edelleen mielikirjojeni listalla, vaikka ne ovatkin todellisia tiiliskiviromaaneja sanan kaikissa merkityksissä.

Nyt, kun jokin aika sitten katsoin hienon sarjan Karamazovin veljeksistä Yle Areenasta, en voi ohittaa uutta sarjaa Dostojevskin elämästä, joka on äskettäin alkanut Ylessä. Valitettavasti sarja on Yle Areenassa katsottavissa vain Suomessa.

Katsokaa ihmeessä toisetkin, jos vain mahdollista. Vaikuttaa hyvin tehdyltä filmiltä, vaikka tietysti siinä on paljon fiktiota. Sarja kuitenkin aivan varmasti avaa uusia näkymiä kirjailijan elämään ja tuotantoon.

Ylpeys ja ennakkoluulot rakkauden esteinä

 

Su 10.7.2011
Ihan vain kevyesti ohimennen ajattelin lauantai-illan ohjelmana katsoa kaksisataa vuotta sitten julkaistun kirjan filmatisoinnin, mutta elokuva kestikin peräti kaksi tuntia ja osoittautui aivan mielenkiintoiseksi.
Jane Austenin romaani Ylpeys ja ennakkoluulo ilmestyi vuonna 1813. Katsomani dvd on vuodelta 2005. Sen on ohjannut Joe Wright ja pääosissa ovat Keira Knightley ja Talulah Riley.
En muista lukeneeni kirjaa koskaan. Elokuva on sopivan kevyt, siinä on sopivasti jännitystä siitä saavatko rakastuneet toisensa, sopivasti ajankuvaa. Pidin elokuvasta. Viihdyttävä dramatisointi.

Kirja kuunneltavissa englanninkielisenä äänitiedostona täällä. Ja traileri.

Jane Austenin jalanjäljillä

Su 26.6.2011

Kirjahyllyni ei ole enää aivan perinteinen. Sinne on kotiutunut muutamia DVD-elokuvia, jonkin verran myös c-kasetteja, muutamia cd:itä ja VHS-kasetteja, mutta kyllä aivan valtavasti kirjoja.
Ajattelin, että juhannuksen aikaan on mukava katsoa taas yksi elokuvakin. Valitsin kirjallisuutta sopivasti hipovan fiktiivisen dokumentin, dvd:n Jane Austenin jalanjäljillä. Siis jotain Jane Austenin elämästä, totta ja tarua. Kai jotain tosiaan tottakin.
Täällä on myös traileri.

Tarina ja elokuva on varmasti niin monelle tuttu, etten siitä nyt kirjoita sen enempää. Olen katsonut tämän dvd:n joskus aikaisemminkin, mutta melkein unohtanut. Nyyhkytarinat eivät ole minun makuuni, eivät oikeat tragediat eivätkä fiktiiviset. Enpä halua nyt katsoa tuota aikoihin uudestaan, vaikka saakoon se edelleen olla kirjahyllyssäni.
Olisi pitänyt juhannuselokuvaksi valita jotain muuta. Ei se huonosti tehty ollut, ihan hyvät näyttelijätkin, mutta taidan sittenkin pitää enemmän aikuisten saduista. Onnettomat ensi rakkaudet eivät innosta. Niitähän on muuten kirjallisuus väärällään.

Takakannen tekstit hieman isompina: