Aaro Hellaakoski: Runot 1916-1928 (sis. 6 kokoelmaa: Runoja, Nimettömiä lauluja, Me kaksi, Elegiasta oodiin, Maininki ja vaahtopää,Jääpeili)

Kuva: Suuri kuu

Su 5.6.2011
SKS:n suuresta muuttomyynnistä mukaani tarttui monta mielenkiitoista kirjaa. Tämä on niistä yksi. Tämä kirja julkaistiin jo vuonna 1997 ja kannen typografia on Jorma Hinkan. Siinä ovat yksissä kansissa kaikki Hellaakosken runot noilta vuosilta 1916–1928. Se on todella paksu pehmeäkantinen pokkari, sivuja peräti yli 500.

Minulle tutuin Hellaakosken runo on Hauen laulu. Tämän linkin kautta saa paljon lisätietoa runoilijasta ja voi lukea runon, jos se on ennestään tuntematon. Runoilija itse lausuu sen meille Elävässä arkistossa. Kuuntele myös muut runoon liittyvät äänitteet samalta Elävän arkiston sivulta, mm. Pertti Lassilan analysointi. Runo on Hellaakosken Jääpeili-kokoelman viimeinen runo.
Lue myös Helsingin Sanomien kirjoitus  (EDIT:Linkki korjattu)
Wikipediasta voi lukea lisää Aaro Hellaakoskesta.

Hellaakosken runoja voit kuunnella myös Youtubesta:
Heikki Sarmanto, Kesäyö;
Sini Tuomisalo laulaa runon Kesäyö,
Toni Heikkinen lukee Hellakosken aforismeja.
Tämäkin on ilmeisesti Hellakoskea (yritin selata esille tuosta 500 sivun opuksesta, mutta en löytänyt vielä, joten se on varmaan myöhempää tuotantoa), tyyliltään mielestäni selvästi Hellaakoskea: Håkan Mäkelän esitys Kirjain-runosta.
Myös Amman lukuhetkestä löytyy Hellaakoskea käsittelevää tekstiä.

Kirjassa on Pertti Lassilan laaja esittely Hellaakoskesta ja kirjan loppuun on liitetty vielä monta sivua aikalaisten arviointeja. Teos kuuluu SKS:n sarjaan Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita.

Tekijät: Hellaakoski, Aaro (kirjoittaja)
Kustantaja: Suomalaisen kirjallisuuden Seura
Tekstin kieli: suomi
Painovuosi: 1997 
Tuotteen tiedot: nidottu, pehmeäkantinen, 505 sivua
ISBN: 9517179634

Pieni runonäyte kirjasta:

"ILON PYYNTÖ

Ilo, tule luokseni,

käy istumaan,

älä minun vuokseni 

ujostele ollenkaan.

Uutisen jo kuullut lienet?

Nääthän, tuoss' on vaunut pienet,

siellä nauretaan,

siell' on kaksi onnellista

seurustelussaan.

Nähnet äidin katsehista,

poskipäistä hohtavista

että siellä kuomun alla

soutaa pienet kämmenpäät;

siellä kuomun alla

vastapestyn nyytin näät.

Kenen povi paljastuu?

Ken kehdon yli kumartuu?

Ilo siunaa heitä.

Älä väistä meitä."


- Aaro Hellaakoski -

EDIT: Lisään vielä tähän tuon ihanan laulun sanat:

"KESÄYÖ


Kentillä kasteisilla
hämärä käy yli maan. 
Valkea niittyvilla
vielä on valveillaan. 
Katsoen kummissansa
kuinka rukoukseen
kaikkien kukkien kanssa
kumartui hiljakseen. 
Kuusen latvasta ääni
pienoisen huilun soi,
minäkin kumarran pääni.
Minunkin sisälläni soi."

- Aaro Hellaakoski -