Runot naisten asialla

Su 22.1.2012

Tässä joku aika sitten käteeni osui kirjojen kierrätyshyllystä mielenkiintoinen runokirja, joka kaikilla yli 200 sivulla puolustaa naisia ja naisten asemaa maailmassa. Pientä sanallista runomuotoista kapinaa naisen alistettua asemaa vastaan.

Kirja on Irja Askolan ja Anja Porion yhteistyönä julkaisema runokirja Matkaan, naiset. Kirja on vuodelta 1988, se on Kirjapajan tuotantoa ja 3. painos. Kirjasta on nyt meneillään jo ties kuinka mones painos ja se on tällä hetkellä loppuunmyyty.

Kirjapaja mainostaa kirjaa näin:

"Tänä päivänäkin nainen tarvitsee toista naista löytääkseen oman identiteettinsä ja kutsumuksensa naisena, jakaakseen ajatuksiaan, tunteitaan ja kokemuksiaan hänen kanssaan. Irja Askolan ja Anja Porion proosarunot naisen elämästä ovat aina yhtä ajankohtaisia.
Kohderyhmä: kaikenikäiset naiset."

Anja Porio, rovasti ja kirjailija, on kyllä tuttu minulle ennestään, mutta tähän kirjaan en aikaisemmin ollut törmännyt. Irja Askola on Helsingin hiippakunnan piispa ja aloitti virassaan 1.9.2010.

Selaillessani runoja huomasin todella monta kiinnostavaa tekstiä. Runot on jaoteltu seuraavasti:

• Rohkeat naiset – Mirjam
• Hämmentyneet naiset – Maria
• Arkivoiman naiset – Martta ja Maria
• Ne mahdottomat naiset – Ruut
• Ystävänaiset – Lyydia
• Näkijänaiset – Pääsiäisaamun naiset

Kirjan alkulehdillä on teksti:

Että ette alistuisi
vaan pitäisitte kiinni siitä
mikä teille on tärkeää ja arvokasta
silloinkin kun se ei miellytä kaikkia
eivätkä kaikki teitä ymmärrä


Kunkin runoryhmän alussa kerrotaan Raamatu naisista, jotka esimerkillään ovat olleet avaamassa tietä kyseisen laisille naisten suorituksille. 


Kaikkihan me tiedämme, että miestenhän tämä maailma on. Mutta tiedämme myös, että nainen se on joka perheessäkin miehen päätä voi kääntää. Tapanamme on kuitenkin elää miesten mieliksi, usein sangen alistettuinakin.


Osa runoista on sangen tosikkomaista paatosta, mutta joukossa on monia osuvia tekstejä. Oli todella vaikeaa valita tähän jotain tiettyä runoa, koska olisin halukas laittamaan vaikka kuinka monta. Runot ovat kuitenkin aika pitkiä, joten laitan tähän vain pari ja kehotan kiinnostuneita tutustumaan itse kirjaan.


HUOM. Runojen otsikot löysin sisällysluettelosta, ne eivät näy runosivuilla.


Kirjan ensimmäinen runo on rukous: 


Kun uskalsin sanoa ei (Rohkeat naiset – Mirjam)


"Minua on opetettu
rukoilemaan itselleni nöyrää ja sävyisää mieltä
elääkseni sovussa ja toisia palvellen naisenelämääni

Vahvista minua sinä joka minut loit
pystyäkseni nousemaan kapinaan
niitä vastaan jotka haluavat 
minun pysyvän kilttinä, helppona ja miellyttävänä

Vahvista minua
kaataakseni sydämestäni epäjumalankuvat
jotka vaativat minut uhraamaan
omat ajatukseni, tunteeni, tahtoni ja aikani
miesten asettamille tavotteille

Varjele minua lankeamasta kiltteyden valheeseen
ja miellyttämisen halun houkutuksiin

Vahvista minua 
että oppisin kuuntelemaan elämää
omia ajatuksiani, tunteitani ja tahtoani
Sinun Sanasi valossa ja rukouksen hiljaisuudessa
Anna minun etsiä totuutta ja sitä mikä on oikein
ennemmin kuin elää mieliksi ihmisille"


ANJA PORIO

Katkelma runosta Vihaan joulua (Hämmentyneet naiset – Maria)


"Ensi jouluna ei ole kiirettä
 joulukortit kirjoitetaan itsenäisyyspäivänä
 lahjat ostetaan pitkin syksyä
 ja pakastin täyttyy vähitellen
 aatto aukeaa tyynenä ja kauniina
 kirouksitta  ja kyynelittä"


IRJA ASKOLA




Tämä runo kertoo oikeastaan isoäitieni ajasta, mutta laitan sen kuitenkin tähän:


Tämä työmäärä melkein tappaa (Arkivoiman naiset – Martta ja Maria)


Pro Finlandia -mitalia anon
naisille jotka jäävät varhaiseläkkeelle
tehtyään raskasta ja alipalkattua työtä
menetettyään terveytensä
Suomen hyvinvoinnin hintana


Suomen Valkoisen Ruusun suurristiä
ehdotan naisille jotka sodan aikana
tekivät työtä rintamalla ja hultotehtävissä
kyntivät ja kylvivät pellot muiden töittensä ohessa
työskentelivät päivät tehtaissa
ja istuivat yöt pommisuojissa
ruokkivat lapset ja vanhukset jääden itse ilman
pelkäsivät yötä päivää rintamalle lähteneitten puolesta
itkivät kaatuneita ja kadonneita miehiään ja poikiaan

     Jumala sinä et unohda

     – kuten yhteiskuntamme –

     naisia jotka ovat menettäneet

     elämänsä ja terveytensä

     tehdessään moninkertaista työpäivää

     huolten ja vaikeuksien paineessa

ANJA PORIO


Hankala nainen (Rohkeat naiset – Mirjam)


Hän on hankala nainen
  hän ei alistu asemansa edellyttämään kaavaan
  ei pakene hallinnon tarjoamaan suojakieleen
  eikä eristäydy etujensa taakse


hän on todella hankala nainen
   hän kysyy asioista joista herrasmiessopimuksen mukaan vaietaan
   hän painottaa näkökantoja
   jotka yleensä sivuutetaan epäolennaisina
   hän keskustelee ennen kokousta niiden kanssa
   jotka päättäjät yleensä kohtaavat vain
   esityslistojen kasvottomissa lauseissa


hän ei koskaan kuvitellut olevansa
feministi, luokkataistelija tai edes vaikea neuvottelija
   kaikkea tätä hän kuuli nyt itsestään kerrottavan


hän uskoi
että kaikki muutkin 
tekevät työnsä ja käyttävät valtaansa hänen laillaan
hän uskoi
että kaikki se kokemus
jota kolmen lapsen kasvattaminen oli hänelle antanut
kannatti ottaa käyttöön myös johtajana


niin hänestä tuli hankala nainen
hankala niille
joiden mielestä
päätöksenteon on oltava tunteetonta
nopeaa ja totuttuihin tosiasioihin perustuvaa


yhdessä kaikkien matalapalkkaisten naisten kanssa
yhdessä yksinäisten naisjohtajien kanssa
yhdessä ammattiyhdistysnaisten
ja työsuojeluvaltuutettujen kanssa
yhdessä irtisanomisuhkan alla elävien naisten kanssa


pyydän työpaikoillemme 
lisää hankalia naisia! 


IRJA ASKOLA

Kahdeksankymmentäkahdeksan runoa

Ke 4.1.2012

Ostin tämän kirjan Runon portilla Fidan kirpparin kirja-alesta viime syksynä 75 sentillä, silloin kun siellä kaikissa kirjoissa oli 50 %:n ale. Luulin kirjaa uudeksi painokseksi kirjasta, jota luimme joskus yläasteikäisinä äidinkielen tunnilla. Vaan eipä se se ollut.

Koululaisille tämäkin kirja on kai suunnattu jollain tavoin, sillä Leena Krohn kirjoittaa kirjan alkulehdillä Lukijalle: "Vaikka kokoelman runoja ei ole valikoitu – tai vielä vähemmän kirjoitettu – mitään tiettyä ikäryhmää silmälläpitäen, uskallan silti toivoa, että myös hyvin nuoret lukijat voisivat kulkea Runon portista."

Ihan mielenkiintoinen opus kaikenkaikkiaan kuitenkin.

Tämä Leena Krohnin valikoima ja suomentama kokoelma sisältää ruotsalaisia ja suomenruotsalaisia runoja; kahdeksankymmentäkahdeksan kappaletta kuudeltatoista runoilijalta. Useimmat runoilijoista kuolleet, jolleivat jo kaikki. Kovakantinen, 119 sivua, WSOY:n julkaisuvuosi 1985.

Olen jo vuosia kerännyt runokirjoja. Kaikki tämän kokoelman runoista eivät ole minulle tuttuja ennestään. Monet runoista ovat ilmestyneet suomeksi vasta tässä kokoelmassa. Runojen suomentaminen on varmasti vaikeaa. Useat kirjan runoista ovat vielä loppusoinnullisiakin...

Jostain syystä Krohn on ryhmittänyt runot seuraavasti:

1. Tunnustus
2. Kuin syntyisi uusi maailma
3. Leikki ja pakko
4. Runon portilla
5. Unennäönkirkas
6. Vierailu maan päällä

Monta runoa kuolemasta ja rakkaudesta – kuinkas muuten – jotenkin vain en saanut runoihin oikein otetta. Väärässä mielialassako niitä luin, en tiedä.

Runoilijalistaus on tässä:

Dan Andersson (1888–1920)

Gunnar Björling (1887–1960)

Karin Boye (1900–1941)

Elmer Diktonius (1896–1961)

Johannes Eldfeld (1904–?)

Karin Ek (1885–1926)

Nils Ferlin (1898–1961)

Hjalmar Gullberg (1898–1961)

Ernst Josephson (1851–1906)

Pär Lagerkvist (1891–1974)

Harriet Löwenhjelm (1887–1918)

Einar Malm (1900–?)

Harry Martinson (1904–1978)

Birger Sjöberg (1885–1929)

Olle Svensson (1904–1972)

Edith Södergran (1892–1923)

Laitoin kysymysmerkin niiden runoilijoiden kuolinajan kohdalle, jotka olivat elossa 1985 kirjan ilmestyessä, mutta joiden arvelen syntymäaikansa perusteella siirtyneen jo tuonpuoleiseen maailmaan.

Tulin kyllä vaikutetuksi Södergranin tässäkin kirjassa olevista runoista. Hänen tuotannostaan olen aina pitänyt.  Myös Elmer Diktonius on aina kiinnostanut minua. Tässä kokoelmassa häneltä oli vain yksi runo. 

Tämän kirjan runoista useimmat eivät vielä oikein saaneet minua vakuuttuneiksi kuten sanotaan, mutta kirja jää hyllyyni, joten otan sen esille vielä uudestaan joskus. Ehkä silloin nuo runot puhuttelevat minua enemmän.

Pentti Saarikosken Runot

Su 21.8.2011

Minulle nuoruusvuosinani tärkeitä runoilijoita ovat olleet Saima Harmaja, Eeva-Liisa Manner, Paavo Haavikko ja Pentti Saarikoski. Muitakin on tietysti ollut, mutta nämä ovat muistikuvissani etusijalla.

Tiedän, että Pentti Saarikoski ei ole miellyttänyt kaikkia. Enkä minäkään pidä kaikista hänen tuotoksistaan. Kuitenkin muutamat hänen runoistaan  ovat sangen voimakkaasti vaikuttaneet minuun.

Alkukesällä ostin 7 eurolla Sevenpokkarin Pentti Saarikoski, Runot, jossa on yhteen koottuna kaikki hänen runonsa ja joitain kokoelmien ulkopuoleltakin. Kirja on mammuttipaksuutta, melkein 600-sivuinen opus. Kooltaan muuten silti tavallista pokkarikokoa.

Vanhassa blogissani Runojen maailma olen kirjoittanut 16.9.2008 Pentti Saarikoskesta enemmänkin. Kannattaa vilkaista myös sinne. Mm. 18.9.2008 kirjoitin:

Minulle Pentti Saarikoski on ollut monella tavalla innoitusta antava runoilija. En kylläkään pitänyt koko hänen runotuotannostaan. Mutta hänen kauniit, muut kuin ns. kakkarunonsa olivat minusta hyviä. Saarikoskesta kirjoitettiin paljon siihen aikaan, kun itse olin vielä koululainen.

Runojen maailma -blogissani on muutamia linkkejäkin, joita en halua nyt siirtää tänne. Mutta tässä nyt kuitenkin pari kolme Saarikosken runoa laulettuna:

Minä soitan sinulle illalla
Niin kuin vierasta maata
Liisankadulla

Minua hänen nuoruutensa uho, vasemmistolaisuus ja kaikenlainen röyhkeys ei ole paljoakaan liikuttanut. En ole häntä koskaan nähnyt ja henkilönä hän on jäänyt minulle sangen kaukaiseksi.
Runoilijana hän kuitenkin on tehnyt minuun syvän vaikutuksen. Nyt, kun jälkeenpäin mietin, miksi, niin luulen, että Saarikosken monissa runoissa oli jotain uutta tuoreutta, uudenlaista ilmaisua. Melkein hänen runojensa julkaisemiseen asti runoudessa elettiin jotenkin menneissä tavoissa kirjoittaa, vaikka suorasanainen runous olikin jo ollut jonkin verran esillä ja lyömässä läpi. Muistan, miten keskusteltiinkin siitä, voiko olla olemassa proosarunoa... Vastustusta riitti, loppusointujen perään huudettiin... =)

Aamusta iltaan on peninkulmien taival,
maailma yhdentekevinä tasankoina
sinussa ja ympärilläsi: oi olet vapaa
minne tahansa menemään,
olet harvinaisen vapaa: vain
nopeutesi määrätään.
- Pentti Saarikoski


Don Quijote
Aamulla harmaat
silmiin syöksyvät
esineet, kovat:
           päivänvarjon, sinisen silkkisen
           päivänvarjon aukaisen,
           käyn taistelemaan.
- Pentti Saarikoski

Asema I
Toijalan takana ei ole paljon mitään.
Pikajuna pohjoiseen lähtee raiteelta kaksi
ikkunoissa tanakat kasvot, kiviset pellot
ja lapset kuin pulleat kurkut.
- Pentti Saarikoski

Joitakin hänen runojaan voi lukea myös täältä.

Vanhan rouvan runokirja

Su 14.8.2011

Kyllikki Villan runokirja Ei eilistä, ei huomista - Runoja vuosilta 1964 – 2004 yllätti minut myönteisesti. Olen lukenut aikaisemmin tämän kirjoittajan lokikirjoja, jotka olivat tissutteluineen minulle melkoinen pettymys. Nyt, kun sain tämän kirjan lahjaksi, luin runoja tuntosarvet koholla ja huomasinkin pitäväni niistä.

Kirja sisältää runoja aikaisemmista kokoelmista Ei, ei matkavakuutusta minulle (1976) ja Pitelen kiinni hetkestä kuin kädestä (1978) sekä ennen julkaisemattomia runoja. Kirja on Liken kovakantinen julkaisu vuodelta 2005, 2. painos, 159 sivua. Runoja ehkä parikymmentä vähemmän kuin sivuja. Sisällysluettelossa mainitaan vain ryhmittelyjen otsikot enkä välitä ruveta laskemaan runoja yksitellen. :)

Kansipaperin ja taiton on suunnitellut Eliza Karmasalo.

Runoja on laidasta laitaan, eikä ihme, onhan tähän kirjaan koottu neljänkymmenen vuoden runosato.

Olemme yli seitsemänkymmenen
kertoi tiukka ääni
ja mieheni on hakannut minua nuoresta asti
hän on raaka
ja raiskaaja hän on
moittii kaikesta teettää kaiken käy kimppuun 

Kun nainen piti tauon kysyin
miksi ei ole eronnut
Sehän olisi ollut suuri häpeä
hän sanoi

     *

Jos pärjäämiseksi
uran ja rahan hankkimisen sijasta
katsotaan terveys ilo ja pitkä ikä
eikö ole syytä
tarkastella sukupuolten tasa-arvoa
aivan uudelta kannalta

     *

Virkkaan sanapitsiä
seurassa koko illan
Jonkun puhe on niin ja ei
silmä nurin silmä oikein
ja siitäkin vielä
tarpeen tullen kavennetaan

    * 

Mutta kuukausipalkka
minulle sanottiin
olisihan se sentään turva

Ei
Minun turvani:
tilapäistyöt vaihtelu rahapulan sietäminen
ne ovat näetkös
turva vakinaista virkaa
työaikaa
ja rutiinia vastaan

     *

Muistatko! Muistatko!
huudan äänettömästi
Salaan jää
muistatko aivan toisin

     *

Minkä mielen roudan
minussa sulatitkaan
ymmärtämällä vain

      *

Kyllikki Villan runot avasivat minulle toisenlaisen ihmisen kuin ne vanhan rouvan lokikirjat. Ihmettelen, miksi hän ei kirjoittanut runoja myös lokikirjoissaan, joissa muistikuvieni mukaan ei ollut oikeastaan mitään kiinostavaa. ;) Pitäisi varmaan lukea se viimeinenkin postuumisti julkaistu lokikirja ja tarkistaa, onko se mielestäni aikaisempia parempi.

Runon maa – Suomalaisten toiverunot

Kuva: Antiikin Vuoksi

Ma 27.6.2011

Näin juhannuksen lähituntumassa on mukava vielä pysytellä runollisissa tunnelmissa. Satu Koskimiehen toimittama Runon maa – Suomalaisten toiverunot on yli 500 sivuinen paksu teos. Se on Valittujen Palojen julkaisu vuodelta 1994, 1. painos, kovakantinen opus.

Ostin sen joskus keväällä jostain divarista tai kirpputorilta. Kirja on A4 -kokoa, kuitenkin vähän kapeampi kuin A4 ja ainakin 5 cm paksu. Painavakin se on, muutenkin kuin sisällöltään. ;) Ostamani kirja on suhteellisen hyväkuntoinen, kovat kannet antavat hienon vaikutelman. Jotenkin kirjasta huokuu vaikutelma, että se on tarkoitettu annettavaksi lahjakirjana jollekin.

Mutta, mutta: Sisusmateriaali on surkean karheaa puoliksi kellastunutta paperia. Sivujen selaaminen olisi suorastaan epämiellyttävää, jos sisältö ei olisi niin hyvää. Saunauunin sytykkeeksi nuo kellastuvat karkean paksut sivut menisivät, jos ne eivät sisältäisi noin 90 runoilijan tekstejä. Runoja on satoja. Runot eivät ole vanhentuneita. Jos kirja on suunniteltu lahjana annettavaksi, miksi niin huonoa paperia on käytetty sivuihin? Älyttömyyttä säästämisessä!!! Kuinka vanhaksi kirja on tarkoitettu olemaan käyttökelpoinen? Ostamani kirja on siis jotain 17-vuotias. Onko se muka jo ylittänyt parasta ennen iän?!!

Jälleen kerran huokaan kainon toivomuksen kustantajiin päin: Painattakaa kirjat kelvollisemmalle paperille, hapottomalle vaalealle aikaa kestävälle! Kiitos!

Kirja sisältää suomalaisia runoja suhteellisen laajan skaalan. Joitakin runoja ja runoilijoitakin jään kirjasta kuitenkin kaipaamaan. Tai oikeastaan aika monia! Siksi vaihtaisinkin kirjan nimeksi Valikoima suomalaisten toiverunoja. Silloin nimi ei olisi niin vaativa ja niin paljon lupaava kuin se tuossa kirjan kannessa nyt on.

Kirjassa ei ole Jorma Etton runoa "Suomalainen" (runokokoelmasta Ajastaikaa, 1964) eikä Toivo Lyyltä mitään, V. A. Koskenniemeltäkin vain yksi runo, sekin hieman tuntematon.

Kun kirjan nimessä tosiaan on "Suomalaisten toiverunot" niin jäin kaipaamaan Hilja Aaltosta, Risto Ahtia, Tuomas Anhavaa, yhtä omista mielirunoilijoistani eli Paavo Haavikkoa, sitten Helvi Hämäläistä, Markku Intoa, Raimo Hartzellia, Unto Kupiaista, Kirsi Kunnasta, Otto Mannista, Mirjami Lähteenkorvaa, L. Onervaa ja voi voi monia muita. En jaksa enää luetellakaan. No, jos joku arvelee, ettei muita enää ole, niin Olli-Matti Ronimus, Brita Polttila, Juice Leskinen, Tyyne Saastamoinen, Elvi Sinervo, Lauri Viljanen, Sirkka Turkka...

Tämä oli siis puutelista. ;D Kannattaa itse tutustua kirjaan ja nähdä, ketkä kaikki ovat sitten ne 90 runoilijaa, jotka ovat päässeet tähän kirjaan mukaan.

Kirja on kuin karvalakkimalli suomalaisten rakastamista runoista. Paksut kellastuneet lehdet, sivuille on painettu runoja harvakseltaan. Samaan hintaan olisi varmasti saanut mukaan joko useamman runon näiltä kirjoittajilta tai sitten olisi taitollisin keinoin voinut mahduttaa mukaan vielä muutamien runoilijoiden rakastetuttuja runoja.

Jos kaikki oppikirjat painettaisiin näin huonolle paperille, oppilaat yökkäisivät sivuja käännellessään. Muistan, että minulla oli joskus yksi saksan oppikirja, joka sain äidiltäni. Kirja oli ollut hänellä lukiossa. Se oli painettu sota-aikana ja sivut olivat paksua kellastutta ja huonoa paperia, varmaan samaa materiaalia kuin tämän kirjan sisus. Käytin sitä keskikoulun alaluokilla siis yläasteikäisenä jonkin aikaa! Sama kirja oli tuolloin vielä oppikouluissa käytössä, tosin uudempana painoksena. Äitini kirja, vaikka oli vanhempi painos, kuitenkin kelpasi. Silloin kirjoja ei vielä saanut koulusta, vaan oppikirjat ja kaikki muukin koulumateriaali piti kustantaa itse. Vieläkin muistan nuo kirjan ruskeiksi muuttuneet karheat paksut sivut.

Maksoin tästä runokirjasta vain 1,50 euroa, joten minulla ei hinnan suhteen ole valittamista. Tuohon hintaan nähden kirjakin on ihan OK. Se on joka tapauksessa mukava kokoelma suomalaista runoutta. Olisinko ollut tyytyväinen kirjaan sen ilmestyessä ja maksanut silloisen hinnan mukisematta, en osaa sanoa. Tiiliskiven kokoinen ja painoinen runokirja on ainakin hankala kuljetettava, joten sen lukeminen onnistuu parhaiten kotona oman työpöydän ääressä.

Muutama kesäruno kirjasta vielä tähän lopuksi. Hauskaa oli löytää kirjasta myös Alatalon Jäätelökesä. :D

Liikun hiljaa runkojen lomassa,

en lakkaa ihmettelemästä

miten valtava on oravan hyppy.

Tuntuu meren ja pihkan tuoksu

männikön latvat tuulessa.

– Risto Rasa, Kulkurivarpunen, 1973

-----------

Jäätelökesä

Sun jäätelösuukkos, se kasteli mua.

Mua järkytti kieles, en vielä tuntenut sua.

Silloin aurinko nauroi kai rakastuville.

Toinen rähjäinen ressu, toinen vähän kai dille.

Muistan jäätelökesää,

kun ne lakaisee puistoo.

Uima-altaat tyhjennetään,

jädee nuolen kuin muistoo.

Olit verta ja lihaa, olit ihminen.

Hehkuit rakkautta vihaa, poika tunteellinen.

Ja kun olin mä down, tiesin, ollut en yksin.

Ja sen kesän maun kanssas koin sykähdyksin.

Muistan jäätelökesää,

kun lapset kiirehtii kouluun.

Posken rusketus häviää,

illat pimenee jouluun.

Niin syksy on tullut,

sä jäit jäätelökesään.

Sä käenpojan opetit laulamaan,

mut et vieraaseen pesään.

Muistan jäätelökesää,

kun tulit kanssani rantaan.

Silloin kartat erilaiset

siirsit tähdistä santaan.

Muistan mennyttä kesää,

sinä mulle jäit mieleen.

Jäde makee, iho suolainen,

aina jano jää kieleen. 

Muistan jäätelökesää,

sinä mulle jäit mieleen.

Jäde makee, iho suolainen,

      aina jano jää kieleen.
Mikko Alatalo 1978
©Fazer Musiikki Oy, Espoo

EDIT: Maarit laulaa Jäätelökesän (Youtube) ja täällä (live 1991) 

Hevoskuorma kirjoja

Mainoskärri SKS:n oven edessä. SKS:n muutto-alesta
kirjoja ensiviikolla jo 70%:n alennuksella

Lauantai 14.5.2011
Vietin hikisiä iltapäivähetkiä viime tiistaina ja keskiviikkona SKS:n kirja-alessa ja ostin yhteensä hevoskuormallisen kirjoja. Esittelen ko. kirjat pikkuhiljaa täällä, jos kerkiän ja jaksan. :D
Sain kaupanpäällisiksi vielä yhden ilmaisen kirjan. Valitsin tämän:

Runokirja puistonpenkillä

Ja aloinpa heti tuokion verran tutkia tätä Viljo Kajavan 1930-luvun runot -kirjaa pihamme vanhalla puistonpenkillä.  Kirja sisältää kokoelmat: Rakentajat. Murrosvuodet. Hyvästi muuttolintu. Luomiskuut.

Sää oli suorastaan mahtava noina päivinä. Helsingissä tuntui olevan kesä. Lämpöasteitakin yli 20. Oli suorastaan hiostavan kuuma. joku odotteli peräti ukonilmaa.

Vaan torstai oli jo viileä ja perjantai vielä koleampi. Täytyy nyt vain odotella taas parempia ilmoja ulkona lukemiseen, kun nytkin mittarissa on jotain +13 astetta ja sateista.

Minulle Viljo Kajava on tuttu kirjoittaja, mutta 1930-luvun runot olivat minulle tähän asti täysin tuntemattomia. Olen vasta selaillut tuota runokirjaa, enkä ole oikein saanut tuntumaa näihin Kajavan runoihin eli tähän mennessä ne eivät ole mitenkään "kolahtaneet". Kirjan esittelyn voi lukea SKS:n sivuilta.

Lassi Nummi: kaikki elämän valo - Runot 1996–2007

Kuva: info.fi

Lauantai 7.5.2011
Sain vappuna hienon kirjalahjan, Lassi Nummen runokoelman kaikki elämän valo, joka sisältää hänen kolme viimeistä runokoelmaansa: Isoisän runot 1999, Välimeri 2000, Olemassa toisillemme 2003 sekä runon Kaikki elämän aamut 2007. 
Kirja on ilmestynyt Otavan julkiasemana hienona kovakantisena painoksena 2008 ja sivuja on lähes 500 eli 472 sivua. Kannen tekijä on Emmi Kyytsönen.


Olen aina pitänyt Lassi Nummen runoista. 
Kirjasta on kirjoituksia mm. Leena Tuomela Ilkassa 20.3.2008 ja Salli Huotilainen Kymen sanomissa 22.1.2009.
Lassi Nummen persoonasta voi lukea myös Suomen kirjailijannimikkoseurat ry:n sivuilta ja Wikipediasta. Ikää runoilijalla on jo 82 vuotta.


Lassi Nummella on sekä lyhytproosaa, runoja tuokioista, jotka usein ohitamme huomaamatta, mutta myös pitempiä kertovia runoja. 
"Katso, sumuverho raottuu.
Luomiensa lomitse arkaillen
sivulleen vilkaisee 
aamun valo."


Kirjan nimi tulee runosta:
"Aivan kohta
nousen, näen.
Jo tänne kuulen
unen lävitse
silmien loisteen.
Vielä hetki, vielä hetki...
Kaikki elämän aamut.
Kaikki elämän valo."


Ei. Tämä kirja ei ole niitä, jotka laitetaan vain eteenpäin,
unohdetaan välinpitämättömästi kirjahyllyyn
tai annetaan pois muuten vain tilaa viemästä.

Tätä kirjaa pitää selata, 

lukea monta kertaa, 

palata sivuille uudelleen, 

maistella sanoja, miettiä, ajatella. 

Ei niin, että suljet kirjan 

ja panet sen pois sanoen: Nyt tämä on luettu.

Heidi Rundgren: Syntymä

Maanantaina 7. maaliskuuta 2011

Esikoisrunokokoelmista tulee joskus sensaatio, joskus hyvätkin kokoelmat katoavat uusien kirjavyöryjen alle.

MAAILMANKAIKKEUS


haluan lentää
sanojen taakse


suljen silmäni
maisema on keskeltä tumma
laidoilla tähtiä


silmieni sisällä
koko maailma

Näin kirjoittaa tämä 36-vuotias liminkalainen Heidi Rundgren.  Muutamalla sanalla siinä on ehkä kuvattuna kirjoittajan maailmankaikkeutta syleilevä unelma. Syntymä on hänen esikoisrunokokoelmansa.

Keskeislyriikka on meillä Suomessa aikaisemmin ollut hyvin suosittua, mutta uudet suuntaukset, kokeileva ja uusia uria etsivä runous on melkein tallannut sen jalkoihinsa. Kuitenkin edelleen monien runoilijoiden esikoisteokset ovat keskeislyriikkaa. Omia tuntojaan ja ajatuksiaan on kenties helppo kirjata ylös runomuodossa. Keskus- eli keskeislyriikkaa Rundgrenkin kirjoittaa.

Runoissa on välillä pientä huumorinpilkettä:

kun on riittävän hidas
ei enää tiedä mitä kiire on


Kokonaisuutena Syntymä-runokokoelma sisältää melko eleetöntä rauhallisesti etenevää tekstiä, joka ei tarjoa suuria yllätyksiä, mutta ei myöskään petä lukijaansa suurilla epätasaisuuksilla. Kokonaisuus on hallittu ja runot edustavat meillä hyvin tyypillistä perinteistä tapaa kuvata kirjoittajan sisäisiä tuntoja.

Hyvää jatkoa tällä uralla ja runojen kirjoitusintoa!

Heidiin ja hänen teksteihinsä voi tutustua paremmin blogin Rakastuin runoon kautta.