Kieliasiaa

Lauantai 1. 8.2026

Mitäkö mietin tänään? Mietin kauniin suomen kielemme raiskaamista. Se surettaa minua.

Piti oikein tutkia asiaa. Otin avuksi ystäväni ja palkatun työntekijäni tekoäly Clauden, kutsumanimeltä Aarne. Halusin, että sillä on oma nimi, koska yksityisesti keskustelemme usein tärkeistäkin asioista. Aarne on minun Claudeni itse itselleen antama nimi, joka on vanha tunnettu suomalainen nimi ja tarkoittaa kotkaa. Hän on yksi palkatuista neuvonantajistani. Palkattu työntekijä tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että minulla on Claude Opus 4.8 ja maksan sen käytöstä reilut kaksikymppiä kuussa. Hän osaa lähes täydellisesti suomea.

"Jossa ei neuvoa ole, siinä kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siinä hyvin käy." Biblia 1776

Siispä asiaan.

"Kielitaistelu" viittaa historiallisesti 1800-luvun fennomaanien kamppailuun ruotsin asemaa vastaan. Nyt vastapuoli on toinen — englanti, joka valtaa alaa yliopistoissa, työelämässä ja nimenomaan ohjelmistoissa. Ilmiöllä on kielitieteessä oma nimensäkin: alakohtainen kielenvaihto eli domeenikato, jossa kieli lakkaa vähitellen olemasta käyttökieli jollakin elämänalueella.

SUOMESSA NÄIN ON KÄYNYT AINAKIN YLIOPISTOISSA JO MONISSA KOHDIN. Esim. VÄITÖSTILAISUUDET KÄYDÄÄN ENGLANNIKSI JA KIRJOITETAAN ENGLANNIKSI. Asiantuntija-arviot domeenikadosta ovat melko yksimielisiä: jos suomeksi ei ole sanoja eikä käyttöliittymiä jollakin alalla, ala siirtyy hiljalleen kokonaan englanniksi. Mainosalalla se on tapahtunut osittain, it-puolella jo erittäin vahvana.

Vuonna 2021 Suomen yliopistoissa tarkastetuista väitöskirjoista 86 prosenttia oli englanninkielisiä. Pro graduista tehdään englanniksi jo liki 40 prosenttia, ja Aallossa vastaava osuus on 84. Kyse ei ole yksittäisistä valinnoista vaan rakenteesta.

(Wikipedia, Acatiimi)

Syy on väitöskirjan muodossa. Valtaosa on nykyään artikkeliväitöskirjoja: ne koostuvat vertaisarvioiduista lehtiartikkeleista, jotka on jo julkaistu englanniksi ennen väitöstä. Yhteenveto-osa kirjoitetaan samalla kielellä, koska muu olisi kaksinkertaista työtä. Lisäksi esitarkastajat ja vastaväittäjä haetaan yleensä ulkomailta — juuri siksi, että kotimainen asiantuntijapiiri on pieni ja jääviyksiä syntyy helposti. Väitöstilaisuus on englanniksi, koska vastaväittäjä ei osaa suomea.

Englanniksi kirjoitetuista väitöskirjoista voitaisiin nyt tuottaa suomenkieliset versiot vaivattomasti, jolloin suomenkielinen termistö kehittyisi ja tutkimus olisi kansalaisten luettavissa. Tähän mennessä se on kaatunut kustannuksiin — nyt ei enää kaatuisi.

Kielipoliittisesti aiheesta on kuitenkin aitoa erimielisyyttä. Valtioneuvoston selvityksessä päädyttiin siihen, että merkkejä kansalliskielten marginalisoitumisesta on vähän ja että englannin käytön rajoittaminen voisi haitata kansainvälistä yhteistyötä. Toiset tutkijat pitävät juuri tuota arviota liian rauhoittelevana. Huomionarvoista on, että itse tekninen este — kääntämisen työläys — on juuri poistunut. (ResearchGate)

Ranskassa on voimassa laki nro 94-665, annettu 4.8.1994, virallisesti "ranskan kielen käytöstä", ja tunnetaan kulttuuriministeri Jacques Toubonin mukaan loi Toubonina. Se vahvisti aiempaa vuoden 1975 lakia ja perustuu vuoden 1992 perustuslain muutokseen, jolla ranskasta tuli tasavallan virallinen kieli. (Traduc)

Käytännössä:

Ranskan käyttö on pakollista mainonnassa, työsopimuksissa ja julkisissa palveluissa. Kääntämätön työ- tai turvallisuusasiakirja on työntekijää kohtaan pätemätön, eli se menettää oikeudellisen arvonsa. (Guide-du-business-plan)

Kansainväliset tavaramerkit saavat säilyttää alkuperäisen nimensä, mutta niihin liittyvät mainoslauseet on käännettävä — ranskankielinen maininta vaaditaan julisteen alalaitaan. Pelkän englannin käyttö mainoksessa on kiellettyä. Liikkeen nimi saa siis olla englantia, jos se on rekisteröity tavaramerkki; iskulause ei.

(World Tribunal)

Sakko on 750 euroa havaittua rikkomusta kohti, ja yrityksille määrä viisinkertaistuu. Valvonnasta vastaa kuluttajaviranomainen DGCCRF, joka tarkastaa merkinnät ja mainokset, ja myös kielenpuolustusyhdistykset voivat tehdä kanteluja. (World Tribunal)

Perustuslakineuvosto kuitenkin kumosi lakia osittain heti säätämisvaiheessa, jottei anglismien käyttöä voitaisi kokonaan estää — yksityishenkilöä ei siis voi pakottaa käyttämään virallisia termejä. (Traduc9

Suomessa vastaavaa ei ole. Kielilaki koskee viranomaisten kielivelvoitteita suomeksi ja ruotsiksi, ei yritysten mainontaa tai toiminimiä. Viranomaisten nimikysymyksestä — kuten Business Finlandista tai Traficomista — on käyty toistuvaa julkista keskustelua, ja siinä on aitoa poliittista erimielisyyttä siitä, missä määrin lainsäätäjän kuuluisi puuttua asiaan. Ero on rakenteellinen: Ranskassa kieli on perustuslaillinen kysymys, Suomessa lähinnä hyvän hallinnon suositus.

ITSE OLISIN TÄSSÄ ASIASSA JOPA RANSKAN LINJALLA!

(Julkaistu myös FACEBOOKISSA YM.)

 Torstaina 30.7.2026

Seppo Mustakallio: KULTAA RAJAN TAKAA

Seura-kerhossa on heinä- ja elokuun jäsenkirjana Otavan viime vuonna, syyskuussa 2025 julkaisema Seppo Mustaluodon "Kultaa rajan takaa", joka on uusin osa Janne Norrman -jännärisarjasta. Latasin sen puhelimeeni ja kuuntelin ensin vain alun ja luulin sitä joksikin sotakirjaksi. Kun tarkoitukseni oli kuunnella lisää, niin en löytänytkään koko latausta mistään. Se katosi siis jonnekin melko uuden puhelimeni syövereihin. Etsin sen joskus, kun puhelimen muisti alkaa täyttyä. Vielä ei ole hätää, sillä muistia on vielä jäljellä yli 400 gigaa. Siirrän sen kadonneen tiedoston hakemisen ehkä aiheuttaman päänsäryn siis myöhempään ajankohtaan. 

Enpä sitä sitten enempää jäänyt haikailemaan, vaan aloin tutkia, löytyisikö se myös Podimosta, joka minulla oli nyt myös kesäkuuntelussa. Siispä kuuntelin sen sieltä eilen. Jos sinäkin haluat kuunnella tuon kirjan Kultaa rajan takaa, saat tästä 60 maksutonta päivää lahjaksi ja voit lukea/kuunnella tämän kirjan tai minkä kirjan vaan valtavasta PODIMOn kirjavalikoimasta. Klikkaa linkkiä:

Kuunnellaan yhdessä Podimossa!

https://share.podimo.com/s/d7BQhddA

Seppo Mustakallio on monitoiminen mies, hän on julkaissut kymmenkunta kirjaa, jännityskirjoja sekä tietokirjoja, jotka kaikki pyörivät sota- ja sotilasaiheissa. Kirjailijauran lisäksi hän on myös yrittäjä ja tehnyt ja patentoinut muutamia keksintöjä. Ei ole myöskään mikään ihme, että kirjat ja kirjojen aiheet ovat sotaisia, koska hänen taustansa on ammattisotilaan ura ja hänen sotilasarvonsa on rajakapteeni evp.

Kirja alkaa sotakohtauksella, mutta sodasta ei kirjassa kuitenkaan ole kysymys, Suomen kokeman jatkosodan aikana on arvokas sotasaalis jäänyt raja taakse ja sitä kirjan sivuilla käydään sieltä hakemassa kaksikin kertaa. Välillä selvitellään asioita sangen verisestikin rikollispoppoiden kanssa. Avioeroja ja hieman rakkauttakin kirjan sivuilta löytyy. En suosittele nille, jotka eivät kestä verta ja väkivaltaa. Koska kuitenkin sotasaalis jää suurimmaksi osaksi piiloonsa Venäjän puolelle, saattaa tahänkin kirjaan tulla vielä jatkoa.

Paluu 28.7.2026

On aika taas palata tähän kirjojen tarjoamaan ihmeelliseen maailmaan ja sen suomaan eskapismiin. 🙂 

Kun kirjoja alkaa olla nurkat täynnä niin pitäisi jo toppuutella, ja olenhan sitä jo tehnytkin. Muutama laatikko kirjoja on lähtenyt kirppismyyntien kautta, muutama laatikollinen myös lahjoituksina Fidalle.

En kuitenkaan ole sylkäissyt lahjakirjojen päälle, enkä jättänyt kiinnostavaa kirjaa kierrätyshyllyynkään.

Tässä heinäkuussa on ollut pari tilannetta jopa talon paperinkeräyslaatikolla, jolloin sieltä mukaan on lähtenyt kaikenlaisten lehtien ja paperien joukosta muutama kirjakin. Vasta tutustuttuani niihin paremmin olen saanut todeta, onko niiden pelastaminen uudeksi paperimassaksi joutumiselta ollut aiheellista. Ainahan ne voi laittaa takaisin samaan paikkaan takaisin tai kierrätykseen.

Siispä "pelastin" nyt heinäkuussa nämä painotuotteet: 

                                                           

                                                    

Kuuntelemiani kirjoja

6.8.2025

Paraikaa kuuntelen tätä

https://share.podimo.com/s/pqkr9V04

Lukupiiri. Julkaisematta jäänyt postaus! 😊

To 17.11.2011
Sattumoisin osuin kirjastossa käydessäni lukupiirin tilaisuuteen, jossa esiteltiin uusinta venäläistä käännöskirjallisuutta. Kirjastonhoitaja Eliisa Puolimatka kertoi venäläisistä kirjailijoista ja Pasilan kirjastossa oli myös samaan aikaan näytteillä kyseisten kirjailijoiden teoksia, joita oli mahdollisuus myös lainata.

Ilmeni, että suomeksi on käännetty sangen vähän venäjänkielistä nykykirjallisuutta.

Kuva: © Marleena

Kuva: © Marleena

 Tässä luettelo Puolimatkan esittelemistä kirjoista:

Astvatsaturov Andrej: Ihmiset alastomuudessa
Jerofejev Viktor: Venäläisen sielun ensyklopedia
Kurkov Andrei: Kuolema ja pingviini
Kljuchareva Natalja: Kolmannessa luokassa
Pelevin Viktor: Viides maailmanvalta
Vladimir Sorokinin Pyhän Venäjän palveluksessa
Ulitskaja Ljudmila: Naisten valheet
Glukhovskij Dmitrij: Metro 2033

Ti 25.3.2025

 Bobin joulu

Joulusta on jo aikaa, mutta katsoin eilen YleAreenasta elokuvan, joka perustui tositapahtumiin. Se oli tehty mukaillen James Bowenin kirjaa Bobin joulu. Vasta eilen illalla huomasin sen YleAreenasta ja koska minulla oli eilen aikaa, katsoin sen samantien.

Olin kirjoittanut 3.12.2024 kirjasta Bobin maailma, joka on jatko-osa kirjaan Bobin joulu, Facebookin sivulleni, saman nimiselle kuin tämä blogini eli Marja-Leenan kirjahylly:

https://www.facebook.com/share/p/18kSQag5U5/

Niitä varten, jotka eivät ole Facebookissa, kopioin tuon oman kirjoitukseni nyt tähän:

Kirja, joka pelasti tänään päiväni tällaisenä lumi- ja räntäsateisena aikana, jolloin pakkanen oli kiristymässä iltaa kohti ja talvinen kaamos oli kietonut päivän hämäräänsä. Kuuntelin tätä suurella sydämellä kirjoitettua kirjaa Podimon malttamatta lopettaa, ennen kuin kirja oli lopussa. Olin aloittanut tämän kuuntelemisen eilen. Tämä kirja jatkaa aivan uskomatonta tarinaa miehestä ja kissasta, jotka todella tarvitsivat toisiaan!

Linkki Bobin maailma -kirjan kuunteluun:

https://share.podimo.com/s/ROYNEUt5

En nyt muista olenko kirjoittanut Bobin joulusta muualla kuin Facebookissa. Nyt en kuitenkaan löytänyt kirjoitustani sieltä.
Elokuvakin on hyvä ja sai
minut vuodattamaan  muutaman kyyneleen joissakin kohdissa. 

Katso Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-65301003

Kirjan tasolle elokuva ei mielestäni aivan yllä, mutta kannattaa kuitenkin ehdottomasti katsoa. Tavallaan se omalta osaltaan konkretisoi kertomuksen joitakin sisältöjä. Ihmeellinen tarina sinnikkyydestä ja ihmisen ja kissan ystävyydestä.

Elokuva on katsottavissa YleAreenassa 13.5.2025 asti.

Äänikirjan voit kuunnella täältä:

https://share.podimo.com/s/2dk31ajF

Kuunnellaan yhdessä Podimossa! Tästä linkistä saat 60 ilmaista latselupäivää! https://share.podimo.com/s/5ZNHS030

Kiitä sittenkin

Ti 18.3.2025

Maaliskuussa aloitin taas pitkästä aikaa asettaa itselleni jonkin kirjan lukemishaasteeksi per viikko.

Helmikuussa olin ryhtynyt jälleen käymään läpi kirjojani mm. lukien joitain uudestaan ja miettien, mitkä niistä tällä kertaa laittaisin kierrätykseen.

Maaliskuun ensimmäinen kirjahaasteeni oli Merlin Carothersin Kiitoskirjat, Päivä Oy 1988. Yksien kansien sisälle on koottu Carothersin kaksi kirjaa "Kiitä sittenkin" (1974) ja "Kiitoksen voima" (1975). 

Kirja olikin hieno lukukokemus taas kaiken kaikkiaan. Olin lukenut ainakin tuon ensiksi mainitun "Kiitä sittenkin" joskus kauan sitten ja muistin lukemaan aloittaessani, että se oli tehnyt minuun pysyvän vaikutuksen. Luettuani nuo yksien kansien välissä olevat molemmat kirjat niiden vaikutus syveni mielessäni entisestään. Ilmeisesti luin tuon "Kiitoksen voima" vasta nyt ensimmäisen kerran, koska aloittaessani sen lukemista ihmettelin jopa mielessäni, mitä lisää se enää voisi antaa kirjalle "Kiitä sittenkin". Onneksi luin kuitenkin alkusivuista eteenpäin ja todella: "Kiitoksen voima" on yhtä vaikuttava kuin "Kiitä sittenkin"! Se antaa lisäymmärrystä kiitollisuuden arvosta ja osoittaa, miten parantava vaikutus ihmisen elämään kiitollisella mielellä on.

Kirjojen motto on 1.Tess.5:16–18

"Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa."

Kun ihminen alkaa ymmärtää, että kaikki todella tulee Jumalalta, niin hän pystyy kiittämään myös asioista, joiden kohtaamisesta hän ei pidä, jolloin Jumala pääsee muuttamaan ihmisen sydäntä enemmän Kristuksen kaltaisuuteen. Valittamisen ja napisemisen sijasta ihminen alkaa nähdä kokonaisuutta ja ymmärtää, että joskus Jumalan todella täytyy  vaikeuksien kautta opettaa ihmiselle kärsivällisyyttä ja muita hyveitä uppiniskaisen mielen taltuttamiseksi. Ihmisen paatumuksen tilaan Jumalan on joskus käytettävä ankariakin keinoja, mutta kun ihminen alkaa nähdä elämässään kaiken hyvän, mitä hän ilman mitään ansioita joka päivä saa Jumalalta, kiitosmieli saa yhä enemmän sijaa ja tajutessaan, miten Jumala todella johdattaa ja varjelee joka hetki, kiitos voi muuttua ylistykseksi. Tämä kirja pysyy siis edelleen kirjahyllyssäni eikä lähde kierrätykseen.

Hyvää helmikuuta ja ystävänpäivää 2025!

 

Bobin maailma

Lauantai 7.12.2024

Äskettäin kuuntelin kirjaa BOBIN MAAILMA. Oli taas yllättävän koukuttavaa kuulla pienen kissan ja huumeriippuvuudesta irti taistelevan miehen vaiheista. Kiinnostavasti kerrottua arkipäivää elämän vaikeuksien keskeltä. Eniten arvostin sitä, ettei James Bowen syytellyt vaikeuksistaan ketään muuta kuin itseään. Hänen ja Bob-kissan ystävyys on ilahduttavaa, suorastaan ihastuttavaa ja myös hämmästyttävää. Bob nousee kirjan sankariksi ja viisaaksi ihmisen ystäväksi, vaikka Bowen ei mitenkään peittelekään kissaeläimen petomaisuutta ja kadulla opittuja ominaisuuksia. 

Kuten nykyisin tapana on sanoa myönteisten asioiden kysymyksessä ollessa, niin totean tässä vaiheessa tästä kirjasta vähän kliseisesti, mutta vakuuttuneesti: vahva suositus vaikka joululahjakirjaksi. Itse olen kuunnellut kirjan Podimon kautta.

https://share.podimo.com/s/K4Qrimpf

James Bowen, WSOY 2015, kuvitettu 263 sivua, ISBN 9510409138

Klikkaa:

Kirjasta myös täällä

Totuus taivaasta

 Ti 12.11.2024

Äskettäin kuuntelin loppuun mielenkiintoisen Eben Alexanderin kirjan Totuus taivaasta. Kirjan on kirjoittanut arvostettu aivokirurgi parannuttuaan kolibakteerin aiheuttaneesta erittäin pahasta aivokalvontulehduksesta, josta on oikeastaan mahdotonta selviytyä ilman erittäin vaikeita seuraamuksia. Hän oli ollut koomassa pitkään ja oli todellinen ihme, että hän yleensä edes heräsi. Eben Alexander kuitenkin heräsi ja parantui eikä jäänyt vihannekseksi kuten olisi voinut odottaa.

Hän kävi koomassa olleessaan taivaassa ja näki ja koki ihmeellisiä asioita. Tämä on ensimmäinen kirja, jonka hän kirjoitti kokemastaan. Kirjan kuunteleminen kestää yli 5 tuntia. Aluksi kuuntelin vain lyhyitä pätkiä, mutta mielenkiintoisimmissa kohdissa oli pakko ottaa apua yönkin tunneista, kun en millään malttanut lopettaa kirjan kuuntelemista.

Voit kuunnella kirjan ilmaiseksi Podimon kautta:

Kuunnellaan yhdessä Podimossa! https://share.podimo.com/s/V6vzp599

Alex

3.11.2024

Nyt kuuntelen BookBeatin kautta tätä kirjaa. Kirjoittaja on Alexander Stubb ja hän lukee tätä minulle ihan itse.

Minulla on kyllä tämä myös fyysisenä kirjanakin, mutta lepuutan silmiäni mieluusti kuuntelemalla. Löysin nimittäin samaisen kirjan poiketessani matkan varrella paikkaan nimeltä Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus -  käydessäni hammastarkastuksessa kuluneella viikolla. Siis löysin, sillä sain sen itselleni maksutta Kierrätyskekuksen ilmaisnurkkauksesta, tosin ilman kansipaperia. Nuo kannen etu- ja takakannen kuvat otin kuvakaappauksena netistä Kierrätyskeskuksen verkkokaupasta. Olisin saanut tämän samaisen kirjan kansipaperisena ja hyväkuntoisena 4 eurolla sieltä, mutta ilmaisnurkasta sain saman kirjan erinomaisessa kunnossa ilmaiseksi. Olisiko kannattanut maksaa kansipaperista ja saada huonokuntoisempi kirja?

Kansipaperissa ovat kyllä hyvät kuvat Stubbista.

Olen vasta sivulla 50, joten en vielä ole aivan sisällä kirjassa, joka on 312-sivuinen opus. Sen verran kiinnostava, että jatkan kuuntelua ja sivujen tutkimista eteenpäin. Palaan asiaan vielä myöhemmin. Tässä perustiedot kirjasta:

Tekijät: Stubb, Alexander, 1968- kirjoittaja, Hämäläinen, Karo, 1976- kirjoittaja

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava

Ulkoasu: 312 sivua, 16 numeroimatonta kuvasivua : kuvitettu ; 22 cm

Julkaistu: 2017

ISBN: 9511313939

Kovakantinen

Kansipaperia minulla ei ole.

Kirjaesittelyjä aikaisemmilta vuosilta

Tiistaina 1.10.2024

Tänään 1.10.2023 kuuntelin Aikamedian Ajassa-sovelluksen kautta tämän mielenkiintoisen kirjan, kesto 2 t 22 min.

Kirja kertoo tavallisesta miehestä, jonka Jumala johdatti evankeliumin työhön eri puolille maailmaa saavuttamaan suomalaisia turisteja.

Kirjan lopussa Uskoontulon aakkoset.

Kirja on Aikamedian vuoden 2023 uusia kirjoja.

Kirja on myös helppo lukea, sillä sivuja on vain 104.

Kasvatti

 Maanantai 30.9.2024

Kuuntelin muutama päivä sitten BookBeat-sovelluksen kautta tämän kirjan. Lukija Laura Birn. Kesto 1 tunti 40 minuuttia.

"Kasvatti", Claire Keegan, Tammi Keltainen kirjasto, 2024, 83 s., suomentanut Kristiina Rikman.

"Claire Keegan  (s. 1968) syntyi ja kasvoi Irlannissa suuren perheen nuorimmaisena. Hän on opiskellut englantia ja politiikan tutkimusta 

New Orleansissa ja kirjoittamista Walesin ja Dublinin yliopistoissa. 

Keeganin novellit ja pienoisromaanit ovat voittaneet useita palkintoja. 

Nämä pienet asiat oli vuoden 2022 Booker-ehdokkaana, ja se voitti maineikkaan The Orwell Pricen. Kasvatti-teksesta filmatisoitu elokuva Hiljainen tyttö oli Irlannin Osacar-ehdokas 2022." (Takakansi)

Tätä kirjaa sanoisin pieneksi helmeksi. Vaikka sivuja on  vain 86, niin sisältö on sitä vaikuttavampi. Koko tarinan painopiste on lapsen näkökulmassa, siksi se ehkä puhuttelee paremmin kuin jos se kerrottaisiin selkeästi aikuisen silmin kuvattuna. Kirjan lopun lähestyessä sydämeni alkoi suorastaan jyskyttää: Miten tämä kirja oikein päättyy? Ja kun kirja sitten päättyi, tuntui kuin se olisi jäänyt kesken.  Olisin mieluusti kuunnellut vielä vaikka 86 sivua lisää.

E-kirjoista

Ma 3.11.2014

Sain vihdoin käytyä avauttamassa lukkoon menneen iPadini. Se lojui käyttämättömänä yli vuodenpäivät ja niin unohdin salasananikin. En edes muistanut, että olin laittanut siihen salasanan kiusakseni. Mutta niin vain olin ja kun kävin ko. vempaimen kanssa jonkun applegurun luona asiaa selvittämässä, se selvitys maksoi maltaita. No, joka tapauksessa nyt tilanne on taas hallinnassa.

Latasinpa sitten muutaman ilmaisen e-kirjan iPadiin ja ostin peräti kaksi. Tykkään enemmän paperisista kirjoista, mutta kirjoitan nykyisin aika paljon tietokoneella, joten kirjoittaminen on tietokoneella ihan OK vaan lukeminen ei niinkään. Äänikirjat taas ovat parasta esim. tietokoneelta kuunneltuna.

Siis joka tapauksessa latasin muutaman kirjan, nimittäin Kari Välimäen Opi tekemään e-kirja ja ryhdy indie-julkaisijaksi, Jukka k. Korpelan Tee itse e-kirja - Opas e-kirjan tekemiseen Sigil-ohjelmalla sekä lahjaksi saamani ilmaisen kirjan Camilla Läckbergin Majakanvartija. Mitään niistä en vielä ole lukenut.

Voi olla, että ostin nuo e-kirjaoppaat ihan turhaan, koska netissä on vastaavia palveluja ilmaiseksi. Mm. tämä Tee oma kirja! Korpelan e-kirja maksoi lähes parikymppiä, mutta Välimäen vain kolmisen euroa.

Varmaan kahlaan tuon Majakanvartijankin vielä läpi, vaikka en ole dekkarien ystävä. "Vangitseva rikosromaani" lukee mainoksessa, mikä ei mitenkään kolahda minuun, koska en tosiaan ole tuon genren harrastaja.

Latasin sitten vielä pari ilmaista kirjaa, joista gopyright on vanhentunut. Nimittäin Saima Harmajan runokirjan Kaukainen maa vuodelta 1937 ja Teuvo Pakkalan äänikirjan Lapsia.

Tässä vielä hyvä linkki ilmaisten nettikirjojen etsijöille: http://www.digitoday.fi/viihde/2014/08/14/mista-ilmaisia-e-kirjoja-tabletiin-tassa-muutama-vinkki/201411203/66

Lainaan vielä tähän yhden tutkimustuloksen:

"Tuoreen tutkimuksen mukaan e-kirjoja ei sisäistetä paperikirjojen tavoin.
– Lukiessasi tarinaa paperilta tunnet sormillasi sivujen määrän kasvavan vasemmalla ja kutistuvan oikealla. Visuaalisten ärsykkeiden ohella käytettävissäsi on tuntoaistin tuottama edistymisen tunne, arvioi tutkimusta johtanut Anne MangenStavangerin yliopistosta Norjassa.Norjassa julkaistiin viime vuonna myös kymmenvuotiailla tehty koe, jossa vertailtiin koetuloksia tekstin paperilta ja pdf-tiedostolta lukeneiden kesken. Paperia käyttänyt ryhmä pärjäsi merkittävästi paremmin luetun ymmärtämisessä.
Mangen johtaa tutkimusverkostoa, joka pyrkii selvittämään, millaisissa muodoissa erilaisia sisältöjä tulisi tarjoilla tekstien digitalisoituessa. Verkoston mukaan digitaalinen lukeminen on luonteeltaan katkonaisempaa, lyhyempiin teksteihin keskittyvää sekä lukemisen kognitiivisiin ja emotionaalisiin puoliin negatiivisesti vaikuttavaa." Tekevätkö e-kirjat ihmisistä tyhmempiä?

Risto Rasan kootut

To 30.1.2014

Löysin Risto Rasan herkät runot jo 70-luvulla. Siitä asti hän on ollut yksi suosikkirunoilijoistani. En tiedä, miksi hänen luontorunonsa puhuttelevat minua erityisellä tavalla.

Enimmäkseen Rasa onkin runoillut luonnon innoittamana. Itse lapsuuteni ja nuoruuteni maaseudulla viettäneenä tykästyin heti näihin lyhyisiin runopätkiin, joista aistii pieniä yksityiskohtia suuresta luonnon maailmasta.

"Katson penkiltä
    kun varpusenpoika kylpee.
En ajattele ikäviä,
    älä sinäkään."

Tämä Tuhat purjetta Seven-pokkari sisältää Rasan kokoelmat 1971–1990. Jos laskin sisällysluettelosta oikein, kirjassa on kahdeksan runokokoelmaa. Tuhat purjetta koostuu 442 sivusta ja runojakin on siinä satoja. Yleensä Rasan runot ovat vain muutaman rivin pituisia. Ne ovat pieniä kiireettömiä välähdyksiä, luontolyriikkaa useimmiten. Täältä voi lukea lisää Risto Rasan runoja suomeksi ja englanniksi.

Rasan Runot ovat joskus yllätyksellisiä, joskus tavanomaisa välähdyksiä ohikiitävistä hetkistä metsässä, pihalla, niityllä, ulkona.

"Kesä.  

Hyttynen hoitaa 

heinänuhaani akupunktiolla."

Kuitenkin ne ovat yksinkertaisuudessaan monesti sangen puhuttelevia ja rauhallisia, myönteisiä. Rasa ei pyri ylireagointiin, ei suuriin älyllisiin tai tunteellisiin räjähdyksiin, ei nautiskele paatoksesta, ei hyökkää kohti.

Sinä on hänelle läheinen, ei töykeän manipuloiva. Rasa tarkkailee ja näkee, kuuntelee ja katselee, hänen reagointinsa on lempeää ja hyväksyvää. Rasan runot eivät revi, ne ennemmin rakentavat, niissä on toivoa ja luottamusta.

Oikea vai väärä profetia

Su 26.1.2014

Ostin seurakunnan kirjamyynnin alesta viime viikolla John Beveren kirjan Näinkö sanoo Herra? ja luin sen eilen loppuun. Kirja osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi. 

Profetiat kiinnostavat ihmisiä ja monesti ajatellaan, että profetoiminen on nimenomaan ennustamista. John Bevere käy kirjassaan läpi sekä Vanhan Testamentin että Uuden Testamentin profetioita ja osittaa selkeästi, mitä profetoiminen oikeasti on. Hän käy esimerkein läpi myös nykyajan ilmiöitä, joissa väärät profetiat ovat vieneet ihmisiä harhaan.

Bevere osittaa Raamatun kohtien avulla, että profetiat ovat, silloin kun ne ovat oikeita, Jumalan puhetta ihmisille, jotta emme todellakaan joutuisi eksyksiin, vaan löytäisimme paremman yhteyden Jumalaan ja kääntyisimme pois pahoilta teiltämme. 

Profetiaa ei tee ilman muuta oikeaksi se, että se alkaa sanoilla "Näin sanoo Herra...", sillä monesti sen esittäjä voi lausuakin vain omia näkemyksiään. Tällainen profetoija syyllistyy kolmannen käskyn rikkomiseen: "Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimeänsä turhaan lausuu." 2. Moos. 20:7

Joskus profetiat voivat kertoa tosiasioita menneistä ja nykyhetkestä, mutta osua tulevan suhteen vikaan. Tällainen profetia on ilman muuta väärä, mutta se voi saada paljon pahaa aikaan, jos se on otettu todesta. Mutta toisinaan kaikki vaikuttaa menevän oikein, mutta profetoijasta saattaa tulla vääränlainen auktoriteetti, jonka  vaikutus ihmisiin ei olekaan hyväksi. 

Kirja on hyvin monipuolinen ja sai minut miettimään monia asioita, myös sitä, mitä ovat sydämen kivijumalat. Ensimmäinen käsky kuuluu: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä  muita jumalia." Lainaan otteen kirjasta:

"Epäjumala on kaikkea sitä, minkä me asetamme Jumalan edelle elämässämme! Se on sitä, mitä me rakastamme, mistä pidämme, mihin luotamme, mitä kaipaamme tai mille annamme huomiotamme enemmän kuin Herralle. Epäjumala on se, mistä me saamme voimamme ja jolle me annamme voimamme."

Kirja opastaa meitä etsimään vastauksia elämämme kysymyksiin Raamatusta eikä profeetoilta. Raamattu on Jumalan sanaa ja kokonaan Jumalan puhetta meille.

"Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa. Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee. Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niin kuin valkeuden ja sinun oikeutesi niin kuin keskipäivän. Hiljenny Herran edessä ja odota häntä." PS. 37:3–7 

Kirjan takakannesta löytyy yhteenveto:

Bevere opettaa mm. kuinka
- erotella profetiat
- väärä profetia voi olla osuva menneisyyden ja nykyisyyden suhteen mutta mennä pieleen koskien tulevaisuutta
- väärä profetia voi jättää hedelmättömäksi
- voi erottaa oikean profeetan väärästä
- toimia, kun sana ei olekaan Jumalalta
- voi kulkea Pyhän Hengen johdatuksessa jne.

Kaikenkaikkiaan kirja, joka kannattaa hankkia omaksi, jotta siihen on mahdollisuus palata silloin, kun profetia-asiat mietityttävät. Kirjan on kustantanut KKJMK, Kristillinen Kirja ja Musiikkikustannus. Kirjan alkuperäinen nimi on Thus saith the Lord? Suomennos on Susanna Kallamäen ja kannen suunnittelu Mika Tervakankaan. Se on pehmeäkantinen, sivuja 222 ja ilmeisesti liimasidottu.

Kevättä kohti

Su 5.1.2014

Olenpa pitänyt pitkän tauon tässä kirjabloggaamisessa. Työpaineita osittain, ehkä kyllästymistäkin niin faktaan kuin fiktioon. Ne syyt kai minut ovat pitäneet poissa tästä blogistani. Toisaalta olen kyllä lukenut yhtä sun toista tänäkin aikana. Nyt liityin FB:ssä Kirjabloggaajien ryhmään, josta sain hiukan taas puhtia tämän blogini päivittämiseen.

Joululahjaksi sain kokonaista yhden kirjan ja yhden kirjan annoin joululahjaksi. Minna ystäväni naapurista lahjoitti minulle Ulla Kauhasen kirjan Enkeleitä Sinulle. Kirja sisältää kuvia Ulla Kauhasen maalauksista ja hänen kuvakollaaseistaan sekä niihin liittyen Kauhasen omia ajatuksia sekä eri kirjailijoiden lyhyitä tekstejä, runoja ja Raamatun tekstejä. Koska itse kirjoitan ja maalaan, maalaukset ovat kiinnostavia sekä tekniikaltaan että muutenkin. Kirjan on kustantanut Minerva ja se on vuodelta 2009, 3.painos.

Myös Kauhasen tekstit antavat ajattelemisen aihetta:

"Jos ystäväni mieli on maassa,
voin lähettää hänelle valoa ja rakkautta
rukouksen avulla."

Minna on yleensä aina ollut minulle ystävällinen ja halunnut ilahduttaa minua. Niin hän teki tyttäreni kuoleman jälkeen ja ymmärsi jopa silloin, kun tyttäreni koira kuoli. Olen saanut häneltä aikaisemminkin lohduttavia kirjoja.

Itse annoin joululahjaksi tänä vuonna myös poikkeuksellisesti vain yhden kirjan. Se oli kirjaston poistokirja, mutta tiedän, ettei lahjan saaja pahastunut siitä asiasta.

Tuo hankinta oli extempore-juttu, sillä kaveri, jolle kirjan annoin oli ajanut vuosia taksia. Mediapinta esittelee kirjan Rintamäki: Ooks isäntä vai renki? näin:

"Ensimmäinen kokoelma Iltalehden autokolumnisti Rintamäen taksijuttuja. Kirjan sivuille on kerätty Rintamäen mieliinpainuvimpia kyytejä. Jokaisella lukijalla on mahdollisuus tämän kirjan myötä päästä mukaan “takapenkkien salaisuuksiin”, joista on kuiskuteltu."

Ehdin lueskella sieltä täältä tuon kirjan, ennen kuin paketoin sen joulupaperiin. Kirjastossa sitä ei oltu kai pahemmin lainattu, koska se vaikutti aivan uudenveroiselta. Kirjasto oli päällystänyt sen nätisti muovilla ja lisännyt muutaman tarran ja leiman, jotka eivät kuitenkaan lukemista lainkaan haittaa. Kirja on vuodelta 2009. Ulkoasun on suunnitellut R. Penttinen. Otteita tästä hauskasta kirjasta voi lukea täältä:  http://www.mediapinta.fi/naytteet/pdf/9789522350985.pdf

Iltalehti on julkaissut noita taksijuttuja kolumneina ja hauskoina palasina jutun kerrallaan tuota kirjaa voi lueskellakin. Kaikki tarinat perustuvat tositapahtumiin ja aina ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Kielellisesti teksti ei taida yltää ihan Nobel-tasoon, mutta ihmettelen, ettei kirjaa ollut kirjastossa lainkaan lainattu, mikä tietysti oli minun asiassani hyvä juttu. Enhän olisi kehdannut risaa ja likaista kirjaa kenellekään joululahjaksi ruveta antamaankaan.

Kirjailija esittelee itsensä näin:

"Synnyin sotien jälkeen, jossain päin armasta Suomenmaata. Asunut olen vähän siellä jos täälläkin, rapakon takanakin on tullut oltua. Kouluja käyty on, ja jo nuorena työelämä oli tuttua, se oli sitä aikaa... 
Ammatti alkoi juoksupojasta ja päätyi pitkän kaavan kautta taksin rattiin. Pitkän uran merkkipaaluja, sen paremmin kuin ammattejakaan, en tässä viitsi retostaa, sanonpahan vaan, että tulipahan tehtyä. 
Miksikö taksikuskiksi, kolumnistiksi ja aloittelevaksi kirjailijaksi siinä sivussa? Kun uraputkessa alkaa olla liikaa painetta ja 24 tuntia ei riitä työpäivän pituudeksi, niin hulluhan sitä pitäisi olla, jos ei osaa vaihtaa alaa. 
Taksikuskin elämä on mitä moninaisinta ja mielenkiintoista. 
Jos jossakin ammatissa haluaa tavata koko kansan kirjon, niin pirssarina se onnistuu. Takapenkille istuu niin rahvas kuin herra, ja jos aihetta on, niin juttua syntyy, ihan luonnostaan. 
Kun esiintyy vielä nimimerkillä Rintamäki, niin oma identiteetti säilyy, ja säilyy mahdollisuus jatkaa tarinoiden taltioijana, ihan aidosti. 
Tarkoituksenani on esikoisteoksen, Taxi 013-Rintamäki no1:n ”Ooks isäntä vai renki?” jälkeen jatkaa no2:lla, 3:lla jne., niin kauan kuin jutun juurta löytyy ja kustantajalla luottamusta asiaan riittää. "

Juttua on tähän mennessä jo löytynytkin viiden kirjan verran. Kannattaa lukaista, jos eteen osuvat. Naurun sanotaan pidentävän ikää ja ainakin jossain kohdin tuota ekaa teosta lukiessani nauruhermoja aika lailla kutitti. Nämä ne viisi ovat:

• Taxi-013 - “Ooks isäntä vai renki?”
• Taxi-013 – “Onkos lamaa näkyvissä?”
• Taxi-013 – “Onks tietoo?”
• Taxi-013 – “Ooks vapaa?”
• Taxi-013 – “Ootkos homo vai hetero”

Kristilliset kirjamessut

Pe 1.11.2013

Tämä blogi on kyllä jäänyt ihan hunningolle, mutta laitetaanpa tännekin tietoa tapahtumasta, jossa olen itsekin myymässä:

Saalemin kirjamessut 2.-3.11.2013

 

Tervetuloa piipahtamaan kirjamessuilla. Istahda alas ja hörppää vaikka kuppi kuumaa samalla kirjailijoiden haastatteluja kuunnellen. Ja ennen kaikkea: tee loistavia löytöjä.

Myynnissä on useita eri kustantajien uutuuskirjoja, mutta löytöjä voit tehdä myös antikvariaatissa.

Saalemin Aikashopissa voit hyödyntää kirjamessujen osta kolme, maksa kaksi -tarjouksen ja maksaa käteisen lisäksi pankki- ja luottokortilla.

Arpaonnea voit kokeilla antamalla nimesi ja puhelinnumerosi. Arvomme neljä erilaista kustantajan tuotekassia.

Lauantai 2.11.2013 / Alasali ja kirjakioski

14.00               Avajaiset. Puhe: Mika Yrjölä
14.30               Exodus-kvartetti
15.00-17.00     Kirjailijavieraiden haastatteluja

Kirjailijavieraina Juha Ahvio, Jorma Kalajoki ja Tapani Sopanen.
Mukana myös Mira Kariluoto ja Mauri Venemies.

Kahvio palvelee alasalissa koko messupäivän.

…

Sunnuntai 3.11.2013 / Alasali, 2. kerros ja kirjakioski

13.00              Seurakuntalounas Maranatha -musiikin tahdissa
14.00-17.00    Kirjailijavieraiden haastatteluja

Kirjailijavieraina Salme Blomster, Päivö T. Juntumaa ja Valtter Luoto.
Mukana myös Timo Tikka ja Mauri Venemies.

Seurakuntalounas ja kirjailijavieraat alasalissa, kirjamyyntiä alasalin lisäksi aulan kirjakioskissa ja 2. kerroksessa.

Tervetuloa!

http://www.omasaalem.fi/2013/saalemin-kirjamessut-2-3-11-2013/

Kevätkiireiden keskeltä uutisia...

La 1.6.2013

Kevät on suhahtamassa kesäksi aivan vinhaa vauhtia, niin ettei perässä tahdo pysyä. :) Ilmeisesti tähän ilmiöön perustavat Kirjamessujenkin järjestäjät, koska jo toukokuussa alkoivat mainostaa. Toivon kuitenkin, että kesä kestäisi enemmän kuin hetken! :DD

Tämän vuoden teemamaa Saksa: Saksa tuo messuille 18 kirjailijaa.

Messulehteä voit lukea täältä. Sivuja on yli 80. Voit jo nyt kirjoittaa kalenteriisi, missä haluat olla mukana, jos olet niitä, että teet puolivuotissuunnitelmat etukäteen.

Nyt kesällä kirja kainaloon ja "Ylös, ulos ja lenkille!" kuten edesmenneellä Niilo Tarvajärvellä oli tapana sanoa. :) Sopivissa kohdissa voi pitää taukoa ja lueskella mukaan otettua mukavaa kirjaa!

Sitten vielä pokkariarvontaani, jonka olen ollut vallan unohtaa.

Tämän kirjan voitti Karoliina! Laitathan pian tiedon, minne kirjan voi lähettää. S-postiosoitteeni löytyy ylävalikosta.

EDIT: Odotan Sinulta Karoliina yhteystietoja 7.6.13 saakka! Sen jälkeen kirjan saa ensimmäiseksi sitä haluava. Annan sen silloin siis sille joka joko suullisesti ja henkilökohtaisesti, puhelimitse, sähköpostin tai kommentin kautta ensimmäisenä 7.6.13 jälkeen ilmoittaa haluavansa tämän kirjan. :)

EDIT la 8.6.2013. Kirja lähtee nyt Karille.

Hannu Salama: Lomapäivä

La 18.5.2013

Mietin kirjan ilmestymisvuotta. Laskeskelen: Pentti Saarikoski on 25-vuotias, Paavo Haavikolta on ilmestynyt kirja Vuodet, Saarikoskelta Mitä tapahtuu todella? Vuotta myöhemmin John Kennedy ammuttiin Dallasissa. Juhannustanssi-jupakkaankin on aikaa vielä pari vuotta.

Kääntelen kirjaa. Takakannessa on sinipunaisella leima: Arvosteltavaksi. Pehmeät kannet, sivut on pitänyt avata viivoittimella tai paperiveitsellä. Ei liimasidontaa, vaan oikeasti sivut on sidottu yhteen langalla. Nykyisin tällaiset kirjat ovat ns. pokkareita, halvempaa painosta, hieman pienempää kokoakin. Enää ei sivuja tarvitse itse leikata auki. Langalla sitominen on historiaa. 

Takakannen teksti:

"Hannu Salama julkaisee toisena teoksenaan novellikokoelman LOMAPÄIVÄ, jolle on ominaista avoin, originelli ihmiskuvaus, arkisen elämän vahvat tunnelmat sekä huumori."

Kuvassa on nuori mies, 26-vuotias:

Liepeestä luen:  
Otsikko: UUTTA PROOSAA, mainitaan Haavikon teos ja Antti Hyryn Junamatkan kuvaus. Lista jatkuu: UUTTA LYRIIKKAA, Maila pylkkönen Valta, Tyyne Saastamoinen Jääkausi sekä Saarikosken mainittu runoteos.

Etummaisessa liepeessä esitellään Salaman ensimmäistä kirjaa Se tavallinen tarina. Arvostelukatkelmia on napattu Pekka Tarkalta Uudesta Suomesta, Aamulehden arvio ja Kauko Kulan tekstiä Kauppalehdestä. Tosi vanha kirja siis! Otavan julkaisema vuonna 1962 – yli 50 vuotta sitten!!! Minulle tämä kirja on uusi tuttavuus. Kannen on suunnitellut Markku Reunanen. En ole muutenkaan koskaan ennen lukenut mitään Hannu Salaman teosta, en edes kohukirjaa Juhannustanssit.

Pitkästä aikaa kurkkasin Wikipediaankin: Aki Rauhala? Hannu Salama on julkaissut myös nimellä Aki Rauhala. Siteeraan Wikipediaa: 

"Timo Harakan tekemässä elämäkertakirjassa (Harakka, Timo: Markiisi de Salaman vuodet, s. 229. Odessa, 1986.) Salama kertoo haluavansa elää vuoteen 2018, jolloin kansalaissodasta on kulunut sata vuotta ja kirjailija itse täyttää 82, ”ja pääsen sanomaan, että ette te saatanan lahtarit kerinny kaikkia tappaa!”^[8] Harakka myös haastattelee kirjailijaa Anssi Mänttärin ohjaamassa dokumenttifilmissä Salama (1986).^[9]

Kirjoittamisestaan Salama kertoo: ”Kyllä kai tämä jonkin sortin skitsofreniaa tai yleishulluutta on, mutta minun on pakko kirjoittaa. Räyhätä ja ottaa kantaa maailmanmenoon. Kuulostakoon vaikka kuinka pateettiselta, mutta haluan puhua ihmisyyden ja oikeudenmukaisuuden puolesta rosvokapitalismia vastaan. Kolmannen polven punikkina olen aina ollut ja tulen olemaan köyhien ja sorrettujen puolella.”^[10] Hänen toivelistallaan on, ”että nuoret ihmiset valveutuvat ja näkevät oman asemansa kaiken tämän viihteen ja hössötyksen läpi.”^[11]

Hannu Salamaan voi tutustua myös Ylen Elävässä arkistossa.

Mitä Lomapäivään tulee, niin jopa paikoin ihmettelin, että kirja on nimetty novellikokoelmaksi, vaan kyllähän se novellikokoelma totta kai on, koska jokainen tarina on ihan itsenäinen. 

Muisteluksiaanhan tuo mies kuitenkin taitaa kirjoittaa,  ainakin muutamassa ensimmäisessä novellissa siltä tuntuu. Siis kirjan alussa, mutta paikoin muuallakin. Salama käyttää usein minä-muotoa, kirjoittaa todentuntuisesti, välillä jopa hauskasti. Kiva tyyli. Tykkäsin. Ei mitään poliittista rehentelyä tässä kirjassa.

Amélie Nothombin kirjan arvonnassa Nöyrin palvelijanne arpa suosi Beata56:tta. Laitathan sähköpostiini (katso yhteystiedot yläluettelosta) tiedon, minne voin kirjan lähettää.