Ihmisen pahuudesta

Pe 19.10.2012

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Aika kiitää melkein kuin Sofi Oksasen kirjassa Minne kyyhkyset katosivat. Tai ei sentään onneksi aivan niin nopeasti. Kirjassahan mennään vauhdilla vuosikymmenien läpi. Kuitenkin on mennyt melkein kuukausi, ennen kuin tämä tekstini tuosta kirjasta on nyt täällä blogissani. Jumalalle kiitos ajat meillä eivät ole niin hirvittävät kuin ne olivat eteläisessä naapurissamme kovin kauan.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kirjassa niin vallitsevana oleva propaganda on kuitenkin yllättäen koskettanut eräässä muodossa nyt myös meitä suomalaisia. Perättömiä tietoja on naapurimaassamme nyt levitetty ja valheita syötetty lehdistön ja ties minkä välityksellä ihmisille, joista osa on mieluusti maassammekin vieraillut. Toisaalta ehkä tarkoitus on estää liian laajaksi paisunut muuttoliike länteen ja laittaa kapuloita rattaisiin lähtöä tai vain turistimatkaa suunnitteleville. Täällähän lapset ryöstetään ja huostaanotetaan  melkein samantien, kun rajan yli tullaan!

Mutta nyt tuosta kirjasta. Jollen olisi lukenut elämäni aikana joitakin kammottavia rikosromaaneja, luokittelisin tuon kirjan aivan kärkipäähän järkyttävyydessään. Silti sanon, etten suosittele tuota kirjaa heikkohermoisille. Kirjan ilmapiiri on kautta linjan erittäin raskas ja painostava, koska se kertoo fiktion keinoin asioista, joita todella tapahtui. Kirja kertoo rikoksista, vaikka ei varsinaisesti olekaan varsinainen rikosromaani. Kirjan päähenkilökin on roisto paatuneimmasta päästä.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Sellaiselle, joka ei ole tiennyt sukulaiskansamme painostavista vuosikymmenistä, kirja varmasti sekä avaa silmiä että voi aiheuttaa ihmettelyä. Se ei ole helppolukuinen, sivujakin kirjassa on yli 360. Myös henkilöitä on paljon, vaikka varsinaisia päähenkilöitä onkin oikeastaan vain muutama ja kautta kirjan viimekädessä vain yksi, Edgar Parts, joka vaihtaa nimeäänkin kuin paitaa. Myös jos yleensä lähihistoria on tuntematon, taustatiedot toisesta maailmansodasta ja kansojen vaiheista yleensäkin ovat hatarat, kannattaa silmäillä Saksan historiaa, holokaustiin liittyviä asioita ja niitä asioita Neuvostoliitosta, joita on saatavissa. Silti voi olla, että putoat kärryiltä jo muutaman sivun luettuasi. Mutta ei kannata hellittää, jos haluat todella tietää, mitä todella tapahtui. Tämä kirja on kertomus ihmisen pahuudesta.

Minua nuo kaikki vääryydet, joita sukulaiskansaamme ovat kohdanneet, eivät ole aivan henkilökohtaisesti minua koskettaneet, mutta olen ollut niistä kaikki nämä vuosikymmenet tietoinen. Myös tuttavapiirissäni on ollut ja on heitä, jotka ovat joutuneet elämään noiden miehitetyn maan paineiden alaisena.

Kirjan nimikin on monimerkityksinen. Kyyhkynen on rauhan symboli ja miehittäjät, saksalaiset, syövät yhdessä vaiheessa kyyhkyset pois Tallinnan kaduilta. Kirjan lopussa, juuri ennen kuin kirjan kirjoittaja paljastaa erään lukijaa läpi kirjan askarruttaneen rikoksen tekijän, kyyhkysparvi nousee lentoon, mutta Edgar Parts, kirjan päähenkilö ei häikäistykseltään näe niitä, vain kirkkaan valkean taivaan, joka palauttaa hänen mieleensä jotain, mikä on oleva suurin kahle vapaudelle, jonka hän luulee pian itselleen koittavan.

Kirjan kannen on suunnitellut Mika Perkiökangas. Ehkä hän on myös tehnyt taiton. Postimerkit havainnollistavat hyvin aikaa, jota mikin kirjan kappaleista kuvaa.
Kirjasta löydät lisää infoa mm. näistä linkeistä:
http://www.kyyhkyset.fi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kun_kyyhkyset_katosivat
http://yle.fi/radio1/kulttuuri/viikon_kirja/sofi_oksanen_kun_kyyhkyset_katosivat_36500.html (16 päivää kuunneltavissa tästä päivästä alkaen)
http://www.youtube.com/watch?v=UpN88X1vMxk

Olin eilen Eurooppa-salissa kuuntelemassa Eduskunnan Arkadia-seuran järjestämää tilaisuutta Kirjat ja kirjailijat, missä myös Sofi Oksanen oli paikalla. Mukana paneelissa oli myös runoilija ja Osuuskunta Poesian edustaja Teemu Manninen, Kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis ja kansanedustaja Silvia Modig. Tilaisuuden avasi kansanedustaja Eila Tiainen, joka myös haastatteli Sofi Oksasta.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Paneelissa keskusteltiin lukutaidosta Suomessa ja tietenkin kirjailijan taloudellisesta asemasta. Tarjoilu oli hyvää, josta kiitokset järjestäjille. Keskustelu itsessään ei antanut minulle paljoakaan uutta tietoa. Sofi Oksasen haastattelu avasi hieman lisää propagandan maailmaa.  Tilaisuutta oli seuraamassa muutamia kymmeniä henkilöitä.

Kaksi kirjaa lukupöydällä

Pe 21.9.2012

Tänään posti toi uuden uutukaisen yksilön Helsinki-kirjoja: Inna Patrakovan Kultahampaan. Ystävältäni Annelta sain vielä illalla Liken uutuuden: Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat.

Arvatkaapa kaksi kertaa, mitä teen tänä viikonloppuna! Näistä siis lisää lähiaikoina.

Kirjojen maisemista

To 20.9.2012

Niin siinä sitten kävi, että en onneksi saanut kesäflunssaa, mutta heti syksyn alkajaisiksi kuitenkin kahden viikon flunssan, joka alkoi heti kiusallisilla tulehduksilla hengitysteissä. Kerkisin käydä viisi kertaa terveysasemallakin ja töihin vein vinon pinon lääkärintodistuksia sairauslomista ja antibioottikuurikin oli syötävä. Siinä meni yhteensä kaksi viikkoa, joista muutamina päivinä olin 38 asteen kuumeessakin. Kaksi päivää olin jo töissä, mutta tänään oli pakko jäädä kotiin, kun tuntui, että tulen uudestaan kipeäksi, mutta kyllä menen huomenna töihin taas.

Tuli tänään selattua uusinta Hyvä terveys -lehteä. Monien muiden kiinnostavien juttujen lisäksi lehdessä oli pari mielenkiintoista kirjallisuuteen liittyvää juttua.

Helinä Hietaniemen ja Ilja Ojalan kirjoituksesta 3X matka kulttuuriin on viimeinen Onks Raskolnikovia näkynyt? mielenkiintoisin. Siinä kerrotaan hämeenlinnalaisen Tutta Tallgrenin, 68, matkustelevasta lukupiiristä, jota yhdistää rakkaus kirjallisuuteen. Kahdeksan naista tekee keväisin matkan johonkin kaupunkiin, johon liittyy joku kirja tai kirjailija. Ensimmäisen matkansa he tekivät Dostojevskin PIETARIIN ja etsivät Rikoksen ja rangaistuksen vinttikamaria.

Toisen matkan kohde oli Pekka Töpöhännän UPPSALA. Ennen matkaa he lukivat Gösta Knutssonin kirjoja på svenska. Vaikka kaikki ovat lastenkirjoja, niin jokaisella on kokemuksia ilkeästä Monnista ja tätä hännystelevistä Pillistä ja Pullasta. Perillä tutustuttiin snobikissa Laabanin Tähtitorninmäkeen ja tietysti myös Pekka Töpöhännän taloon Pelle Svanslös hus.

Lydia Koidulan PÄRNUUN he tutustuivat äitienpäivän aikoihin ja lauloivat Lydia Koidulan haudalla tämän kirjoittaman laulun Äidin sydän. Matkaa varten oli tutustuttu Lydia Koidulaan Aino Kallaksen kirjoittaman Tähdenlento-kirjan kautta. Koidula oli paitsi runoilija, lehtinainen ja prosaisti sekä innokas isänmaan ystävä, joka on kirjoittanut myös ensimmäisen vironkielisen näytelmän. Koidulan isä oli Viron itsenäisyyttä ajanut Johan Voldemar Jannsen.

VIIPURIA katseltiin Kersti Bergrothin, Katri Weltheimin ja Lempi Jääskeläisen silmin. Tutta oli lukenut myös etukäteen Iiris Kähärin kirjat Kesämaa ja Seppele Viipurille.

Naisten suunnitelmissa on matkustaa seuraavaksi GOTLANTIIN, joka on Mari Jungstedtin ja Anna Janssonin dekkareiden miljöö.