Hyvä runouutinen

Ma 2.4.2012

Jälleen runoilevia ihmisiä kutsutaan Suureen runokilpailuun!

Gummerus ja Nuoren Voiman Liitto järjestävät kolmannen Suuren runokilpailun
kaikille 18 vuotta täyttäneille kirjoittajille, jotka eivät ole aikaisemmin julkaisseet kaunokirjallista teosta. Omakustanteet ja antologiat eivät ole esteenä kilpailuun osallistumiselle ja runojen aihepiiri on vapaa.


Lue lisää http://www.suurirunokilpailu.fi/index.asp 

Heimokielet auki

Su 1.4.2012

Jo helpottaa! Jos et ymmärrä, mitä naapuriheimoinen sössöttää, katso netistä. Nyt on Suomen murresanakirja kaikkien netin käyttäjien ulottuvilla. Tosin aluksi saadaan selkoa vain osasta naapurin puheesta, sillä sanakirja päivittyy pikkuhiljaa. Tällä hetkellä käytettävissä on vasta aakkosväli kus–kyntsöttää. Nämä ensimmäiset sanat julkaistiin 28.2.2012.

Pyydä siis puhekumppaniasi käyttämään toistaiseksi vain ku- ja ky-tavuilla alkavia sanoja. Voit myös yrittää selvittää kuulemaasi Urbaanista sanakirjasta. Se on jo kokonaisuudessaan netissä käytettävissä, mutta Suomen murteiden sanakirjan alkuosan kahdeksan tuhatsivuista nidettä sinun pitää joko hankkia itsellesi tai sitten odotella, kunnes nekin saadaan nettiin eli alkuosien tiedot käsittävät aakkosvälin a–kurvottaa. 

Nyt ollaan siis k-kirjaimella alkavissa sanoissa, ja koska nuo aakkosten kirjaimilla l, m n ja niin edelleen alkavat sanat ovat siis vasta tulossa, kannattaa pyytää kaveria välttämään kaikkia k:n jälkeisillä aakkosilla alkavia sanoja. Paras on näin ollen käyttää vain kirjakieltä, jota kouluja käyneen jokaisen suomalaisen pitäisi osata. Murteiden koko asteikkoa ei siis kannata käyttää toistaiseksi kaikkien kanssa, ettei synny väärinkäsityksiä, koska sanakirjaa ei ole kuin k-kirjaimeen asti.

Asiahan on niin, etteivät kaikki itikat osaa lentää, varsinkaan, jos ne osaavat ammua. Toinen kiistelty kiistaton tosiasia on, että toisesta keitto on liian tuimaa ja toisesta suolatonta. Ota siitä sitten selvä, pitääkö suolaa lisätä vai ei. Kannattaa tutustua myös Wikisanakirjaan. Ehkä Suomi-sanakirjastakin voi olla apua.

Ei suinkaan, tämä ei todellakaan ole aprillipilaa, vaikka tänään onkin aprillipäivä, vaan tosiasia. Valmistuttuaan tämä murresanakirja tulee sisältämään noin 350 000 sana-artikkelia. Ja sitä tullaan päivittämään jatkuvasti. Katso vaikka http://kaino.kotus.fi/sms/

Kauhea vanhuus

Ke 21.3.2012


Kirjaston poistokirjoista käteeni tarttui kuluneella viikolla Sisko Istanmäen (s. 1927) kirja Yöntähti. Olen joskus ostanut enemmänkin kirjastojen poistokirjoja, enimmäkseen nimenomaan runokirjoja, mutta viime vuosina en enää ole paljoakaan harrastanut näiden poistohyllyjen tutkimista. Nyt kuitenkin nappasin 50 sentillä mukaani tuon kirjan, koska joskus olen lukenut jotain Istanmäeltä ja muistin hänen kirjoittavan melko vetävää tekstiä. Siinä asiassa en kokenut nytkään pettymystä.

Kuva: Aamun kirja -ohjelma

Enpä malttanut jättää lukematta tätäkään kirjaa, vaikka hetimiten huomasin sen jopa masentavan minua.  Äitini, joka on jo Taivaan kodissa, oli vain kaksi vuotta Istanmäkeä vanhempi. Sisko Istanmäki on nyt 85-vuotias, joten hän on jo varmaan jonkinlainen vanhuuden asiantuntija. Kirjan julkaisemisen aikaan 2008 hän oli 81-vuotias. Tapahtumat alkavat vyöryä yli kahdeksankymppisten luokkakokouksesta...


Yöntähti on kirja vanhuudesta. Istanmäki kirjoittaa vakaasti ja jollain erityisellä tavalla  mielenkiintoisesti, mutta viiden 80-vuotta täyttäneen vanhuksen tarina, jonka hän tämän kirjan kansien välissä kertoo, on aika ankeaa luettavaa. Onko kyseessä omalaatuinen huumori, sarkasmi vai mikä, mutta ei tämä mikään varsinainen viihderomaani ole...


Istanmäellä on oivaltavan kertojan tyyli, joka ei päästä lukijaa irti, vaan lukija alkaa odottaa jotain jo seuraavalla sivulla, seuraavassa luvussa, jotain, jonka hän haluaa lukea, vaikka kuinka masentavaa tekstiä tulisi vastaan. Niin minäkin luin ja luin ja luin nuo 205 sivua ja odotin miltei loppuun saakka, että jotain todella hyvää tapahtuisi noille vanhuksille, mikä tekisi heidän elämänsä paremmaksi. Mutta ei, arki seuraa arkea, tosin joskus on pyhäkin, joskus ei riidellä ja ruokakin on hyvää, mutta jatkuvia takapakkeja tulee, pienemmän onnettomuuden jälkeen todella iso, mikä ratkaisee kaikkien viiden kohtalon.


Kummallista, että melkein viimeiseen lukuun asti odotin myönteistä yllätystä, mutta turhaan. Lemmikki syö toisen lemmikin, tulipalon jälkeen ei vakuutuksen turvin rakenneta uutta, kuolema seuraa kuolemaa.
Kirjan varsinainen sankari on yksi vanhuksista, joka kykenee hoitamaan ja ruokkimaan neljä muuta ja lopulta henkensä uhalla pelastaa kaikki talon elolliset olennot. Ikääntyminen tekee tehtävänsä.

Nuorekas kirjailija Television Aamun kirja -lähetyksessä haastateltavana

Istanmäen huumori kelluu kyllä koko ajan jossain rivien välissä, mutta kaikenkaikkiaan kirja ei minua naurata. Jos vanhuus on tuollaista yli 80-vuotiaana, niin parempi olisi kuolla pois, ennen kuin saavuttaa tuon iän. Mieleeni nousivat muutaman vuoden takaiset lööpit ja ratikkapysäkkien suuret julisteet, joissa kerrottiin yli 65-vuotiaiden itsemurhista: yksi vanhus kuolee oman käden kautta joka toinen päivä. Useimmat ovat miehiä.


Jollain kampanjalla on muiden ikäryhmien itsemurhalukuja saatu vedettyä alemmas, mutta vanhusten ei. Myös nuorten itsemurhien määrä on suuri. Itsemurhan kautta kuolee kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin liikenteessä, vaikka liikenne onkin suuri tappaja. Omakohtaisesti tiedän kolme iäkkään ihmisen itsemurhaa. Kaikenkaikkiaan viimeisen 50 vuoden aikana itsemurhien määrä on nelinkertaistunut.


Istanmäen kirjassa ei kukaan tee itsemurhaa, mutta en kyllä koe tuota kirjassa kuvattua vanhuuttakaan kovin kiinnostavaksi, jos niin voi sanoa. Mutta kirjan lukeminen herätti kyllä ajatuksia siitä, miten huonosti yhteiskunnassamme vanhusten asiat ovat, vaikka enää vaivaistaloja ei olekaan, eikä tuossa kirjassakaan ollut mitään vastaavaa. Kuitenkin Istanmäki tuo selkeästi esiin vanhusten yksinäisyyden, mikä köyhyyden ja voimien heikkenemisen ohella on suurin itsemurhien syy. Kirjassa vanhusten yksinäisyys ratkeaa kiinnostavalla tavalla, kun entiset luokkatoverit muuttavat yhteen asumaan, vaikka sitä ei ratkaisuna juuri yksinäisyyteen mitenkään korosteta.  


SISKO ISTANMÄKI Yöntähti Tammi 2008, 205 s.


Helsinkimissio kampanjoi kaikenikäisten ihmisten hyvinvoinnin puolesta. 


HELSINKIMISSION KRIISIPUHELIMET
AAMUKORVA

Senioreja auttava puhelin
(09) 2528 2730 / 045 341 0504 
Kuulolla joka aamu klo 5-9.
(Puhelun hinta on oman operaattorisi hinnoittelun mukainen.)

Sähköposti: aamukorva(at)helsinkimissio.fi

Nuorten Kriisipiste

12-29 -vuotiaille
Albertinkatu 33, 
00180 Helsinki 
Kriisipuhelin 045 341 0583
Päivystys ti-to klo 9-13

Sähköposti: nuortenkriisipiste(at)helsinkimissio.fi

Krisjouren för unga

Albertsgatan 33
00180 Helsingfors
Jourtelefon 045 341 0574
Jourtider: Tisdagar-torsdagar kl. 11-13
  
E-post: krisjouren(at)helsinkimissio.fi