 |
| Kuva: Elokuvan oma sivu |
Keskellä tätä pitkäksi venähtänyttä keskeneräistä projektiani päätin kuitenkin käydä katsomassa kirjasta tehdyn elokuvan, joka tuli ensi-iltaansa äskettäin. Elokuvasovitukselta odotetaan paljon, kun se perustuu suosittuun kirjaan. Koska en ole kokonaan lukenut kirjaa, en tiedä, miten uskollisesti elokuva seuraa Kjell Westön tekstiä.
 |
| Kuva: Elokuvan oma sivu |
 |
| Kuva: Elokuvan oma sivu |
Olisin kuitenkin odottanut käsikirjoitukselta elokuvamaisempaa otetta. Kameran käyttö oli taitavaa, mutta aika kaavamaista. Pysyttäydyttiin lähes koko ajan teatterimaisessa kuvauksessa. Olisin tosiaan odottanut syvällisempää tulkintaa. Ehkä syy oli kuvaustavassa. Lähikuvia ei ollut paljoakaan. Kuvaus oli teatterimaista, paljon yleiskuvia kuin näyttämöllä.
Vaan ei elokuva kuitenkaan niin huono ole, etteikö sen katsominen kannattaisi. Olisin kuitenkin toivonut, että kamera olisi tallentanut edes muutaman myönteisen kuvasarjan, hieman inhimillistä lämpöä, hieman elämäniloa johonkin väliin. Tai ehkä sitä sitten edusti naispääosan esittäjä diivamaisella persoonallaan.
En pidä sotaelokuvista, väkivalta ja ampumiset ovat minulle liian raskasta katseltavaa. Jotenkin olin lukemastani saanut hieman toisenlaisen kuvan, mutta enhän ole päässytkään vielä kirjan loppuun. Elokuvassa punaisten ja valkoisten yhteenotto nousee keskeiseksi ja ehkä se on kirjassakin keskeinen, vaikka itse olen kokenut kirjan enemmänkin ihmissuhtesiin keskittyväksi.
 |
| Kuva: Bio REX |
"Pääosassa nähdään parhaillaan New Yorkissa teatterityön opiskeluja täydentävä Jessica Grabowsky, joka valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2007. Grabowsky on vieraillut näyttelijänä myös YLE TV1:n Kotikadulla.- - - -
Elokuvan miespääroolin tekee yksi Berliiniin asettuneen suomenruotsalaisen Nya Rampen -teatteriseurueen perustajajäsenistä, Jakob Öhrman.
Missä kuljimme kerran menestyi hyvin myös teatterissa.
Keväällä 2008 kantaesityksensä Helsingin Kaupunginteatterissa saanut näytelmä veti suurelle näyttämölle yli 42.000 katsojaa. Teoksen ohjasi Kari Heiskanen."
YLE Uutiset, 9. marraskuu 2011
 |
| Kuva: Elokuvan oma sivu |
Missä kuljimme kerran
(Där vi en gång gått)
Suomi 2011
Muita näyttelijöitä: Oskar Pöysti
Ensi-ilta: 28. lokakuuta
Laji: Draama, Historia
Kesto: 126 min.
Ikäraja: K-13
Tuotanto: Helsinki-filmi
TV-sarjan tuottaja: Aleksi Bardy & Annika Sucksdorff
Osajako: Jessica Grabowsky (Lucie), Jakob Öhrman (Eccu), Andreas af Enehielm (Allu), Oskar Pöysti (Cedi), André Wickström (Lonni), Mikko Kouki (Ilmari Salmikoski)
Tuotanto: Helsinki-filmi
TV-sarjan tuottaja: Aleksi Bardy & Annika Sucksdorff
Osajako: Jessica Grabowsky (Lucie), Jakob Öhrman (Eccu), Andreas af Enehielm (Allu), Oskar Pöysti (Cedi), André Wickström (Lonni), Mikko Kouki (Ilmari Salmikoski)
Katso esittely (trailer), ELOKUVAN SIVULLA tai Youtubessa.
EDIT:
Haluan lisätä tähän, että ajankuvauksena, eräänlaisena "dokumenttifiktiona", emmehän oikeasti voi palata enää tuon ajan ilmapiiriin ja maisemiin – kaikki on kuviteltava – pidän tätä elokuvaa ihan hyvänä, mutta väkivallan ja sisällissodan eräiden puolien kuvaus on minulle liian rankkaa katsottavaa.
Kuten kirjoitinkin, näyttelijäosuudet olivat hyviä, samoin lavastus. Käsikirjoitukselta olisin odottanut enemmän, samoin kuvaajalta. Kovin pian en halua nähdä elokuvaa uudestaan edes pitempänä TV-versiona, vaikka siitä varmaan löytyy niitäkin asioita, joita elokuvasta kaipasin.
minä olen tykännyt muista westöistä, mutta tätä en ole saanut luettua :O useampi on sanut että alku tökkii ja sitten paranee, mutta en ole yrityskerroillani päässyt sinne asti vielä. silti vähän kurja kuulla, ettei elokuva vakuuttanut..
VastaaPoistaNäin sitä voi eri tavalla kokea! Rakastan tätä kirjaa ja erityisesti Westön kerrontaa tässä kirjassa. Koin kirjan alun paikoin sekavaksi runsaan henkilömäärän vuoksi, mutta muuten kirja on mielestäni yksi kotimaisen nykykirjallisuuden tärkeimpiä ja jatkaa osaltaan perinnettä.
VastaaPoistaPidin myös elokuvasta, vaikka sitä on paljolti haukuttukin. Lavastus, ajan kuvaus on mielestäni erittäin onnistunuttta ja vaatinut paljon. Pidin näyttelijätyöstä suurimmaksi osaksi. Mainitsemaasi näytelmällisyyteen on varmasti vaikuttanut se, että elokuva on ensin kuvattu televisiota varten ja ymmärtääkseni tästä materiaalista myös elokuva on tehty aika vaikeankin prosessin tuloksena. Elokuvassa on mielestäni monta elokuvallisen pysäyttävää kohtaa, joiden aikana katsoja ehtii sulattelemaan tapahtunutta. Tosin elokuva ehkä on kirjaa enemmän kallellaan valkoisten suuntaan. Kirjassa poikkeuksellista on mielestäni juuri se, ettei se ota kantaa siihen, kumpi oli syyllinen punainen vai valkoinen.
Syvällinen kirja tärkeästä aiheesta. Odotan jo televisioversiota.
anni.M, en oikein tiedä, mtä tarkoitat sillä "ettei elokuva oikein vakuuttanut".
VastaaPoistaKyllä se ainakin minut vakuutti, sisällissodan turhuus ja kauheus tuli hyvin voimakkaasti esille. Myös se puoli elokuvassa korostui, että yksittäisten ihmisten julmuus oli varmasti oikeassakin sodassa vaikuttamassa.
Valkoinen Kirahvi, tärkeä aihe varmasti ja sangen vähän käsitelty.
VastaaPoistaEn pidä elokuvaa huonona, mutta jätän teloitusten ja väkivallan katsomisen toisille. Minulle ei ole epäselviä tuon sisällissodan asiat ja vaikutukset, siksi en halua uudestaan katsoa tuon kurjan ajan asioita.
Ihmisiähän silloinkin oltiin ja jotain hyvää ja iloa varmaan koettiin tuolloinkin. Sitä kuvausta olisin enemmän kaivannut. Elokuva oli aika mustavalkoinen ja kuvattiin paljon synkkiä kohtaloita ja epäonnistumisia ihmisinä ja ihmissuhteissa.