30.12.2011

Blogin ulkoasun muokkausta

Uudenvuoden aatonaattona 30.12.2011

Tuli vähän muokattua tämänkin blogin ulkoasua. Pääkuvan valinta oli hankalaa, koska etsiskelin sopivaa kuvaa vanhoista valokuvistani enkä osannut valita, minkä laittaisin. Lopulta mietin näiden kahden välillä, kumpi?
Kuva: © Marleena


Kuva: © Marleena

Valitsin sitten tuon ylimmäisen. Olisiko mielestäsi tuo alempi kuva sittenkin parempi?

Hieno kissakirja

To 29.12.2011

Kun ostaa itse itselleen jotain joululahjaksi, saa tavallisesti jotain, mistä pitää. Ostin siis itselleni divarista 4 eurolla kirjan Andrew Edney: Wild cats and pampered pets. Paksu 400-sivuinen kovakantinen teos pitää sisällään valtavan määrän nelivärisiä kuvia villeistä ja kesyistä kissamaailman eläjistä.

Kirjan sisälle voi kurkistaa täältä
http://www.amazon.com/Cat-Wild-Cats-Andrew-Edney/dp/0823005712

Kuva: Mikku. Silmää korjailtu. © Marleena
Koirat ja kissat, hevoset ja ponit ja monet muutkin eläimet ovat yksi suuri rakkauteni, ihastukseni ja ihmetykseni kohde. En ymmärrä, miten ihminen voi elää ilman koiraa ja kuitenkin Puh-koiramme on ollut poissa jo yli vuoden, enkä ikävä kyllä ole toistaiseksi voinut hankkia uutta koiraa.

Kuva: Silmäpohja näkyy salamalla otetussa kuvassa. © Marleena
Koska salama näyttää jotenkin kissan silmäpohjan, niin kokeilin Gimpillä korjata tuon silmän "mustaksi" eli sellaiseksi kuin sen näkee ilman salamaa. En oikein onnistunut, mutta saa nyt kelvata. Koneessani ei ole tällä hetkellä PhotoShop-ohjelmaa, mutta kärsivällisyydellä Gimpilläkin saisi hyvän.

En tykkää siitä, että silmäpohja näkyy. En eläinten enkä ihmisten kuvissa.

Kuva: Mikku © Marleena
Tyttäreni Mikku-kissa on yrittänyt paikata olemassaolollaan Puhin jättämää tyhjää paikkaa kodissamme ja onkin siinä onnistunut, sillä OLEN ALKANUT PITÄÄ KISSOISTA! Minulla on kouluajoilta traumaattinen kokemus kissoista, joka on kuitenkin Mikku-kisun ja sen edeltäjänkin Rikin myötä lähes parantunut.

Eli jos kysymys kuuluu: kissa vai koira? Vastaan molempi parempi!

28.12.2011

Kirjallinen mieskalenteri

Ke 28.12.2011

Sanojen ajassa on kirjallinen mieskalenteri, jota voi ainakin toistaiseksi käydä tutkailemassa:
http://kirjailijat.kirjastot.fi/fi-FI/nayttely.aspx

Kalenterin sisällöstä tietoa tässä:
Klikkaamalla suuremmaksi

Hyvää tätä vuotta!

23.12.2011

Rauhaisaa joulua!

Perjantaina jouluaatonaattona 23.12.2011

Kuva: © Marleena

Enkeli taivaan lausui näin (Martti Luther)

1. Enkeli taivaan lausui näin:
"Miks' hämmästyitte säikähtäin?
Mä suuren ilon ilmoitan
maan kansoille nyt tulevan."

2. Herramme Kristus teille nyt
on tänään tänne syntynyt,
ja tää on teille merkiksi:
seimessä lapsi makaapi."

3. Jo riennä, katso, sieluni,
ken seimessä nyt makaapi.
Hän on sun Herras', Kristukses',
Jumalan Poika, Jeesukses'!

4. Oi terve tänne tultuas!
Syntist' et hylkää, armias.
Sä köyhäks' tulit, rikkahin,
sua kuinka kyllin kiittäisin?

5. Ah, Herra, joka kaikki loit,
kuink' alentaa noin itses voit
ja tulla halpaan seimehen
heinille härkäin, juhtien?

6. Vain heinät on sun vuoteenas,
oi Herra, Taivaan Kuningas,
vaikk' eivät kultavaattehet
sun oisi valtas' arvoiset.

7. Näin näytät esimerkilläs',
ettei sun kelpaa edessäs',
ei kunnia, ei korkeus,
ei valta, kulta, rikkaus.

8. Ah, Herrani, mun Jeesuksein,
tee asunnokses' sydämein!
Mua älä hylkää tuskissa,
vaan vahvista ain' uskossa.

9. Ah, iloni, jos sinuss' ois,
enk' unhoittaa sua koskaan vois!
Suo siihen apus' armosta,
niin kiitän aina riemulla.

10. Nyt Jumalalle kunnia,
kun antoi ainoon Poikansa!
Siit' enkelitkin riemuiten
veisaavat hälle kiitoksen.

Ihanaa Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa!

22.12.2011

Nyt on viimeisiä hetkiä paketoida lahjat!

Kuva: © Marleena
To 22.12.2011

Nyt kipin kapin pakettiin kaikki lahjoiksi tarkoitetut kirjat ja muut tavarat! Ja sitten nauttimaan joulun tuoksuista ja tunnelmista!


JOULUPATJA

eli ohje kummottos viätetä hiano joulu

1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.
2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.
3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.
4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja –eläinten kans.
5. Maata, syärä ja hihitetä 3-7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine
on kiället.
6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.

-Heli Laaksonen-

20.12.2011

Ihan sikana :D

Ti 20.12.2011

Näin flunssaisena ehtii selailla www-sivujakin. Monissa paperisissa lehdissä on ollut palstoja kaikenlaisista kielikömmähdyksistä yms. Välillä hauskoja, välillä hassuja, välillä suorastaan järkyttäviä. Laitanpa nyt tänne blogiini uusimman nettilöydökseni, joka on samaa luokkaa kuin tuo Voi räkä!

Nuorison kieleen on viime vuosina juurtunut sanonta: Ihan sikana! Sitä ollaan sika sitä ja sika tätä: Mä olin kyllä sika tyytyväinen siihen... Ymmärrän kyllä, että joku voi olla aivan sikahumalassa ja hävetäkin voi ihan sikana ja usein ostellaankin kaikenlaista sikana tai syödään tai juodaan ihan sikana...

Tämä löydökseni on pelien sivuilta, missä se on kaiketi ihan oikeassa paikassa ajatellen enemmistöä, joka pelisivuilla liikkuu, mutta kun alku on ihan tavallista virastokieltä, niin vastakohtana tällainen alatyylinen sanonta vaikuttaa mielestäni tosi huvittavalta:


Olen tässä ollut jo pari kolme päivää sika kipeenä, mutta onneksi vain flunssassa, en sikainfluenssassa! :)
Kohta jotkut alkavat syödä sikana herkutellen sikaa! Pakko mainita, etten minä... :)

18.12.2011

Voi räkä!

Su 18.12.2011

Alatyylinen kielenkäyttö näyttää yleistyvän tietokonepuolellakin.

Ennen sai miettiä englannin atk-termejä ja arvailla, mitä mikin teksti oikein tarkoittaakaan selvällä suomen kielellä.

Nyt kun ohjelmat ovat tarjolla myös suomalaisina versioina, huomaa monen uuden nuoren agricolan innostuneen  keksimään sopivia sanoja omalla äidinkielellämme, mutta joskus kyllä sukset näyttävät lipsuvan ja saamme lukea aivan asiallisen näköisessä ympäristössä sangen alatyylisiä viestejä:

Kuva: Google Crome

Ovatko murrosikäiset nyt tekemässä Googlenkin sivuja! EDIT: Tämä teksti tuli vastaan, kun selain, siis Google Crome, ei pystynyt avaamaan jotain nettisivua.

Pitäisi kirjoitaa tästä jokaisessa blogissani, mutta laitan ihmettelyni nyt vain kahteen, koska tässä flunssaisena kirjoittelen nenäliinavuoren keskellä ja voin kyllä vakuuttuneesti tokaista: Voi räkä!

10.12.2011

Lastenkirjailija ja kuvittaja Beatrix Potter

La 10.12.2011

Kuva elokuvasta Beatrix Potter – taiteilijaelämää
Kuvassa Beatrix Potter
Olin täysin unohtanut viehättävien lastenkirjojen kirjoittajan ja kuvittajan Beatrix Potterin, kun sattumalta törmäsin häneen pitkästä aikaa. Tälläkin kertaa elokuvan muodossa.

Tyttäreni Jasminen ollessa aivan pieni yksi hänen mielielokuvistaan oli jokin elokuva, jossa vilahteli animoituja viehättäviä pupujusseja ja muita piirrettyjä eläinhahmoja. Elokuvassa oli myös jotain piirrosten tekijästä. Tuo VHS-videokasetti on varmasti vielä jossain hänen tavaroissaan, ehkä maalla tai varastossa, joten en nyt pysty ottamaan sitä esille ja kertomaan, mikä se on. Animoidut eläinhahmot olivat kuitenkin englantilaisen Beatrix Potterin piirroshahmoja.

Ostin joskus marraskuussa viiden elokuvapokkarin tarjousnipun kympillä ja katsoin tänään niistä yhden, nimittäin dvd:n Beatrix Potter – taiteilijaelämää.




Elokuva kertoo taiteilijan tarinasta pienen palasen. Reilun tunnin mittaisessa filmissä nähdään uran alku ja jotakin siitä, mitä sitten tapahtui. Elokuva on viehättävä kooste rakkautta ja nuorehkon naisen taiteilijaelämää viktoriaanisesta Englannista 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta. Elokuvaa tähdittää Renée Zellweger ja hänen vastanäyttelijänään on Ewan McGregor, kolmas tunnettu näyttelijä, jota myös paljon nähdään elokuvassa, on Emily Watson.


Elokuva on pikkusievästi tehty tarina taitavasta piirtäjästä ja satukirjojen tekijästä.

Sangen viehättävää katseltavaa, mutta Beatrix Potterista olisi kyllä ainesta vahvasävyisempäänkin elokuvaan, nyt taiteilija tarjoillaan meille viihteellisessä muodossa kepeästi filmattuna iloineen ja suruineen. Ehdottomasti tämä elokuva kuitenkin kannattaa katsoa.




Ohjaus: Chris Noonan Näyttelijät: Renée Zellweger, Emily Watson, Ewan McGregor, Bill Paterson, Barbara Flynn Kesto: 1 h 34 min. Alkuperäinen nimi: Miss Potter Ikäraja: 3

Samalta ohjaajalta on myös melko tunnettu Babe-possuelokuva. Ehkä tämäkin romanttisviihteellinen ja hitusen komediamainen elokuva on suunnattu tarkoituksella laajalle katsojakunnalle lapsista aikuisiin. Aineksia olisi kyllä hyvinkin laadukkaan elokuvan tekemiseen.

Kuva elokuvasta Beatrix Potter – taiteilijaelämää 

Katkelmia elokuvasta on näissä linkeissä:
http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&NR=1&v=k3clOLAT_Jg
http://www.imdb.com/video/screenplay/vi4019585305
http://fi.filmtrailer.com/cinema/689/Beatrix+Potter+-+Taiteilijaelamaa.html

Gutenberg-projektista voi lukea  Beatrix Potterin kirjoja alkukielellä. Suomennettunakin on tällä hetkellä ainakin Petteri Kaniini -kirjoja kaupoissa saatavana. Hänen kirjojaan on myyty valtava määrä jo kirjailijan elinaikana. Varoillaan Potter saattoi hankkia maatilan ja sen ympärille alueita, joilla hän pystyi suojelemaan luontoa alkuperäisenä maisemana.
"Testamentissaan Potter jätti lähes kaiken omaisuutensa National Trustille - kuusitoista neliökilometriä maata, maataloja ja viisitoista farmia. Testamenttilahjoitus on auttanut varmistamaan, että Lake Districtin kauneus on säilynyt tahriintumattomana näihin päiviin asti. "Wikipedia
Wikipedian mukaan ainakin nämä kirjat on suomennettu:
  • Petteri Kaniini
  • Nokkela ja Vikkelä
  • Rouva Siiri Sipinen
  • Tarina räätälistä
  • Kaksi tuhmaa hiirtä
  • Penna Pupu
  • Hanna-Hiiren kuokkavieraat
  • Rosina Ankkanen maailmalla
  • Tommin Roimahousut
  • Hemmo Harmaatassu
  • Joonas kaupunkihiiri
  • Jeremias Rimppakinttu
  • Pikku salaattivarkaat
  • Petteri Kaniinin joulupuuhakirja
  • Petteri Kaniinin satumaailma (kokoelma 2002)

6.12.2011

Suomen puolesta

Ti 6.12.2011

Kuva: Järviradio
Tänään katsoin vihdoin pitkään jo esille ottamistaan odotelleen dvd:n Suomen puolesta – Taistelu Suomen itsenäisyydestä 1939 – 1945, jota on esitelty mm. näin:
"Hybridimedia on 3-osainen katselu-, kuuntelu- ja lukumedia Suomen sodista. Se kertoo totuudenmukaisesti sotien syttymisen syyt, sotien kulun ja jälkiseuraukset". Pakkauksessa on kaksi dvd:tä ja 40-sivuinen kirjanen.

Poptori julkaisi tämän dokumentin vuonna 2006 ja takana on merkintä K18. Sota on asioita, joihin liittyvää aineistoa, kirjoja, elokuvia yms. yleensä välttelen. Myös tuo kielto K18 on ehkä pitänyt minut erossa tästä dvd:stä. Ei siksi, että olisin vielä alle 18-vuotias, vaan koska kammoksun kaikkea sotaan liittyvää ja ajattelin pakkauksessa olevien kahden dvd:n sisältävän jotain, mitä en jaksaisi katsoa.

Kuva: Suomen puolesta
Nyt katsoin ensimmäisen dvd:n kokonaan ("Sotahistoriallinen osa, jossa autenttisilla henkilö- ja tilannekuvilla sekä havainnollisilla kartta-animaatioilla kuvataan sodat 1939-1945") ja selasin osittain kakkos-dvd:n (Veteraanit ja rintamanaiset kertovat kokemuksistaan). En kuitenkaan jaksanut katsoa veteraanien haastatteluja kuin päällisin puolin. Katson ne ehkä joku toinen kerta kokonaan.

Ensimmäinen dvd, kestoltaan 65 minuuttia sisälsi rankkaa katseltavaa. Dokumentti toi mieleen isäni, joka oli 19-vuotias sodan syttyessä. Hän oli juuri käynyt armeijan vapaaehtoisena ja nuorena hyväkuntoisena miehenä hänet määrättiin Laguksen jääkärijoukkoihin. Konekivääri selässä suksilla ja polkupyörällä viisi vuotta Suomea puolustamassa kovissa pakkasissa, helteessä, tuulessa ja tuiskussa. Isäni joutui myös Lapin sotaan.
Kuva: Suomen puolesta
Meillä kotona ei sodasta paljon puhuttu. Äitini oli 14-vuotias, kun hän oman äitinsä kanssa joutui polkupyörällä lähtemään evakkoon Koivistolta. Neuvostoliitto ryösti molempien vanhempieni sukujen elämäntyön. Isäni suku on Uudeltakirkolta, äitini suku Koivistolta. Rajan taakse ovat jääneet sukujeni talot, pellot ja metsät. Vaikka menetyksistä ei kotona paljon puhuttu, niin kuitenkin se kaikki oli jollain tavalla taustalla. Isäni terveys meni sodassa ja hän kuoli jo 45-vuotiaana.

Kun ajattelen, mitä kaikkea isäni, 19-vuotiaana sotaan heitetty nuori mies joutui kokemaan, sain kyyneleet silmiini tätä sotadokumenttia katsellessani. Ihmeellisesti Jumala varjeli Suomea, vaikka 12 % maapinta-alasta menetettiinkin. Myös juuri ne alueet, missä esivanhempani olivat eläneet.

Kun muistelen äitini kertomuksia lapsuudestaan ja miten heitä, jotka sota oli heittänyt kodeistaan ja joilta  kaikki oli ryöstetty, haukuttiin koulussa emakoiksi ja muutenkin halveksittiin, niin ymmärrän, miten vaikeaa on niillä, joilta sota on nykyaikanakin ryöstänyt kodin.

Äitini sukupolvi sai kokea kaiken halveksunnan, kun sodanjaloista siirrettyjä perheitä ja lapsia majoitettiin milloin missäkin nurkissa ja koloissa. Heitä kohdeltiin kuin kerjäläisiä, heitä pilkattiin ja se vähä, mikä oli saatu jotenkin pelastettua kodeista, jotka suomalaiset sotilaat poltetun maan taktiikalla joutuivat tuhoamaan, ettei vihollinen saisi niistä itselleen tukipisteitä, täällä kauempana rintamalinjoista varastettiin.

Itse kuulun sukupolveen, joka ei tiedä Suomen sodista muuta kuin kuulopuheita ja sen mitä olen lukenut itsekseni.  Koulussakaan en ole näitä asioita läpikäynyt. Meille opetettiin enemmän antiikin historiaa kuin Suomen historiaa. Tietysti aikaani seuraavana olen yhdestä jos toisesta tietolähteestä saanut ammentaa täydennystä. Mutta kuten sanottu, olen aina vältellyt aihetta nimeltä sota.

Kuva: Suomen puolesta
Tämä dvd Suomen puolesta on kuitenkin mielestäni hyvä dokumentti, johon kannattaa tutustua. Vaikka jossain netissä tätä haukuttiin amatöörimäiseksi ja tekniikaltaan kehnotasoiseksi, niin ehkä juuri siksi se on hyvin puhutteleva. Mukana olevasta 40-sivuisesta pikku kirjasesta voi lukea faktoja, jotka puuttuvat monesta historiankirjastakin.  Kirjaa on esitelty näin: Kronologinen sotavuosien tapahtumakalenteri, jota täydentävät tapahtumiin liittyvät tekstit ja valokuvat sekä karttapiirrokset.

En oikeastaan ymmärrä, miksi takana on merkintä K18. Mitään raakoja kohtauksia ei dokumentissa oikeastaan ole, mutta sotahan on kuitenkin kokonaisuudessaan raakaa. Itse näyttäisin tämän dvd:n jo lukioikäisille ja ikärajaksi laittaisin K15. Toisaalta filmikooste on kuitenkin aika järkyttävää historiaamme, mutta tosiasioita, jotka jokaisen suomalaisen tulisi tietää.

Lisätietoa ja katkelma dokumentista:
http://www.poptori.fi/suomenpuolesta/

Itsenäinen Suomi

Ti 6.12.2011 Suomen itsenäisyyspäivä


Minulla on jo jonkin aikaa ollut lahjaksi annettavien kirjojeni pinossa suurikokoinen, melko hienonnäköinen kovakantinen ja aika paksu kirja nimeltä Itsenäinen Suomi – 90 vuotta kansakunnan elämästä. Se on Jukka Tarkan ja Allan Tiittan yhteistyönä syntynyt Otavan 2007 julkaisema teos. Se on siis oikeastaan juhlakirja, vaikka sen pohjana onkin 1987 ja 1997 ilmestyneet painokset. Tämä on kuitenkin kokonaan uusittu teos. Kirja on melkein kahden A4:n kokoinen eli ei aivan A3-kokoa, mutta melkein ja sivuja on noin 350. Sangen tyylikäs kirja kaiken kaikkiaan.

Kirjan kuvamäärä on valtava. Painoasu on mustavalkoinen, lisävärinä sininen. Oikeastaan kuvien perusteella kirjan nimenä voisi olla Suomi maailmassa, sillä kuvitus antaa Suomesta hyvin kansainvälisen kuvan. Tärkeimmät tapahtumat on jokaisen vuoden kohdalla merkitty omaan taulukkoonsa kuukausittain. Kirja alkaa vuoden tammikuun 1917-tapahtumista ja päättyy toukokuuhun 2007. Kirjan esipuhe on päivätty 26.8.2007.

Kirja kertoo kansakuntamme historian tärkeimmät tapahtumat 90 vuoden itsenäisyyden ajalta sekä antaa tietoa maamme itsenäisyyden syntyvaiheistakin. Suomen historiaan aikaisemmin perehtymättömälle kirja on todella antoisa. Suomen poliittisen historian merkittävimmät  henkilöt ja tapahtumat voi tarkistaa tästä kirjasta, mutta mukana on myös muita Suomessa näinä vuosina tapahtuneita asioita urheilun dopingskandaaleista euroviisuihin.

Taidetta kirja sivuaa vain muutamin maininnoin, mutta niistä asioista voi lukea toisista kirjoista. Pidän tätä kirjaa sangen merkittävänä, koska en itse voi sanoa olevani missään määrin politiikan asiantuntija ja asioiden taustat näinä Suomen itsenäisyyden vuosikymmeninä eivät ole minulle mitenkään itsestään selviä. Vaikka lehtiä ja uutistapahtumia olenkin kohtalaisesti seurannut työelämäni aikana, niin en silti tiedä ja muistakaan, mitä kaikkea on eri vuosina tapahtunut. Tätä kirjaa voi siis pitää myös Suomen tärkeimpien asioiden muistikirjana.

Olen suunnitellut antaa tämän kirjan joululahjaksi Ruotsissa asuvalle kummipojalleni. Hän ei tiedä minun tästä kirjablogistani mitään, joten lahja pysynee hänelle yllätyksenä jouluaattoon asti. Ulkomailla asuvalle suomalaiselle, joka osaa suomea, vaikka onkin syntynyt Ruotsissa ja on Ruotsin kansalainen, uskoisin tämän kirjan antavan aika paljon tietoa maasta, jossa puolet hänen sukujuuristaan on.

Jos oma tietämyksesi Suomen vaiheista viimeisen 90 vuoden ajalta on hataraa, kannattaa tutustua tähän kirjaan.

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi ja suomalaiset!

5.12.2011

Vanhat kirjat Internetissä e-kirjoina

Su 4.12.2011
Moni tietää Gutenberg-projektin, jonka tavoitteena on tuottaa vapaaseen internetjakeluun vanhoja kirjoja, joiden tekijänoikeudet ovat vapautuneet, kun tulee kuluneeksi 70 vuotta kirjoittajan kuolemasta. Gutenberg-projektissa on jo 36 000 kirjaa, joukossa monia suomenkielisiä kirjoja.

Mielenkiintoisen lisän tuo Runeberg-projekti, joka on keskittynyt Pohjoismaisen vanhan kirjallisuuden tuottamiseen e-kirjoiksi Internettiin.
Äkkiä selaamalla heidän listastaan löytyy ainakin suomenkielinen Raamattu, Kalevala ja Otavan Pieni tietosanakirja. Onko Runeberg-projekti yhteistyössä mainitsemieni muiden projektien kanssa, en tiedä, mutta minusta nämä ovat hyviä hankkeita. Kirjoja ei tarvitse ladata, vaan ne ovat luettavissa selaimessa.

Vastaavanlainen projekti on Lönnrot-projekti, jonka päämääränä on nimenomaan maamme vanhan kirjallisuuden taltiointi Internettiin, mutta myös muiden maiden suomeksi julkaistujen kirjojen tuottaminen e-kirjoiksi. Kirjat ovat ladattavissa tietokoneelle tms.
Ilman muuta Lönnrot-projektissa on Elias Lönnrotin tuotantoa, paljon Juhani Ahon, Arvid Järnefeltin sekä Minna Canthin kirjoja. Aleksis Kiveä voi lukea e-kirjoista, Uuno Kaillaan runoja sekä Johannes Linnankoskea.
Luettavana on jopa William Shakespearea ja Charles Dickensin teoksia ja Arthur Conan Doyleakin.

3.12.2011

Kirjatulva ja kirjankustantajien vyöry

La 3.12.2011

Joskus mietin, miten paljon maailma onkaan muuttunut omista kouluajoistani. Siihen aikaan kirjat olivat arvokkaita. Kävin keskikoulun, jolloin kaikki oppimateriaali oli ostettava itse: Koulukirjat, vihot, kynät, kumit, viivoittimet, teroittimet etc.

Siihen aikaan äitini harrastuksena olivat kirja-alennusmyynnit. Yhdessä usein mietittiin, ostetaanko tuo tai tuo kirja nyt, kun sen saa edullisemmin. Äitini oli yksinhuoltaja, joten pennejä oli venytettävä. Kirjat olivat meillä ns. ylellisyystavaraa, mutta äitini suuri rakkaus, jonka ominaisuuden olen itsekin perinyt. Eläkepäivinään äitini kuului totta kai kirjakerhoon, josta saattoi tilata uutuuskirjoja mukavasti suoraan kotiin kannettuna.

Kustantajiakaan ei ollut kouluaikoinani kuin sormin laskettava määrä, ei ainakaan arvostettuja kirjankustantajia. Nyt kun muistelen noita aikoja, niin kyllä siinä, että kirjoja julkaistiin vähemmän, oli hyvätkin puolensa. Tiesin melko tarkkaan, mitä uutuuksia ilmestyi. Silloin kirjoja tuli ostettua harvoin, mutta olin todellinen kirjastojen suurkuluttaja. Sittemmin minusta on tullut kirjojen kierrättäjä. Kirjastojen kirjat ovat jääneet vähemmälle, koska unohdin usein palauttaa kirjat ajoissa ja sakkomaksuja kertyi.

Nykyisin kirjoja pursuaa joka puolella. On kirpputoreja ja poistohyllyjä, kierrätyskirjoja saa milloin mistäkin. Ilmaiseksikin. Kirjoja on suorastaan liikaa, niin ettei niitä arvosteta kuten aikaisemmin. Myös julkaistaan vaikka mitä ja vaikka mistä kirjasta tehdään elokuvia.

Enää ei ole itsestään selvää, että kirja, joka on painettu ja julkaistu, ansaitsee tulla luetuksi. Kaupallisuus ja raha ovat nousseet tärkeimmiksi kriteereiksi. On tietysti hyvä, että sananvapaus on voimassa edelleenkin Suomessa ja sitä käytetäänkin todella kaikissa muodoissaan.

Enää ei voi olla varma, että löytää uutuuksista juuri ne kirjat, joista on kiinnostunut. Kun menee suureen kirjakauppaan, Helsingissä todelliseen kirjatavarataloon, niin infoähky saattaa yllättää kesken kirjoihin tutustumisretken.



Tässä suomalaisia kustantajia listattuna ja ehkä jokunen muukin (http://www.tie.to/kirjat/kustantajat):

Poimin listan www.tie.to/kirjat-sivuilta ja lainasin sen tähän kokonaisuudessaan, jotta selviäisi, miten valtava määrä kirjankustantajia on ja kaikki suomalaiset eivät edes ole tässä listassa. En ole testannut toimivatko kaikki linkit.



Lisäksi meidän on nykyisin sangen helppo saada minkä maan kirjallisuutta tahansa, joten koko maailman kirjat ovat ulottuvillamme. Harmi, että vanhin kirjallisuus kuitenkin suuressa määrin puuttuu. Olikos se Nero, joka poltti Aleksandrian kirjastot, joissa tuhoutui noin 40 000 – 700 000 kirjakääröä (kirjojen tuhoutumismäärä on eri historiankirjoittajilla erilainen ja muukin tieto epämääräinen). Pitäisiköhän lukea Marianne Ojanahon kirja Keisari Nero – tyranni ja taiteilija (Atena 2009)? Ainahan sitä haluaa, mitä ei voi saada! ;)
Mutta kyllä nykyisestä kirjatulvasta aina jotain luettavaa löytynee.

2.12.2011

Suomen kielen asema vaakalaudalla yliopistoissa

Pe 2.12.2011

Ylioppilaslehdessä, 25.11.2011, on Hannu Hallamaan mielenkiintoinen kirjoitus: Englanti painaa päälle! Hallamaa kertoo siinä, miten tutkijat ja yliopistot saavat mainetta vain englanninkielisellä tutkimuksella ja että suomen kielen asemasta tieteessä on taisteltava.

Tämä taistelutilannehan ei tietenkään ole mikään uusi ilmiö. Jokainen vähänkin Suomen historiaa tunteva tietää, mikä valta lähinaapurimaiden kielillä on ollut maassamme ja miten suomen kielen asema on lähes aina ollut vaakalaudalla.
"Suomalaisen tutkijan on paitsi kirjoitettava englanniksi, myös hyödynnettävä ainoastaan englanninkielisiä lähteitä."
Hallamaa kirjoittaa, että suomen kieli yritetään nyt  syrjäyttää kyökkikieleksi tieteellisessä maailmassa ja jopa gradun kirjoittaminen suomeksi joillakin aloilla katsotaan kannanotoksi!

Koska pahimmillaan edessä voi olla tilanne, jolloin englanninkielistynyt suomalainen  yliopisto ei enää kykene tuottamaan tekstejä suomeksi, Helsingin yliopistossa on käynnistetty Tieteen kansallinen termipankki -projekti, joka tarjoaa tutkijoille verkossa toimivaa kielityökalua. Esimerkiksi erityisesti tekniikassa ja luonnontieteissä kansainvälisen huomion saamiseksi artikkelien julkaiseminen englanniksi on ainoa keino, koska yliopistojen asema rankingeissa riippuu siitä, kuinka paljon tutkijoiden artikkeleita on julkaistu kansainvälisissä tiedelehdissä ja miten paljon yliopistoissa tehtyihin tutkimuksiin on viitattu. Ylioppilaslehden mukaan projektissa työskentelevä Antti Kanner sanoo paineen kohdistuvan sekä yliopistoon että yksittäisiin tutkijoihin. Suomenkielisiä julkaisuja pidetään vähempiarvoisina ja usein jätetään huomioimatta, minkä tasoinen ulkomainen julkaisu on. Muu kuin englanninkielinen tieto marginalisoituu, sillä monet julkaisut vaativat, että myös kaikkien lähteiden on oltava englanninkielisiä. Koska aikaisemmin valtakielenä ennen englantia oli saksa, monilla aloilla tärkeää hieman vanhempaa tutkimusta on olemassa runsaasti saksaksi kirjoitettuna.

Vuoden vaihteessa Tieteen kansallinen termipankki sai rahoituksen, jonka turvin on viidessä vuodessa tarkoitus rakentaa jatkuvasti päivittyvä tieteen sanasto, jossa suomi pidetään tiedeyhteisössä käytössä englannin rinnalla. Eri alojen asiantuntijat pyrkivät kehittämään termipankkia yhdessä kielitieteilijöiden kanssa. Pilottialoina ovat oikeustiede, kasvitiede ja kielitiede. Tutkijat voivat itsekin ehdottaa termejä, joita ei ole olemassa suomeksi, olla mukana termien kehittämistyössä tai vain ilmoittaa puuttuvista sanoista ylläpitäjälle. Tiedeyhteisöt ovat olleet kiinnostuneita hankkeesta.

Uuden teknologian suomalaisessa sanastossa on paljon puutteita, samoin luonnontieteissä. Parempi tilanne on aloilla, jotka ovat kiinteästi tekemisissä yhteiskunnan kanssa, kuten esimerkiksi lääketieteessä. Vuonna 2007 tehtiin vain 100 suomenkielistä väitöskirjaa, englannin kielisiä ilmestyi silloin 550. Aalto-yliopisto julkaisi vuonna 2010 yhteensä 186 väitöskirjaa, joista 97 % oli kirjoitettu englanniksi. Helsingin yliopistossa ei enää tilastoida väitöskirjojen julkaisukieliä.

Kanner toteaa, että omalla äidinkielellä voi syntyä terävämpää ja ymmärrettävämpää tekstiä ja ajatus voi olla loppuun asti mietitympi suomeksi kuin englanniksi kirjoitettuna. Englanniksi kirjoittaminen myös heikentää tutkijoiden suomen kielen taitoa. Meillä suhtaudutaan englannin asemaan liian usein vain kielitaitokysymyksenä. Vähemmän huomioidaan sitä, että englanti alkaa olla uhkana joillakin elämän alueilla, joissa englanti on saamassa dominoivan aseman. On huolestuttavaa, että englantia heikommin osaava väestö tavallaan eristetään yhdestä yhteiskunnan osa-alueesta kuten tieteestä. Syrjäytymistä on monenlaista ja tässäkin tulee esiin kysymys tasa-arvosta, painottaa Kanner.

Meillä pakkoruotsi on puhuttanut jo pitkään. Ruotsi ei ole enää suomen kielen uhkana, nyt pitäisi englannin kielestä puhua eksplisiittisemmin, toteaa Kanner Ylioppilaslehden kirjoituksessa. Nyt hallitus on käynnistänyt hankkeen, jonka tehtävänä on valmistella Kansalliskielistrategiaa. Käytännössä se tarkoittaa suomen ja ruotsin käytön edistämistä ja niiden suhdetta, mutta englanti ei ole asialistalla. Kansalliskielestä halutaan pitää huolta ja mahdollisuutta kirjoittaa tutkimuksia kansallisilla kielillä halutaan pitää yllä, sanoo Kansalliskielistrategian pääsihteerinä valtioneuvoston kansliassa toimiva Pauliina Tallroth. Hän toteaa kuitenkin, ettei valtio voi ohjeistaa itsenäisinä toimivia yliopistoja väitöskirjoissa käytettävästä kielestä.

Tieteen kansallisen termipankin pitäisi valmistua vuonna 2015, rahoitusta anottiin - englanninkielisellä hakemuksella -  Suomen Akatemialta, kertoo artikkelin kirjoittaja Hannu Hallamaa Ylioppilaslehdessä 16/11.


Hanke on Helsingin yliopiston, Koti­maisten kielten tutkimuskeskuksen ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan yhteistyötä. (http://kund.sprakradet.imcms.net/10177)



Katso myös:
http://www.helsinki.fi/hum/skl/tutkimus/termipankki.htm
https://tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/fi/projects/the-bank-of-finnish(216c36fd-c796-43e8-963f-631e83a3abeb).html
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Termipankki+tukee+suomea+tieteen+kielenä/1135268361298
http://www.vanamo.fi/PDF/LT2011_2,35.pdf

28.11.2011

Finlandia Junior -palkinto Vilja-Tuulia Huotariselle

Ma 28.11.2011
Olemme jälleen saaneet kuulla monista myönnetyistä kirjallisuuspalkinnoista. Näistä yksi on Finladia Junior -palkinto, jonka valinnan tänä vuonna suoritti muusikko Paula Vesala.

Suomen kirjasäätiön myöntämä palkinto on suuruudeltaan 30.000 euroaTämän lasten- ja nuortenkirjan palkinnon sai nyt Vilja-Tuulia Huotarinen kirjallaan Valoa, valoa, valoa (Karisto).

Kuva: HS.fi-sivulta, videokuvasta
"Ei vain se mitä kerrotaan, vaan se miten kerrotaan. Ei vain se mitä sanat tarkoittavat, vaan se miten ne on osattu asettaa", kerrotaan Sanaston sivulla Paula Vesalan kehuneen Huotarin kieltä.
Vilja-Tuulia Huotarinen (synt. 1977) on tamperelainen kirjailija. Ennen voittajateosta hän on julkaissut kolme runokokoelmaa sekä nuorille suunnatun Silja-trilogian. Hänet on palkittu mm. Suomen Kirjailijaliiton Nuori Manner -palkinnolla sekä Kalevi Jäntin palkinnolla. (Sanasto)

Videopätkä palkintojenjakotilaisuudesta yms. katsottavissa ainakin vähän aikaa täältä:
http://www.hs.fi/kulttuuri/Finlandia+Junior+-palkinto+Vilja-Tuulia+Huotariselle/a1305549928586

Nämä kirjat Huotarinen nimesi tärkeiksi nuortenkirjoiksi (HS.fi 23.11.2011):
1. Merja Otava: Puzzle (1966)
"Mikä tahansa Otavan kuudesta nuortenkirjasta käy tälle listalle. Hän kirjoitti 1960-luvulla sellaista proosaa, ettei samalle tasolle ole uudelleen noustu vieläkään."
2. Lucy Maud Montgomery: Runotyttö etsii tähteään (1927, suom. 1949)
"Läheisin kanadalaisen klassikkokirjailijan teoksista. Tärkeä kertomus kirjoittajan tiestä."
3. Uolevi Nojonen: Askeetti ei saa komplekseja (1972)
"Moderni koulukuvaus, pitkälle viety romaani sekä juonen että ihmiskuvauksen kannalta. Tosi virkeää kerrontaa."  

26.11.2011

Meneekö jo limboksi?

La 26.11.2011

Gummeruksen kevään kirjat
Lukaisin Gummeruksen pikkujouluista saamani kirjan ennakkokappaleen ja tyrmistyin, ällistyin ja suorastaan harmistuin.

Pikkujoulun kirjaesittely oli kiinnostava, samoin tarjoilut jälleen kerran ruhtinaalliset. Kiitos! Kirjamaistiainenkin on kiva juttu. MUTTA... Sanotaan, ettei makuasioista voi kiistellä.  Mutta ehkä kirjoista sentään voi.

Saamani kirja on kustantamon tulevaa tuotantoa. Julkaisuajankohdaksi on ilmoitettu tammikuu 2012, joka lähestyy pikavauhtia. Tillman kirjoittaa tänään blogissaan kirjasta, joka häntä oksettaa. Valitettavasti minunkin blogissani on nyt maininta kirjasta, joka ETOO. En oksenna, mutta jotain sinne päin. Jopa kyseisen esikoiskirjan kirjoittaja on päässyt kirjaluettelon kansikuvapojaksi. Kirja on Ari Wahlstenin Kosteiden mestojen balladi.

Olin kyllä jättää kirjan kesken jo alkumetreillä, mutta selasin sitten kuitenkin sen loppuun, koska en ollut uskoa silmiäni. Ajattelin, että kirjassa täytyy olla jotain, miksi sen on on hyväksytty ja painettu jopa kovakantiseen muotoon. Totesi kyllä, että teksti irtoaa kirjoittajalta letkeästi ja sujuvasti, jopa niin, että paikoin on pakko jopa nauraa kaverin toilailluille. Mutta 300 sivua tekstiä, jossa kaveri seikkailee kapakoiden kautta sängystä sänkyyn on kyllä uskomaton limbotason suoritus. Onhan se tosin ympätty Kallion kaupunginosaan, mikä kiinnostaa helsinkiläisiä, ainakin Kallion kasvatteja - joihin minäkin tavallaan kuulun, sillä äitini asui Kalliossa 30 vuotta - ja parissa kirjan kohdassa on ihan mielenkiintoistakin tarinaa, nimittäin kaverusten benjihyppyjen tarkka kuvaus ja oppitunnin pitäminen tarkkislaisille tai vastaaville ja näiden suhtautuminen filmaussessioon. Tosin se, mitä filmattiin onkin sitten täysin arveluttavaa varsinkin puistojuominkien kohdalta. Tuskin kyseisen kuvauksen tekemiseen määrärahoja heruisi, jos maksupuoli tosiaan tietäisi, mitä kuvattiin.

Wahlsten osaa kirjoittaa, mutta elämäkertamainen kuvaus munasillaan juoksusta sängystä sänkyyn tuhannen kapakan kautta antaa kyllä kirjoittajasta tosi mäntin kuvan. Luulisi tekstiä syntyvän kiinnostavammistakin aiheista, kun kerran osaa kirjoittaa. Kirjahan ei oikeastaan sisällä paljon mitään muuta. Ehkä sitä jonkin verran tullaan ostamaan, mutta eiköhän se pian kökötä kirjastojenkin poistohyllyissä 50 senttiä kappale. No, ehkä kustantaja on siihen mennessä saanut kulunsa pois.

Mietin, onko takana vedonlyönti samaan tyyliin kuin kirjan tarinassa: "--- minä olen kuuluisa kynäniekka --- minä ainakin osaisin käsikirjoittaa sellaista pornoa, jolla voisi voittaa vaikka Jussi-patsaan", jossa kirjoitetaan vedonlyönnin jälkeen synopsista pornoleffaan. Ja onko kirjoittajalla ollut päämääränä näyttää, että saisi kuin saisikin kustantamossa läpi kirjoittamansa tyhjänpäiväisen ja alatyylisen tekeleen...

Gummeruksen hallituksessa näyttää istuvan vain miehiä. Ja kustantajan linjakin alkoi selvitä luettuani muutamia lukunäytteitä Pekka Salojärven kirjasta Gummeruksen sivuilta.

22.11.2011

Suomeenkin runouden "suurlähettiläitä"?!

Ti 22.11.2011

Michelle Obama.
Kuva: Ntswe Monoena / EPA
Entäpä jos Suomessakin olisi tällainen vastaava projekti: The National Student Poets -projekti?!
Se on Yhdysvalloissa alkamassa oleva projekti, jossa ensi kesästä alkaen viisi korkeakouluopiskelijaa kiertää yhdysvaltalaisissa kouluissa kokonaisen vuoden ajan kertomassa runoudesta. He toimivat "runouden suurlähettiläinä" rohkaisten nuoria kirjoittamaan ja kehittämään luovia taitojaan.

Yhdysvalloissa jaetaan vuosittain nuorille kirjoittajille Scholastic Art & Writing -palkintojonka ovat saaneet esimerkiksi Sylvia Plath, Truman Capote ja Joyce Carol Oates.


The National Student Poets-projekti on tähän palkintoon liittyvää kampanjointia, jonka kunniapuheenjohtajana on Yhdysvaltain ensimmäinen nainen Michelle Obama, jonka kerrotaan sanoneen tähän tapaan: Se mitä opit runouden kirjoittamisesta ja lukemisesta, säilyy mielessäsi koko elämäsi ajan.

Lähde: Yle.fi ja Reuters

21.11.2011

Kirjailijaseuroja yms.

Ma 21.11.2011

Keräilin itselleni listaa eri kirjailijaseuroista yms. ja laitan ne nyt myös tänne blogiini. Joillakin kirjailijaseuroilla on myös oma lehti, jonka ymmärtääkseni voi myös kuka tahansa tilata.

Alla listaa kirjailijaseuroista, kirjailijoiden omista sivuista, nettijulkaisuista ja blogeista tai vastaavista:

Stiiknafuulia, Oulun kirjailijaseuran kausijulkaisu


Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry
Karon Kuvalehti (Lue esimSavonia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat julkistettiin perjantaina 18. marraskuuta Kuopion kaupunginkirjastossa Kirjakantti-kirjallisuustapahtuman yhteydessä. jne)
Ukri ry
Lapin kirjailijat
Kirjailijayhdistys Paltta ry
Pirkkalaiskirjailijat
Kymenlaakson kirjailijat
Pohjois-Karjalaisia kirjailijoita


Tanskan kirjailijayhdistys, suomeksi  (ja tanskankielinen)
Färsaarten kirjailijayhdistys Valhalla, suomeksi (ja omakielinen)


Mika Waltari -seura
Väinö Linnan seura
Suomen kirjailijanimikkoseurat
Olavi Paavolainen –seura


Turkulaisia seuroja:
J.J. Wecksell –seura
V. A. Koskenniemen seura
Mikael Agricola –seura
Turun Aleksis Kivi –kerho

Suemen nuorisokirjailijat (ei www-sivua?)



20.11.2011

Elokuvasovitus suositusta kirjasta

SU 20.11.2011
Kuva: Elokuvan oma sivu
Aika takkuisesti olen lukenut vuodesta 2006 Kjell Westön kirjaa Missä kuljimme kerran. Kirja sai silloin Finlandia-palkinnon. Olen myös kuunnellut monta lukua kyseisestä kirjasta Kotilieden sivuilta.

Keskellä tätä pitkäksi venähtänyttä keskeneräistä projektiani päätin kuitenkin käydä katsomassa kirjasta tehdyn elokuvan, joka tuli ensi-iltaansa äskettäin. Elokuvasovitukselta odotetaan paljon, kun se perustuu suosittuun kirjaan. Koska en ole kokonaan lukenut kirjaa, en tiedä, miten uskollisesti elokuva seuraa Kjell Westön tekstiä.

Kuva: Elokuvan oma sivu
Elokuva oli aika pitkä, kaksi tuntia, mutta silti tuntui kuin siitä olisi puuttunut jotain oleellista. Tosin kuvattava ajanjaksokin oli pitkä 1900-luvun alusta 1940-luvulle. Tulossa on myös kuusiosainen TV-sarja tuosta Westön kirjasta 21. joulukuuta alkaen FST5 -kanavalla. Jos tämä elokuva on tiivistelmä, niin kovin hyvä tiivistelmä se ei ole. Ihailen kuitenkin nuorten näyttelijöiden vahvaa eläytymistä rooliinsa. Heidän suorituksensa olivat hyviä.
Kuva: Elokuvan oma sivu

Olisin kuitenkin odottanut käsikirjoitukselta elokuvamaisempaa otetta. Kameran käyttö oli taitavaa, mutta aika kaavamaista. Pysyttäydyttiin lähes koko ajan teatterimaisessa kuvauksessa. Olisin tosiaan odottanut syvällisempää tulkintaa. Ehkä syy oli kuvaustavassa. Lähikuvia ei ollut paljoakaan. Kuvaus oli teatterimaista, paljon yleiskuvia kuin näyttämöllä.

Vaan ei elokuva kuitenkaan niin huono ole, etteikö sen katsominen kannattaisi. Olisin kuitenkin toivonut, että kamera olisi tallentanut edes muutaman myönteisen kuvasarjan, hieman inhimillistä lämpöä, hieman elämäniloa johonkin väliin. Tai ehkä sitä sitten edusti naispääosan esittäjä diivamaisella persoonallaan.

En pidä sotaelokuvista, väkivalta ja ampumiset ovat minulle liian raskasta katseltavaa. Jotenkin olin lukemastani saanut hieman toisenlaisen kuvan, mutta enhän ole päässytkään vielä kirjan loppuun. Elokuvassa punaisten ja valkoisten yhteenotto nousee keskeiseksi ja ehkä se on kirjassakin keskeinen, vaikka itse olen kokenut kirjan enemmänkin ihmissuhtesiin keskittyväksi.
Kuva: Bio REX
Kaksi itsemurhaa ja sisällissodan teloitukset puolin ja toisin ovat rankkaa katseltavaa. En menisi toista kertaa tuota elokuvaa katsomaan. Tuskin katson TV-sarjaakaan. Kirjan saatan jossain vaiheessa lukea tai kuunnella loppuun.

"Pääosassa nähdään parhaillaan New Yorkissa teatterityön opiskeluja täydentävä Jessica Grabowsky, joka valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2007. Grabowsky on vieraillut näyttelijänä myös YLE TV1:n Kotikadulla.
Elokuvan miespääroolin tekee yksi Berliiniin asettuneen suomenruotsalaisen Nya Rampen -teatteriseurueen perustajajäsenistä, Jakob Öhrman.
          - - - -
 Missä kuljimme kerran menestyi hyvin myös teatterissa. 
Keväällä 2008 kantaesityksensä Helsingin Kaupunginteatterissa saanut näytelmä veti suurelle näyttämölle yli 42.000 katsojaa. Teoksen ohjasi Kari Heiskanen."  
YLE Uutiset, 9. marraskuu 2011


Katso esittely (trailer), ELOKUVAN SIVULLA tai Youtubessa.


EDIT:
Haluan lisätä tähän, että ajankuvauksena, eräänlaisena "dokumenttifiktiona", emmehän oikeasti voi palata enää tuon ajan ilmapiiriin ja maisemiin – kaikki on kuviteltava – pidän tätä elokuvaa ihan hyvänä, mutta väkivallan ja sisällissodan eräiden puolien kuvaus on minulle liian rankkaa katsottavaa.
Kuten kirjoitinkin, näyttelijäosuudet olivat hyviä, samoin lavastus. Käsikirjoitukselta olisin odottanut enemmän, samoin kuvaajalta. Kovin pian en halua nähdä elokuvaa uudestaan edes pitempänä TV-versiona, vaikka siitä varmaan löytyy niitäkin asioita, joita elokuvasta kaipasin.