26.3.2011

Kohti Kirjan ja ruusun päivää 3.5.2011

Lauantai 26.3.2011

"Mies lahjoittaa naiselle ruusun ja nainen lahjoittaa kirjan miehelle." Tai toisin päin. Kirjan ja ruusun päivä


"Tarina juontaa juurensa keskiaikaiseen taruun Katalonian suojeluspyhimyksestä Pyhästä Yrjöstä. Ritari Pyhä Yrjö surmasi legendan mukaan lohikäärmeen, joka oli aikeissa ahmaista kitaansa kauniin prinsessan. Surmatun lohikäärmeen verestä versoi tulipunaisia ruusuja täynnä oleva ruusupensas, josta sankari poimi kauneimman kukan prinsessalle. 

Pyhä Yrjö julistettiin keskiajalla Katalonian suojeluspyhimykseksi ja huhtikuun 23:nnesta tuli pyhimyksen juhlapäivä. Pyhän Yrjön päivää on juhlittu laajasti Kataloniassa ja muualla Euroopassa keskiajalta lähtien.

Kukat ja kirjat voidaan jäljittää myös keskiaikaan. Kataloniassa kukat olivat palkintona Jocs Florals -kirjallisuuskilpai- luissa, jota vietettiin Pyhän Yrjön päivänä.

Nykyisin vietettävän Kirjan ja ruusun päivän alkuperä on vuodessa 1926, jolloin huhtikuun 23. valittiin barcelonalaisen kirjakauppiaan idean mukaan kirjojen ja ruusujen päiväksi. 

Myös päivän kirjallinen historia oli yhtenä innoittajana: 23.4.1616 kaksi maailmankirjallisuuden klassikkokirjailijaa, Miguel Cervantes de Saavedra sekä William Shakespeare, kuoli. Huhtikuun 23. on myös Halldór Kiljan Laxnessin ja Vladimir Nabokovin syntymäpäivä. 

1995 Unesco julisti katalonialaisen Kirjan ja ruusun päivän Maailman kirjan ja tekijänoikeuden päiväksi."

Teksti on lainaus suoraan Kirjakauppaliiton sivulta. 

Kaikki kuvat: ClipART
Julistus kuului: "Kirjat ansaitsevat erityisen päivänsä, jolloin niitä juhlitaan vapauden, yhteenkuuluvuuden ja rauhan symboleina."
Kirjan ja ruusun päivää ja Maailman kirjan päivää vietetään kuitenkin eri maissa hieman eri aikaan. Meillä tuo päivä on ihan kohta eli 3. toukokuuta 2011.
Silloin nainen voi ojentaa myös ruusun miehelle ja mies kirjan naiselle. :D

Ihanaa alkavaa kirjakevättä kaikille!

25.3.2011

Yle Areenan ilmaiset klassiset äänikirjat

Perjantai 25.3.2011

Kirjat ovat yksi elämäni Suurista Rakkauksista, isoilla kirjaimilla. Ne ovat pelastaneet minut monelta ongelmalta, olen paennut niihin, olen käynyt niissä seikkailemassa, ne ovat tuoneet elämääni sisältöä ja elämäniloa, olen harjoittanut niiden avulla eskapismia sanan täydellisessä merkityksessä, mutta olen myös niiden kautta etsinyt vastauksia elämän todellisiin haasteisiin. Ne ovat tarjonneet minulle vaihtelua, viihdyttäneet ja myös viisastuttaneet. Monesta muusta asiasta voisin luopua, mutta en kirjoista.

Erityisesti pidän uutuutta tuoksuvista, puhtaista ja ulkoasultaan kauniista kirjoista, mutta divarien kellastuneet aarteet ovat myös antaneet minulle paljon. Mitä elämäni olisikaan mahtanut olla ilman kirjoja, ilman lukutaitoa? Paperiset taskuun mahtuvat, laukussa mukana kulkevat eri kokoiset nidokset ja sidokset ovat henkistä ja hengellistä ruokaa, huumausainetta arkipäivän harmautta vastaan, uskollisia ystäviä yksinäisyydessä ja mieltä avartavia lukupaketteja toinen toisensa jälkeen.

Nykytekniikka tekee mahdolliseksi nauttia kirjallisuudesta myös silmiään rasittamatta. En erityisemmin itse harrasta äänikirjoja enkä netistä luettavaa kirjallisuutta (paitsi blogeja ;D), mutta koska nykytekniikka on tuonut myös sähköiset kirjat käyttöömme, niin uskon niiden olevan arvokas lisä monen ihmisen elämään.

Tässä Yle Areenan äänikirjalista niistä kirjoista, jotka ovat jo tekijänoikeuksista vapaita ja ovat pysyvästi kuunneltavissa:

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
Kai Donner: Siperian samojedien keskuudessa
Joel Lehtonen: Rakastunut rampa
Arvi Järventaus: Satu Ruijan maa
Juhani Aho: Papin rouva
Eino Leino: Lehtikirjoituksia



Parhaillaan menossa ovat seuraavat kirjat (jäävät luettaviksi):
Zachris Topelius: Välskärin kertomuksia
Akseli Gallen-Kallela: Afrikka-kirja /Kuunneltavissa myös ulkomailla)



Tulossa kuunneltaviksi:
Johannes Linnankoski: Pakolaiset
Maiju Lassila: Kilpakosijat
Minna Canth: Hanna


Äänikirjat kootaan pääasiassa Yle Radio 1:n tuottamista luentasarjoista, joiden ääninä toimivat Ylen teatterilaiset.

Voit myös kuunnella kulttuuriohjelmia netistä:
 21.3. - 25.3.2011 lähetettyjä Kultakuumeita 

Toimiva linkki vuonna 2014  äänikirjoihin ja kuunnelmiin. Huom! Ylläolevat kirjalinkit eivät enää ole käytössä.

23.3.2011

Haluatko lisää kirjoja?

Keskiviikko 23.3.2011
Atena-kustannus ilmoittaa:
Arvomme kaikkien Atenan Facebook-tykkääjien kesken 25 kirjapalkintoa. Tykkää ja voita!


En oikein ymmärrä tuota Facebook-intoilua. Mielestäni Facebook on jonkinlainen mainostajien paratiisi, ei muuta. Mutta ehkä siellä on semmoinen olo kuin olisi kaikkien tuttujensa keskellä, kun kaverien naamakuvat loistavat sivun reunassa. 


Parempaa kontaktia saa tapaamalla ystäviä kasvokkain face to face tai kirjoittelemalla s-postia tai kirjeitä tai soittamalla. Itse rakastan oikeita paperisia kirjeitä ja kortteja. Kuitenkin oikeita paperisia kirjeitä saa nykyisin vain kovin harvoin.

20.3.2011

Nyt Nadjan huoneessa Kaarina Valoaalto

Sunnuntai 20.3.2011


Oletko seurannut Nadjan huonetta Nooakan parkissa? Seuraa ohjelmaa Yle Areenassa.

"Kirjailijat itse, omalla äänellään ja omin sanoin kertovat teoksistaan - ja samalla meidän ajastamme."




Toimittajana Nadja Nowak.
"Eikö sopeutumattomuus ole valinta? Miksi uni on paikka siinä missä muutkin? Kirjailija Kaarina Valoaalto ja hänen lukuisat eläimensä elävät Toivakassa Keski-Suomessa. Nadja Nowak ja Kaarina Valoaalto pohtivat maailmanmenoa kirjailijan huussin rappusilla istuen.
Keskustelun lähtökohtana on paitsi Valoaallon vuonna 2005 lmestynyt kertomuskokoelma Nooakan parkki, myös hänen omintakeinen tuotantonsa.
Kaarina Valoaallon esikoisrunokokoelma "Ei muuta kuin hiukset päässä" ilmestyi 1980.
Ohjelma on uusinta toukokuulta 2006."
Kaarina Valoaaltoa nyt kuukauden ajan kuunneltavissa Nadjan huoneessa Yle Areenassa osoitteessa http://yle.fi/radio1/kulttuuri/nadjan_huone/kaarina_valoaalto_28706.html
Radiosta kuunneltavissa: Joka toinen sunnuntai klo 8.05 - 9.00, toinen lähetys maanantaina klo 13.00
Su 20.3.2011 klo 8.05, uusinta ma 21.3. klo 13.00 radiossa Kaarina Valoaalto.

19.3.2011

Lastenkirja aikansa kuvastimena


Lauantai 19.3.2011

Tätä kirjaa lukiessa mieleen tulee eittämättä kysymys:
MIKÄ ON KIRJAN IKÄ? MIllainen on kirjan elinkaari? Milloin yksittäinen kirja on tiensä päässä? Kun kirja on pakkoloppuunmyyty, niin eikö sitä kukaan enää pahemmin kaipaa?
Joskus todella ihmetyttää, kun ei löydä kirjakaupasta kirjaa, joka on ilmestynyt joskus pari kolme vuotta sitten ja sanotaan, että se on loppuunmyyty. Siis myyty loppuun poistokirjojen myynnissä, alessa tms. Eli kirjakaupoista saa vain noin vuoden pari myynnissä olevia kirjoja, sitä vanhempia kirjoja on etsittävä antikvariaateista, divareista tai kirpputoreilta. Tai tuttavien kirjahyllyistä. :)

Tämä käsiini jollain tavalla joutunut kirja, Lastenkirja aikansa kuvastimena on Helsingin kaupungin kirjaston, Kannelmäen kirjaston poistokirjoja, enkä muista, miten ja milloin se on minulle tullut. Ihmettelen myös kirjastojen poistomyyntejä. Mutta ehkä tilanpuutteen vuoksi myydään pois paitsi kuluneet ja rikkimenneet kirjat myös kirjat, joita ei ole ihmeemmin lainailtu.

Kirjan nimestä sanoisin, että se ei ole paras mahdollinen. Tuollainen nimi on liian tieteellinen, ei lainkaan "myyvä".  Retki lapsuuden kirjamaailmoihin tai jotain muuta vastaavaa olisi voinut olla parempi. Ja vasta kirjan alaotsikkona tuo Lastenkirja aikansa kuvastimena, joka kieliasultaan on aika vanhahtava ja kuvastin-sana täysin loppuunkulutettu.

Tämä kirja on varmaan niitä, joita ei ole pahemmin lainailtu, sillä ulkoasunsa puolesta voisi jopa väittää, ettei sitä ole luettu lainkaan, niin siisti ja hyväkuntoinen se on. Kuin suoraan kaupanhyllyltä voisi sanoa, jos kirjaston leimoja ja tarroja ja kansien muovitusta ei olisi. Sitä parempi minulle, sillä pidän siisteistä kirjoista. Kulumatkaan eivät haittaa, jos kirja ei ole likainen. Tässä kirjassa ei ole mitään ulkoista vikaa eikä sisäistäkään.


Pikkukirjaan, noin 90-sivuiseen ei paljon mahdu, mutta aivan riittävästi kuitenkin jokaisesta kymmenestä kirjasta, jotka esitellään. Mukana on kivasti historiaa, sillä kuvituksena on hauskasti vanhoja mustavalkoisia valokuvia käsiteltyjen kirjojen ilmestymisajalta: lapsia ja aikuisia, kyseisen ajan seteleitä ja kahvipaketeistakin löytyneitä keräilykuvia ynnä muuta. Nostalgiaa aikuiselle ja ajankuvaa lapsille.

Kirja itsessään on suunnattu 9–13 vuotiaille lukijoille. Kyllä uskoisin aikuisenkin mielellään selailevan tätä kirjaa ja muistelevan lapsuutensa kirjoja. Monia kirjoja tässä ei olla esitelty, vain yksi kirja per vuosikymmen. Minun lapsuuteeni kuuluneita kirjoja mukana oli vain yksi, nimittäin Oiva Paloheimon Tirlittan.

Tämä on hyvä kirja jokaiselle pienelle lukutoukalle. Lapsi saa hieman tietoa eri kirjojen ajankohtaan kuuluneista asioista. Peruskoulun äidinkielen opettajan käsikirjastoon tämän liittäisin auliisti, mutta miksei tämä kävisi myös vanhemmille, jotka haluavat lastensa oppivan lukemaan vähitellen kirjallisuutta laajemminkin kuin vain juuri muodissa olevia mainostettuja uutuuksia. Lasten kanssa työskentelevien työkalupakkiin tämä on hyvä sijoitus. Ainakin minut se innosti miettimään, mitähän muitakin hyviä lastenkirjoja on noina eri vuosikymmeninä ilmestynyt! Jokaiselle aikuiselle tekee hyvää kurkistaa joskus lastenkirjojen maailmaan.

Erityisesti pidin kirjan kuvituksesta.


Suojala, Marja (toimittaja), Volotinen, Teresia (toimittaja): 
Lastenkirja aikansa kuvastimena
Kustantaja: BTJ-Avain
Painovuosi: 2005 
Nidottu, kovakantinen, 88 sivua
ISBN: 9516925979
Loppuunmyyty

Kirjassa käsitellään kymmenen lasten kirjaa seuraavilta kirjoittajilta: Anni Swan, Jalmari Finne, Jalmari Sauli, Arvily (Arvid Lydecken), Aili Konttinen, Oiva Paloheimo, Uolevi Nojonen, Marita Lindquist, Hannele Huovi, Tuula Kallioniemi.


WSOY 1901: Anni SwanSatuja lapsille luettavaksi (Anni Swanin sadut, 16. p. 1999)
– kuvittajina Venny Soldan-Brofeldt aluksi, myöhemmissä painoksissa Rudolf Koivu ja Martta Wendelin
Otava 1918: 
Jalmari FinneKiljusen herrasväki partiolaisina (10. p. 1980)
– kuvitus R. Rindell, josta en löytänyt mitään tietoja netistä
Otava 1927: Jalmari SauliAmiraali Spoofin rumpalipoika (4. p. 1984) Poikien seikkailukirjasto 8
Otava 1939. Arvily, Lumipyry Afrikassa ym. runosatuja lapsille (Lumipyry Afrikassa, Valikoima saturunoja 1958) – kuvittajina Poika Vesanto, Emil Cedercreutz, Martta Wendelin, Eeli Jaatinen ym.


WSOY 1947: Aili KonttinenInkeri palasi Ruotsista (3. p. 1964) (Katso myös: Aili Konttinen)
Saatavana myös äänikirjana
WSOY 1953: Oiva Paloheimo,Tirlittan. Orpotyttö ihmisten ihmemaassa (16. p. 2004)
– kuvitus Rolf Sandquist 



WSOY 1968: Uolevi NojonenSigmund Freudin kaamea flunssa (2. p. 1975) 
WSOY 1975: Marita LindquistTuuti ja punaiset kengät 
– suomentanut Tuula Ikonen, kuvitus Ilon Wikland
Tammi 1988: Hannele HuoviTaivaanpojan verkko: värisatuja (2. p. 2002)
– kuvittanut Kristiina Louhi  

Otava 1994: Tuula KallioniemiSuoraa toimintaa, Tossavaiset! (2. p. 2002)
Kuva- ja äänilinkkejä: 

Oiva Paloheimo ja Tirlittan Elävässä arkistossa (Oiva Paloheimon haastattelu 10.1.1956)

Muistikuvia Anni Swanista Elävässä arkistossa

15.3.2011

Korvin kuultavaa runoa levyllä ja runoilta

Tiistaina 15.3.2011


Helsinki Poetry Jam on runokokoelmalevy, jonka Helsinki Poetry Connectionin kymmenen aktiivista kirjoittajaa koostivat vuoden 2009 aikana äänilevyksi. Voit kuunnella ja ladata levyn ilmaiseksi osoitteesta
http://soundcloud.com/helsinkipoetryjam/sets/helsinkipoetryjam
Jos haluat, voit tilata levyn itsellesi Stupido Shopista osoitteesta
http://www.stupido.fi/shop/catalog.php?lang=fin&action=search&usort=Tekij%E4&keywords=helsinki+poetry+jam&format&go.x=0&go.y=0&go=search
 ja tukea siten HPC:n toimintaa.

Runojaan lausuvat Juho Nieminen, Teemu Manninen ja Kati Neuvonen. Lyriikan ja musiikin välimaastosta löytyvät seuraavat esiintyjät: Eli, Juho 6, Harri Hertell, Maksimi Voima, Antiolla, Topic the Storyteller ja Suvi Valkonen Sidetracks -yhtyeineen.

Kurkkaa myös blogia ja mene Poetry Jam -klubi-iltaan Cafe Mascotiin, IV linja 2, Helsinki klo 20 (ohjelma alkaa klo 21) perjantaina 18.3.2011. Vapaa pääsy:
http://hkipoetryconnection.blogspot.com

Wikipediasta löytyy myös hieman lisätietoja: http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsinki_Poetry_Connection



Kiiski Open Mic on toinen Helsinki Poetry Connectionin järjestämistä klubi-illoista.

10.3.2011

Ikinuori 90-vuotias?

Keskiviikkona 9. maaliskuuta 2011



Juhlivasta liitosta löydät lisää juhlasivuilta.

Minulle sana ikinuori on jo vuosia merkinnyt samaa kuin ikivanha
lämmitettynä muodollisilla fraaseilla, siksi en olisi itse ottanut kirjoittajaliiton logoon kyseistä sanaa. Paitsi jos liitto todella potee pahemmanlaatuista vanhuudenheikkoutta, jota on yritettävä tekohengittää tällä tylsyneellä fraasisanalla
Ehkä tällä lauseellani saisin älähdyksiä Aristoteleen kantapäästä, jos joku sieltä tätä blogia sattuisi lukemaan. Olisiko vertaukseni jopa fraasirikosluokkaa?! :)

Itse olen kauan sitten nuoruuteni päivinä saanut kyseisestä liitosta pronssimerkin voitettuani runoillani toisen palkinnon.

Liitto on lähtenyt uusille urille julistamalla Runovideokilpailun! 
Palkinnot:
I palkinto 500 €, II palkinto 200 € ja III palkinto 100 €

Perinteisempänä kilpailuna on menossa myös vanhojen muisteleminen: 
Kerro oma muistosi NVL:stä.
Muistoja lähettäneiden kesken arvotaan kirjapalkintoja.

8.3.2011

Heidi Rundgren: Syntymä

Maanantaina 7. maaliskuuta 2011

Esikoisrunokokoelmista tulee joskus sensaatio, joskus hyvätkin kokoelmat katoavat uusien kirjavyöryjen alle.

MAAILMANKAIKKEUS


haluan lentää
sanojen taakse


suljen silmäni
maisema on keskeltä tumma
laidoilla tähtiä


silmieni sisällä
koko maailma

Näin kirjoittaa tämä 36-vuotias liminkalainen Heidi Rundgren.  Muutamalla sanalla siinä on ehkä kuvattuna kirjoittajan maailmankaikkeutta syleilevä unelma. Syntymä on hänen esikoisrunokokoelmansa.

Keskeislyriikka on meillä Suomessa aikaisemmin ollut hyvin suosittua, mutta uudet suuntaukset, kokeileva ja uusia uria etsivä runous on melkein tallannut sen jalkoihinsa. Kuitenkin edelleen monien runoilijoiden esikoisteokset ovat keskeislyriikkaa. Omia tuntojaan ja ajatuksiaan on kenties helppo kirjata ylös runomuodossa. Keskus- eli keskeislyriikkaa Rundgrenkin kirjoittaa.

Runoissa on välillä pientä huumorinpilkettä:

kun on riittävän hidas
ei enää tiedä mitä kiire on


Kokonaisuutena Syntymä-runokokoelma sisältää melko eleetöntä rauhallisesti etenevää tekstiä, joka ei tarjoa suuria yllätyksiä, mutta ei myöskään petä lukijaansa suurilla epätasaisuuksilla. Kokonaisuus on hallittu ja runot edustavat meillä hyvin tyypillistä perinteistä tapaa kuvata kirjoittajan sisäisiä tuntoja.

Hyvää jatkoa tällä uralla ja runojen kirjoitusintoa!

Heidiin ja hänen teksteihinsä voi tutustua paremmin blogin Rakastuin runoon kautta.