3.11.2014

E-kirjoista

Ma 3.11.2014

Sain vihdoin käytyä avauttamassa lukkoon menneen iPadini. Se lojui käyttämättömänä yli vuodenpäivät ja niin unohdin salasananikin. En edes muistanut, että olin laittanut siihen salasanan kiusakseni. Mutta niin vain olin ja kun kävin ko. vempaimen kanssa jonkun applegurun luona asiaa selvittämässä, se selvitys maksoi maltaita. No, joka tapauksessa nyt tilanne on taas hallinnassa.

Latasinpa sitten muutaman ilmaisen e-kirjan iPadiin ja ostin peräti kaksi. Tykkään enemmän paperisista kirjoista, mutta kirjoitan nykyisin aika paljon tietokoneella, joten kirjoittaminen on tietokoneella ihan OK vaan lukeminen ei niinkään. Äänikirjat taas ovat parasta esim. tietokoneelta kuunneltuna.



Siis joka tapauksessa latasin muutaman kirjan, nimittäin Kari Välimäen Opi tekemään e-kirja ja ryhdy indie-julkaisijaksi, Jukka k. Korpelan Tee itse e-kirja - Opas e-kirjan tekemiseen Sigil-ohjelmalla sekä lahjaksi saamani ilmaisen kirjan Camilla Läckbergin Majakanvartija. Mitään niistä en vielä ole lukenut.



Voi olla, että ostin nuo e-kirjaoppaat ihan turhaan, koska netissä on vastaavia palveluja ilmaiseksi. Mm. tämä Tee oma kirja! Korpelan e-kirja maksoi lähes parikymppiä, mutta Välimäen vain kolmisen euroa.



Varmaan kahlaan tuon Majakanvartijankin vielä läpi, vaikka en ole dekkarien ystävä. "Vangitseva rikosromaani" lukee mainoksessa, mikä ei mitenkään kolahda minuun, koska en tosiaan ole tuon genren harrastaja.

Latasin sitten vielä pari ilmaista kirjaa, joista gopyright on vanhentunut. Nimittäin Saima Harmajan runokirjan Kaukainen maa vuodelta 1937 ja Teuvo Pakkalan äänikirjan Lapsia.

Tässä vielä hyvä linkki ilmaisten nettikirjojen etsijöille: http://www.digitoday.fi/viihde/2014/08/14/mista-ilmaisia-e-kirjoja-tabletiin-tassa-muutama-vinkki/201411203/66

Lainaan vielä tähän yhden tutkimustuloksen:

"Tuoreen tutkimuksen mukaan e-kirjoja ei sisäistetä paperikirjojen tavoin.
– Lukiessasi tarinaa paperilta tunnet sormillasi sivujen määrän kasvavan vasemmalla ja kutistuvan oikealla. Visuaalisten ärsykkeiden ohella käytettävissäsi on tuntoaistin tuottama edistymisen tunne, arvioi tutkimusta johtanut Anne MangenStavangerin yliopistosta Norjassa.Norjassa julkaistiin viime vuonna myös kymmenvuotiailla tehty koe, jossa vertailtiin koetuloksia tekstin paperilta ja pdf-tiedostolta lukeneiden kesken. Paperia käyttänyt ryhmä pärjäsi merkittävästi paremmin luetun ymmärtämisessä.
Mangen johtaa tutkimusverkostoa, joka pyrkii selvittämään, millaisissa muodoissa erilaisia sisältöjä tulisi tarjoilla tekstien digitalisoituessa. Verkoston mukaan digitaalinen lukeminen on luonteeltaan katkonaisempaa, lyhyempiin teksteihin keskittyvää sekä lukemisen kognitiivisiin ja emotionaalisiin puoliin negatiivisesti vaikuttavaa." Tekevätkö e-kirjat ihmisistä tyhmempiä?

30.1.2014

Risto Rasan kootut

To 30.1.2014

Löysin Risto Rasan herkät runot jo 70-luvulla. Siitä asti hän on ollut yksi suosikkirunoilijoistani. En tiedä, miksi hänen luontorunonsa puhuttelevat minua erityisellä tavalla.



Enimmäkseen Rasa onkin runoillut luonnon innoittamana. Itse lapsuuteni ja nuoruuteni maaseudulla viettäneenä tykästyin heti näihin lyhyisiin runopätkiin, joista aistii pieniä yksityiskohtia suuresta luonnon maailmasta.
"Katson penkiltä
    kun varpusenpoika kylpee.
En ajattele ikäviä,
    älä sinäkään."
Tämä Tuhat purjetta Seven-pokkari sisältää Rasan kokoelmat 1971–1990. Jos laskin sisällysluettelosta oikein, kirjassa on kahdeksan runokokoelmaa. Tuhat purjetta koostuu 442 sivusta ja runojakin on siinä satoja. Yleensä Rasan runot ovat vain muutaman rivin pituisia. Ne ovat pieniä kiireettömiä välähdyksiä, luontolyriikkaa useimmiten. Täältä voi lukea lisää Risto Rasan runoja suomeksi ja englanniksi.

Rasan Runot ovat joskus yllätyksellisiä, joskus tavanomaisa välähdyksiä ohikiitävistä hetkistä metsässä, pihalla, niityllä, ulkona.
"Kesä.  
Hyttynen hoitaa 
heinänuhaani akupunktiolla."
Kuitenkin ne ovat yksinkertaisuudessaan monesti sangen puhuttelevia ja rauhallisia, myönteisiä. Rasa ei pyri ylireagointiin, ei suuriin älyllisiin tai tunteellisiin räjähdyksiin, ei nautiskele paatoksesta, ei hyökkää kohti.

Sinä on hänelle läheinen, ei töykeän manipuloiva. Rasa tarkkailee ja näkee, kuuntelee ja katselee, hänen reagointinsa on lempeää ja hyväksyvää. Rasan runot eivät revi, ne ennemmin rakentavat, niissä on toivoa ja luottamusta.

26.1.2014

Oikea vai väärä profetia

Su 26.1.2014

Ostin seurakunnan kirjamyynnin alesta viime viikolla John Beveren kirjan Näinkö sanoo Herra? ja luin sen eilen loppuun. Kirja osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi. 

Profetiat kiinnostavat ihmisiä ja monesti ajatellaan, että profetoiminen on nimenomaan ennustamista. John Bevere käy kirjassaan läpi sekä Vanhan Testamentin että Uuden Testamentin profetioita ja osittaa selkeästi, mitä profetoiminen oikeasti on. Hän käy esimerkein läpi myös nykyajan ilmiöitä, joissa väärät profetiat ovat vieneet ihmisiä harhaan.



Bevere osittaa Raamatun kohtien avulla, että profetiat ovat, silloin kun ne ovat oikeita, Jumalan puhetta ihmisille, jotta emme todellakaan joutuisi eksyksiin, vaan löytäisimme paremman yhteyden Jumalaan ja kääntyisimme pois pahoilta teiltämme. 

Profetiaa ei tee ilman muuta oikeaksi se, että se alkaa sanoilla "Näin sanoo Herra...", sillä monesti sen esittäjä voi lausuakin vain omia näkemyksiään. Tällainen profetoija syyllistyy kolmannen käskyn rikkomiseen: "Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimeänsä turhaan lausuu." 2. Moos. 20:7

Joskus profetiat voivat kertoa tosiasioita menneistä ja nykyhetkestä, mutta osua tulevan suhteen vikaan. Tällainen profetia on ilman muuta väärä, mutta se voi saada paljon pahaa aikaan, jos se on otettu todesta. Mutta toisinaan kaikki vaikuttaa menevän oikein, mutta profetoijasta saattaa tulla vääränlainen auktoriteetti, jonka  vaikutus ihmisiin ei olekaan hyväksi. 

Kirja on hyvin monipuolinen ja sai minut miettimään monia asioita, myös sitä, mitä ovat sydämen kivijumalat. Ensimmäinen käsky kuuluu: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä  muita jumalia." Lainaan otteen kirjasta:
"Epäjumala on kaikkea sitä, minkä me asetamme Jumalan edelle elämässämme! Se on sitä, mitä me rakastamme, mistä pidämme, mihin luotamme, mitä kaipaamme tai mille annamme huomiotamme enemmän kuin Herralle. Epäjumala on se, mistä me saamme voimamme ja jolle me annamme voimamme."
Kirja opastaa meitä etsimään vastauksia elämämme kysymyksiin Raamatusta eikä profeetoilta. Raamattu on Jumalan sanaa ja kokonaan Jumalan puhetta meille.
"Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa. Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee. Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niin kuin valkeuden ja sinun oikeutesi niin kuin keskipäivän. Hiljenny Herran edessä ja odota häntä." PS. 37:3–7 

Kirjan takakannesta löytyy yhteenveto:
Bevere opettaa mm. kuinka
- erotella profetiat
- väärä profetia voi olla osuva menneisyyden ja nykyisyyden suhteen mutta mennä pieleen koskien tulevaisuutta
- väärä profetia voi jättää hedelmättömäksi
- voi erottaa oikean profeetan väärästä
- toimia, kun sana ei olekaan Jumalalta
- voi kulkea Pyhän Hengen johdatuksessa jne.
Kaikenkaikkiaan kirja, joka kannattaa hankkia omaksi, jotta siihen on mahdollisuus palata silloin, kun profetia-asiat mietityttävät. Kirjan on kustantanut KKJMK, Kristillinen Kirja ja Musiikkikustannus. Kirjan alkuperäinen nimi on Thus saith the Lord? Suomennos on Susanna Kallamäen ja kannen suunnittelu Mika Tervakankaan. Se on pehmeäkantinen, sivuja 222 ja ilmeisesti liimasidottu.

5.1.2014

Kevättä kohti

Su 5.1.2014

Olenpa pitänyt pitkän tauon tässä kirjabloggaamisessa. Työpaineita osittain, ehkä kyllästymistäkin niin faktaan kuin fiktioon. Ne syyt kai minut ovat pitäneet poissa tästä blogistani. Toisaalta olen kyllä lukenut yhtä sun toista tänäkin aikana. Nyt liityin FB:ssä Kirjabloggaajien ryhmään, josta sain hiukan taas puhtia tämän blogini päivittämiseen.



Joululahjaksi sain kokonaista yhden kirjan ja yhden kirjan annoin joululahjaksi. Minna ystäväni naapurista lahjoitti minulle Ulla Kauhasen kirjan Enkeleitä Sinulle. Kirja sisältää kuvia Ulla Kauhasen maalauksista ja hänen kuvakollaaseistaan sekä niihin liittyen Kauhasen omia ajatuksia sekä eri kirjailijoiden lyhyitä tekstejä, runoja ja Raamatun tekstejä. Koska itse kirjoitan ja maalaan, maalaukset ovat kiinnostavia sekä tekniikaltaan että muutenkin. Kirjan on kustantanut Minerva ja se on vuodelta 2009, 3.painos.

Myös Kauhasen tekstit antavat ajattelemisen aihetta:

"Jos ystäväni mieli on maassa,
voin lähettää hänelle valoa ja rakkautta
rukouksen avulla."

Minna on yleensä aina ollut minulle ystävällinen ja halunnut ilahduttaa minua. Niin hän teki tyttäreni kuoleman jälkeen ja ymmärsi jopa silloin, kun tyttäreni koira kuoli. Olen saanut häneltä aikaisemminkin lohduttavia kirjoja.

Itse annoin joululahjaksi tänä vuonna myös poikkeuksellisesti vain yhden kirjan. Se oli kirjaston poistokirja, mutta tiedän, ettei lahjan saaja pahastunut siitä asiasta.



Tuo hankinta oli extempore-juttu, sillä kaveri, jolle kirjan annoin oli ajanut vuosia taksia. Mediapinta esittelee kirjan Rintamäki: Ooks isäntä vai renki? näin:
"Ensimmäinen kokoelma Iltalehden autokolumnisti Rintamäen taksijuttuja. Kirjan sivuille on kerätty Rintamäen mieliinpainuvimpia kyytejä. Jokaisella lukijalla on mahdollisuus tämän kirjan myötä päästä mukaan “takapenkkien salaisuuksiin”, joista on kuiskuteltu."
Ehdin lueskella sieltä täältä tuon kirjan, ennen kuin paketoin sen joulupaperiin. Kirjastossa sitä ei oltu kai pahemmin lainattu, koska se vaikutti aivan uudenveroiselta. Kirjasto oli päällystänyt sen nätisti muovilla ja lisännyt muutaman tarran ja leiman, jotka eivät kuitenkaan lukemista lainkaan haittaa. Kirja on vuodelta 2009. Ulkoasun on suunnitellut R. Penttinen. Otteita tästä hauskasta kirjasta voi lukea täältä:  http://www.mediapinta.fi/naytteet/pdf/9789522350985.pdf

Iltalehti on julkaissut noita taksijuttuja kolumneina ja hauskoina palasina jutun kerrallaan tuota kirjaa voi lueskellakin. Kaikki tarinat perustuvat tositapahtumiin ja aina ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Kielellisesti teksti ei taida yltää ihan Nobel-tasoon, mutta ihmettelen, ettei kirjaa ollut kirjastossa lainkaan lainattu, mikä tietysti oli minun asiassani hyvä juttu. Enhän olisi kehdannut risaa ja likaista kirjaa kenellekään joululahjaksi ruveta antamaankaan.

Kirjailija esittelee itsensä näin:
"Synnyin sotien jälkeen, jossain päin armasta Suomenmaata. Asunut olen vähän siellä jos täälläkin, rapakon takanakin on tullut oltua. Kouluja käyty on, ja jo nuorena työelämä oli tuttua, se oli sitä aikaa... 
Ammatti alkoi juoksupojasta ja päätyi pitkän kaavan kautta taksin rattiin. Pitkän uran merkkipaaluja, sen paremmin kuin ammattejakaan, en tässä viitsi retostaa, sanonpahan vaan, että tulipahan tehtyä. 
Miksikö taksikuskiksi, kolumnistiksi ja aloittelevaksi kirjailijaksi siinä sivussa? Kun uraputkessa alkaa olla liikaa painetta ja 24 tuntia ei riitä työpäivän pituudeksi, niin hulluhan sitä pitäisi olla, jos ei osaa vaihtaa alaa. 
Taksikuskin elämä on mitä moninaisinta ja mielenkiintoista. 
Jos jossakin ammatissa haluaa tavata koko kansan kirjon, niin pirssarina se onnistuu. Takapenkille istuu niin rahvas kuin herra, ja jos aihetta on, niin juttua syntyy, ihan luonnostaan. 
Kun esiintyy vielä nimimerkillä Rintamäki, niin oma identiteetti säilyy, ja säilyy mahdollisuus jatkaa tarinoiden taltioijana, ihan aidosti. 
Tarkoituksenani on esikoisteoksen, Taxi 013-Rintamäki no1:n ”Ooks isäntä vai renki?” jälkeen jatkaa no2:lla, 3:lla jne., niin kauan kuin jutun juurta löytyy ja kustantajalla luottamusta asiaan riittää. "
Juttua on tähän mennessä jo löytynytkin viiden kirjan verran. Kannattaa lukaista, jos eteen osuvat. Naurun sanotaan pidentävän ikää ja ainakin jossain kohdin tuota ekaa teosta lukiessani nauruhermoja aika lailla kutitti. Nämä ne viisi ovat: