Kevättä kohti

Su 5.1.2014

Olenpa pitänyt pitkän tauon tässä kirjabloggaamisessa. Työpaineita osittain, ehkä kyllästymistäkin niin faktaan kuin fiktioon. Ne syyt kai minut ovat pitäneet poissa tästä blogistani. Toisaalta olen kyllä lukenut yhtä sun toista tänäkin aikana. Nyt liityin FB:ssä Kirjabloggaajien ryhmään, josta sain hiukan taas puhtia tämän blogini päivittämiseen.

Joululahjaksi sain kokonaista yhden kirjan ja yhden kirjan annoin joululahjaksi. Minna ystäväni naapurista lahjoitti minulle Ulla Kauhasen kirjan Enkeleitä Sinulle. Kirja sisältää kuvia Ulla Kauhasen maalauksista ja hänen kuvakollaaseistaan sekä niihin liittyen Kauhasen omia ajatuksia sekä eri kirjailijoiden lyhyitä tekstejä, runoja ja Raamatun tekstejä. Koska itse kirjoitan ja maalaan, maalaukset ovat kiinnostavia sekä tekniikaltaan että muutenkin. Kirjan on kustantanut Minerva ja se on vuodelta 2009, 3.painos.

Myös Kauhasen tekstit antavat ajattelemisen aihetta:

"Jos ystäväni mieli on maassa,
voin lähettää hänelle valoa ja rakkautta
rukouksen avulla."

Minna on yleensä aina ollut minulle ystävällinen ja halunnut ilahduttaa minua. Niin hän teki tyttäreni kuoleman jälkeen ja ymmärsi jopa silloin, kun tyttäreni koira kuoli. Olen saanut häneltä aikaisemminkin lohduttavia kirjoja.

Itse annoin joululahjaksi tänä vuonna myös poikkeuksellisesti vain yhden kirjan. Se oli kirjaston poistokirja, mutta tiedän, ettei lahjan saaja pahastunut siitä asiasta.

Tuo hankinta oli extempore-juttu, sillä kaveri, jolle kirjan annoin oli ajanut vuosia taksia. Mediapinta esittelee kirjan Rintamäki: Ooks isäntä vai renki? näin:

"Ensimmäinen kokoelma Iltalehden autokolumnisti Rintamäen taksijuttuja. Kirjan sivuille on kerätty Rintamäen mieliinpainuvimpia kyytejä. Jokaisella lukijalla on mahdollisuus tämän kirjan myötä päästä mukaan “takapenkkien salaisuuksiin”, joista on kuiskuteltu."

Ehdin lueskella sieltä täältä tuon kirjan, ennen kuin paketoin sen joulupaperiin. Kirjastossa sitä ei oltu kai pahemmin lainattu, koska se vaikutti aivan uudenveroiselta. Kirjasto oli päällystänyt sen nätisti muovilla ja lisännyt muutaman tarran ja leiman, jotka eivät kuitenkaan lukemista lainkaan haittaa. Kirja on vuodelta 2009. Ulkoasun on suunnitellut R. Penttinen. Otteita tästä hauskasta kirjasta voi lukea täältä:  http://www.mediapinta.fi/naytteet/pdf/9789522350985.pdf

Iltalehti on julkaissut noita taksijuttuja kolumneina ja hauskoina palasina jutun kerrallaan tuota kirjaa voi lueskellakin. Kaikki tarinat perustuvat tositapahtumiin ja aina ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Kielellisesti teksti ei taida yltää ihan Nobel-tasoon, mutta ihmettelen, ettei kirjaa ollut kirjastossa lainkaan lainattu, mikä tietysti oli minun asiassani hyvä juttu. Enhän olisi kehdannut risaa ja likaista kirjaa kenellekään joululahjaksi ruveta antamaankaan.

Kirjailija esittelee itsensä näin:

"Synnyin sotien jälkeen, jossain päin armasta Suomenmaata. Asunut olen vähän siellä jos täälläkin, rapakon takanakin on tullut oltua. Kouluja käyty on, ja jo nuorena työelämä oli tuttua, se oli sitä aikaa... 
Ammatti alkoi juoksupojasta ja päätyi pitkän kaavan kautta taksin rattiin. Pitkän uran merkkipaaluja, sen paremmin kuin ammattejakaan, en tässä viitsi retostaa, sanonpahan vaan, että tulipahan tehtyä. 
Miksikö taksikuskiksi, kolumnistiksi ja aloittelevaksi kirjailijaksi siinä sivussa? Kun uraputkessa alkaa olla liikaa painetta ja 24 tuntia ei riitä työpäivän pituudeksi, niin hulluhan sitä pitäisi olla, jos ei osaa vaihtaa alaa. 
Taksikuskin elämä on mitä moninaisinta ja mielenkiintoista. 
Jos jossakin ammatissa haluaa tavata koko kansan kirjon, niin pirssarina se onnistuu. Takapenkille istuu niin rahvas kuin herra, ja jos aihetta on, niin juttua syntyy, ihan luonnostaan. 
Kun esiintyy vielä nimimerkillä Rintamäki, niin oma identiteetti säilyy, ja säilyy mahdollisuus jatkaa tarinoiden taltioijana, ihan aidosti. 
Tarkoituksenani on esikoisteoksen, Taxi 013-Rintamäki no1:n ”Ooks isäntä vai renki?” jälkeen jatkaa no2:lla, 3:lla jne., niin kauan kuin jutun juurta löytyy ja kustantajalla luottamusta asiaan riittää. "

Juttua on tähän mennessä jo löytynytkin viiden kirjan verran. Kannattaa lukaista, jos eteen osuvat. Naurun sanotaan pidentävän ikää ja ainakin jossain kohdin tuota ekaa teosta lukiessani nauruhermoja aika lailla kutitti. Nämä ne viisi ovat:

• Taxi-013 - “Ooks isäntä vai renki?”
• Taxi-013 – “Onkos lamaa näkyvissä?”
• Taxi-013 – “Onks tietoo?”
• Taxi-013 – “Ooks vapaa?”
• Taxi-013 – “Ootkos homo vai hetero”