Kuva: Suuri kuu |
SKS:n suuresta muuttomyynnistä mukaani tarttui monta mielenkiitoista kirjaa. Tämä on niistä yksi. Tämä kirja julkaistiin jo vuonna 1997 ja kannen typografia on Jorma Hinkan. Siinä ovat yksissä kansissa kaikki Hellaakosken runot noilta vuosilta 1916–1928. Se on todella paksu pehmeäkantinen pokkari, sivuja peräti yli 500.
Minulle tutuin Hellaakosken runo on Hauen laulu. Tämän linkin kautta saa paljon lisätietoa runoilijasta ja voi lukea runon, jos se on ennestään tuntematon. Runoilija itse lausuu sen meille Elävässä arkistossa. Kuuntele myös muut runoon liittyvät äänitteet samalta Elävän arkiston sivulta, mm. Pertti Lassilan analysointi. Runo on Hellaakosken Jääpeili-kokoelman viimeinen runo.
Lue myös Helsingin Sanomien kirjoitus (EDIT:Linkki korjattu)
Wikipediasta voi lukea lisää Aaro Hellaakoskesta.
Hellaakosken runoja voit kuunnella myös Youtubesta:
Heikki Sarmanto, Kesäyö;
Sini Tuomisalo laulaa runon Kesäyö,
Toni Heikkinen lukee Hellakosken aforismeja.
Tämäkin on ilmeisesti Hellakoskea (yritin selata esille tuosta 500 sivun opuksesta, mutta en löytänyt vielä, joten se on varmaan myöhempää tuotantoa), tyyliltään mielestäni selvästi Hellaakoskea: Håkan Mäkelän esitys Kirjain-runosta.
Myös Amman lukuhetkestä löytyy Hellaakoskea käsittelevää tekstiä.
Kirjassa on Pertti Lassilan laaja esittely Hellaakoskesta ja kirjan loppuun on liitetty vielä monta sivua aikalaisten arviointeja. Teos kuuluu SKS:n sarjaan Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita.
Tekijät: Hellaakoski, Aaro (kirjoittaja)
Kustantaja: Suomalaisen kirjallisuuden Seura
Tekstin kieli: suomi
Painovuosi: 1997
Tuotteen tiedot: nidottu, pehmeäkantinen, 505 sivua
ISBN: 9517179634
Pieni runonäyte kirjasta:
"ILON PYYNTÖ
Ilo, tule luokseni,
käy istumaan,
älä minun vuokseni
ujostele ollenkaan.
Uutisen jo kuullut lienet?
Nääthän, tuoss' on vaunut pienet,
siellä nauretaan,
siell' on kaksi onnellista
seurustelussaan.
Nähnet äidin katsehista,
poskipäistä hohtavista
että siellä kuomun alla
soutaa pienet kämmenpäät;
siellä kuomun alla
vastapestyn nyytin näät.
Kenen povi paljastuu?
Ken kehdon yli kumartuu?
Ilo siunaa heitä.
Älä väistä meitä."
- Aaro Hellaakoski -
- Aaro Hellaakoski -
EDIT: Lisään vielä tähän tuon ihanan laulun sanat:
"KESÄYÖ
Kentillä kasteisilla
hämärä käy yli maan.
Valkea niittyvilla
vielä on valveillaan.
Katsoen kummissansa
kuinka rukoukseen
kaikkien kukkien kanssa
kumartui hiljakseen.
Kuusen latvasta ääni
pienoisen huilun soi,
minäkin kumarran pääni.
Minunkin sisälläni soi."
- Aaro Hellaakoski -
"KESÄYÖ
Kentillä kasteisilla
hämärä käy yli maan.
Valkea niittyvilla
vielä on valveillaan.
Katsoen kummissansa
kuinka rukoukseen
kaikkien kukkien kanssa
kumartui hiljakseen.
Kuusen latvasta ääni
pienoisen huilun soi,
minäkin kumarran pääni.
Minunkin sisälläni soi."
- Aaro Hellaakoski -
Hellaakoski on ihana! Kiitos tästä postauksesta runoineen!
VastaaPoistaHellaakoski on vaikuttava runoilija. Muistan ikuisesti teiniajan poikaystäväni, joka lausui minulle ulkomuistista Hellaakosken runoja;-)
VastaaPoistaHauen laulu ja Niin pieniksi on molemmat aivan valtavan upeita!
VastaaPoistaMutta siitä en oikein tykännyt, kun graduvaiheessa sain ohjeeksi tuon "tietä kulkein tien on vanki, vapaa on vain umpihanki". Tarkoitus oli varmaan olla rohkaiseva, mutta olisin kaivannut vähän tarkempaa ohjeistusta.
Pienen mökin emäntä, ole hyvä! Minulle Hellaakoski on aina merkinnyt jotain jämäkkää, miehistä, mutta tuo hänen Kesäyö runoonsa tehty sävellys on mielestäni aivan fantastinen! Tosin tuo runo on hänen myöhemmästä kokoelmastaan, joka on muistaakseni nimeltään Huojuvat keulat.
VastaaPoistaLeen Lumi, tuollaista muistoa ei voi unohtaa! ;)
VastaaPoistaErja, teitkö gradun Hellaakoskesta?
VastaaPoistaOn hyvä ottaa esiin näitä vanhoja runoilijaklassikkoja että eivät unohdu ja nykyihminenkin voi huomata, kuinka suvereeneja he ovat kielenkäytössään! Ja vaikuttavia ja mukaansatempaavia.
VastaaPoistaEheii, graduni aihe oli matkailukartat ja niiden karttamerkit, mutta proffa siteerasi Hellaakoskea kun olin vissiin valinnut hänen mielestään vähän epämääräisen aiheen...
VastaaPoistaSirkka, Hellaakoskea ei nykyaikanakaan voi unohtaa!
VastaaPoistaErja, ymmärrän nyt, miksi vapaa umpihanki ei Sinua oikein miellyttänyt! :)
Huomasit kai typografian muuttumisen osassa "Me kaksi" ja IV. Ystäväni ja työtoverini Jorma Hinkka, jolta kirjan sain, erikseen kehoitti kiinnittämään asiaan huomiota. Fraktuura on korvattu groteskilla (Gill Sans).
VastaaPoistaMuoto on myös sisältö.