Tässä joku aika sitten käteeni osui kirjojen kierrätyshyllystä mielenkiintoinen runokirja, joka kaikilla yli 200 sivulla puolustaa naisia ja naisten asemaa maailmassa. Pientä sanallista runomuotoista kapinaa naisen alistettua asemaa vastaan.
Kirja on Irja Askolan ja Anja Porion yhteistyönä julkaisema runokirja Matkaan, naiset. Kirja on vuodelta 1988, se on Kirjapajan tuotantoa ja 3. painos. Kirjasta on nyt meneillään jo ties kuinka mones painos ja se on tällä hetkellä loppuunmyyty.
Kirjapaja mainostaa kirjaa näin:
"Tänä päivänäkin nainen tarvitsee toista naista löytääkseen oman identiteettinsä ja kutsumuksensa naisena, jakaakseen ajatuksiaan, tunteitaan ja kokemuksiaan hänen kanssaan. Irja Askolan ja Anja Porion proosarunot naisen elämästä ovat aina yhtä ajankohtaisia.Anja Porio, rovasti ja kirjailija, on kyllä tuttu minulle ennestään, mutta tähän kirjaan en aikaisemmin ollut törmännyt. Irja Askola on Helsingin hiippakunnan piispa ja aloitti virassaan 1.9.2010.
Kohderyhmä: kaikenikäiset naiset."
Selaillessani runoja huomasin todella monta kiinnostavaa tekstiä. Runot on jaoteltu seuraavasti:
- Rohkeat naiset – Mirjam
- Hämmentyneet naiset – Maria
- Arkivoiman naiset – Martta ja Maria
- Ne mahdottomat naiset – Ruut
- Ystävänaiset – Lyydia
- Näkijänaiset – Pääsiäisaamun naiset
Että ette alistuisi
vaan pitäisitte kiinni siitä
mikä teille on tärkeää ja arvokasta
silloinkin kun se ei miellytä kaikkia
eivätkä kaikki teitä ymmärrä
Kunkin runoryhmän alussa kerrotaan Raamatu naisista, jotka esimerkillään ovat olleet avaamassa tietä kyseisen laisille naisten suorituksille.
Kaikkihan me tiedämme, että miestenhän tämä maailma on. Mutta tiedämme myös, että nainen se on joka perheessäkin miehen päätä voi kääntää. Tapanamme on kuitenkin elää miesten mieliksi, usein sangen alistettuinakin.
Osa runoista on sangen tosikkomaista paatosta, mutta joukossa on monia osuvia tekstejä. Oli todella vaikeaa valita tähän jotain tiettyä runoa, koska olisin halukas laittamaan vaikka kuinka monta. Runot ovat kuitenkin aika pitkiä, joten laitan tähän vain pari ja kehotan kiinnostuneita tutustumaan itse kirjaan.
HUOM. Runojen otsikot löysin sisällysluettelosta, ne eivät näy runosivuilla.
Kirjan ensimmäinen runo on rukous:
Kun uskalsin sanoa ei (Rohkeat naiset – Mirjam)
"Minua on opetettu
rukoilemaan itselleni nöyrää ja sävyisää mieltä
elääkseni sovussa ja toisia palvellen naisenelämääni
Vahvista minua sinä joka minut loit
pystyäkseni nousemaan kapinaan
niitä vastaan jotka haluavat
minun pysyvän kilttinä, helppona ja miellyttävänä
Vahvista minua
kaataakseni sydämestäni epäjumalankuvat
jotka vaativat minut uhraamaan
omat ajatukseni, tunteeni, tahtoni ja aikani
miesten asettamille tavotteille
Varjele minua lankeamasta kiltteyden valheeseen
ja miellyttämisen halun houkutuksiin
Vahvista minua
että oppisin kuuntelemaan elämää
omia ajatuksiani, tunteitani ja tahtoani
Sinun Sanasi valossa ja rukouksen hiljaisuudessa
Anna minun etsiä totuutta ja sitä mikä on oikein
ennemmin kuin elää mieliksi ihmisille"
ANJA PORIO
Katkelma runosta Vihaan joulua (Hämmentyneet naiset – Maria)
"Ensi jouluna ei ole kiirettä
joulukortit kirjoitetaan itsenäisyyspäivänä
lahjat ostetaan pitkin syksyä
ja pakastin täyttyy vähitellen
aatto aukeaa tyynenä ja kauniina
kirouksitta ja kyynelittä"
IRJA ASKOLA
Tämä runo kertoo oikeastaan isoäitieni ajasta, mutta laitan sen kuitenkin tähän:
Tämä työmäärä melkein tappaa (Arkivoiman naiset – Martta ja Maria)
Pro Finlandia -mitalia anon
naisille jotka jäävät varhaiseläkkeelle
tehtyään raskasta ja alipalkattua työtä
menetettyään terveytensä
Suomen hyvinvoinnin hintana
Suomen Valkoisen Ruusun suurristiä
ehdotan naisille jotka sodan aikana
tekivät työtä rintamalla ja hultotehtävissä
kyntivät ja kylvivät pellot muiden töittensä ohessa
työskentelivät päivät tehtaissa
ja istuivat yöt pommisuojissa
ruokkivat lapset ja vanhukset jääden itse ilman
pelkäsivät yötä päivää rintamalle lähteneitten puolesta
itkivät kaatuneita ja kadonneita miehiään ja poikiaan
Jumala sinä et unohda
– kuten yhteiskuntamme –
naisia jotka ovat menettäneet
elämänsä ja terveytensä
tehdessään moninkertaista työpäivää
huolten ja vaikeuksien paineessa
Hankala nainen (Rohkeat naiset – Mirjam)
Hän on hankala nainen
hän ei alistu asemansa edellyttämään kaavaan
ei pakene hallinnon tarjoamaan suojakieleen
eikä eristäydy etujensa taakse
hän on todella hankala nainen
hän kysyy asioista joista herrasmiessopimuksen mukaan vaietaan
hän painottaa näkökantoja
jotka yleensä sivuutetaan epäolennaisina
hän keskustelee ennen kokousta niiden kanssa
jotka päättäjät yleensä kohtaavat vain
esityslistojen kasvottomissa lauseissa
hän ei koskaan kuvitellut olevansa
feministi, luokkataistelija tai edes vaikea neuvottelija
kaikkea tätä hän kuuli nyt itsestään kerrottavan
hän uskoi
että kaikki muutkin
tekevät työnsä ja käyttävät valtaansa hänen laillaan
hän uskoi
että kaikki se kokemus
jota kolmen lapsen kasvattaminen oli hänelle antanut
kannatti ottaa käyttöön myös johtajana
niin hänestä tuli hankala nainen
hankala niille
joiden mielestä
päätöksenteon on oltava tunteetonta
nopeaa ja totuttuihin tosiasioihin perustuvaa
yhdessä kaikkien matalapalkkaisten naisten kanssa
yhdessä yksinäisten naisjohtajien kanssa
yhdessä ammattiyhdistysnaisten
ja työsuojeluvaltuutettujen kanssa
yhdessä irtisanomisuhkan alla elävien naisten kanssa
pyydän työpaikoillemme
lisää hankalia naisia!
IRJA ASKOLA
Olen lukenut tuon runokirjan vuosikymmen tai kaksi sitten, ja monia muita Porion ja Askolan yhteiskirjoja lisäksi. Askola kirjoittaa saarnansa runoiksi, mutta tuulta siipien alle antaa Porio omille runoilleen...
VastaaPoistaSaarna ei mielestäni ole runo, vaikka voi vaikuttava ollakin.O_O
Minulle tämä Askola on uusi tuttavuus...
VastaaPoista