3.12.2011

Kirjatulva ja kirjankustantajien vyöry

La 3.12.2011

Joskus mietin, miten paljon maailma onkaan muuttunut omista kouluajoistani. Siihen aikaan kirjat olivat arvokkaita. Kävin keskikoulun, jolloin kaikki oppimateriaali oli ostettava itse: Koulukirjat, vihot, kynät, kumit, viivoittimet, teroittimet etc.

Siihen aikaan äitini harrastuksena olivat kirja-alennusmyynnit. Yhdessä usein mietittiin, ostetaanko tuo tai tuo kirja nyt, kun sen saa edullisemmin. Äitini oli yksinhuoltaja, joten pennejä oli venytettävä. Kirjat olivat meillä ns. ylellisyystavaraa, mutta äitini suuri rakkaus, jonka ominaisuuden olen itsekin perinyt. Eläkepäivinään äitini kuului totta kai kirjakerhoon, josta saattoi tilata uutuuskirjoja mukavasti suoraan kotiin kannettuna.

Kustantajiakaan ei ollut kouluaikoinani kuin sormin laskettava määrä, ei ainakaan arvostettuja kirjankustantajia. Nyt kun muistelen noita aikoja, niin kyllä siinä, että kirjoja julkaistiin vähemmän, oli hyvätkin puolensa. Tiesin melko tarkkaan, mitä uutuuksia ilmestyi. Silloin kirjoja tuli ostettua harvoin, mutta olin todellinen kirjastojen suurkuluttaja. Sittemmin minusta on tullut kirjojen kierrättäjä. Kirjastojen kirjat ovat jääneet vähemmälle, koska unohdin usein palauttaa kirjat ajoissa ja sakkomaksuja kertyi.

Nykyisin kirjoja pursuaa joka puolella. On kirpputoreja ja poistohyllyjä, kierrätyskirjoja saa milloin mistäkin. Ilmaiseksikin. Kirjoja on suorastaan liikaa, niin ettei niitä arvosteta kuten aikaisemmin. Myös julkaistaan vaikka mitä ja vaikka mistä kirjasta tehdään elokuvia.

Enää ei ole itsestään selvää, että kirja, joka on painettu ja julkaistu, ansaitsee tulla luetuksi. Kaupallisuus ja raha ovat nousseet tärkeimmiksi kriteereiksi. On tietysti hyvä, että sananvapaus on voimassa edelleenkin Suomessa ja sitä käytetäänkin todella kaikissa muodoissaan.

Enää ei voi olla varma, että löytää uutuuksista juuri ne kirjat, joista on kiinnostunut. Kun menee suureen kirjakauppaan, Helsingissä todelliseen kirjatavarataloon, niin infoähky saattaa yllättää kesken kirjoihin tutustumisretken.



Tässä suomalaisia kustantajia listattuna ja ehkä jokunen muukin (http://www.tie.to/kirjat/kustantajat):

Poimin listan www.tie.to/kirjat-sivuilta ja lainasin sen tähän kokonaisuudessaan, jotta selviäisi, miten valtava määrä kirjankustantajia on ja kaikki suomalaiset eivät edes ole tässä listassa. En ole testannut toimivatko kaikki linkit.



Lisäksi meidän on nykyisin sangen helppo saada minkä maan kirjallisuutta tahansa, joten koko maailman kirjat ovat ulottuvillamme. Harmi, että vanhin kirjallisuus kuitenkin suuressa määrin puuttuu. Olikos se Nero, joka poltti Aleksandrian kirjastot, joissa tuhoutui noin 40 000 – 700 000 kirjakääröä (kirjojen tuhoutumismäärä on eri historiankirjoittajilla erilainen ja muukin tieto epämääräinen). Pitäisiköhän lukea Marianne Ojanahon kirja Keisari Nero – tyranni ja taiteilija (Atena 2009)? Ainahan sitä haluaa, mitä ei voi saada! ;)
Mutta kyllä nykyisestä kirjatulvasta aina jotain luettavaa löytynee.

4 kommenttia:

  1. OHO! Minä olen ihan äsken herännyt tietoisuuteen siitä, että kustantajia on PALJON, mutta että tuollainen määrä :O

    VastaaPoista
  2. Kokeilu: Näkyvätkö kommentit sivuillani, jos kommentoin Blogivirran kautta.

    VastaaPoista
  3. Siispä näkyvät!

    VastaaPoista
  4. anni.M, kirjoja on todella paljon. Ei taida joka kirjalle olla ainakaan Suomessa lukijoita.
    Mutta onhan valinnan varaa, vaikka joskus se tuntuu liialta!

    VastaaPoista

Kiitos vierailustasi blogissani, toivottavasti tulet uudelleenkin.
Jätä viesti tai kommentti, ne ilahduttavat aina.

Sähköposti pitää laittaa, jotta linkki toimii, mutta sitä ei näytetä julkisesti.

Valitettavasti anonyyminä ei tähän blogiin voi enää kommentoida. Nimettömät kommentit poistetaan, joten laita kommenttiisi ainakin nimimerkki.

Jos kirjoitat kommentin Nimi/URL-osoite-vaihtoehdolla, aloita URL-linkki http://-alulla, että se toimii!

Nimi/URL-osoite on oikea vaihtoehto esimerkiksi, jos blogisi on muussa palvelussa kuin Bloggerissa.


Kiitos kommentista! Palautetta on kiva saada.