Tämä taistelutilannehan ei tietenkään ole mikään uusi ilmiö. Jokainen vähänkin Suomen historiaa tunteva tietää, mikä valta lähinaapurimaiden kielillä on ollut maassamme ja miten suomen kielen asema on lähes aina ollut vaakalaudalla.
"Suomalaisen tutkijan on paitsi kirjoitettava englanniksi, myös hyödynnettävä ainoastaan englanninkielisiä lähteitä."Hallamaa kirjoittaa, että suomen kieli yritetään nyt syrjäyttää kyökkikieleksi tieteellisessä maailmassa ja jopa gradun kirjoittaminen suomeksi joillakin aloilla katsotaan kannanotoksi!
Koska pahimmillaan edessä voi olla tilanne, jolloin englanninkielistynyt suomalainen yliopisto ei enää kykene tuottamaan tekstejä suomeksi, Helsingin yliopistossa on käynnistetty Tieteen kansallinen termipankki -projekti, joka tarjoaa tutkijoille verkossa toimivaa kielityökalua. Esimerkiksi erityisesti tekniikassa ja luonnontieteissä kansainvälisen huomion saamiseksi artikkelien julkaiseminen englanniksi on ainoa keino, koska yliopistojen asema rankingeissa riippuu siitä, kuinka paljon tutkijoiden artikkeleita on julkaistu kansainvälisissä tiedelehdissä ja miten paljon yliopistoissa tehtyihin tutkimuksiin on viitattu. Ylioppilaslehden mukaan projektissa työskentelevä Antti Kanner sanoo paineen kohdistuvan sekä yliopistoon että yksittäisiin tutkijoihin. Suomenkielisiä julkaisuja pidetään vähempiarvoisina ja usein jätetään huomioimatta, minkä tasoinen ulkomainen julkaisu on. Muu kuin englanninkielinen tieto marginalisoituu, sillä monet julkaisut vaativat, että myös kaikkien lähteiden on oltava englanninkielisiä. Koska aikaisemmin valtakielenä ennen englantia oli saksa, monilla aloilla tärkeää hieman vanhempaa tutkimusta on olemassa runsaasti saksaksi kirjoitettuna.
Vuoden vaihteessa Tieteen kansallinen termipankki sai rahoituksen, jonka turvin on viidessä vuodessa tarkoitus rakentaa jatkuvasti päivittyvä tieteen sanasto, jossa suomi pidetään tiedeyhteisössä käytössä englannin rinnalla. Eri alojen asiantuntijat pyrkivät kehittämään termipankkia yhdessä kielitieteilijöiden kanssa. Pilottialoina ovat oikeustiede, kasvitiede ja kielitiede. Tutkijat voivat itsekin ehdottaa termejä, joita ei ole olemassa suomeksi, olla mukana termien kehittämistyössä tai vain ilmoittaa puuttuvista sanoista ylläpitäjälle. Tiedeyhteisöt ovat olleet kiinnostuneita hankkeesta.
Uuden teknologian suomalaisessa sanastossa on paljon puutteita, samoin luonnontieteissä. Parempi tilanne on aloilla, jotka ovat kiinteästi tekemisissä yhteiskunnan kanssa, kuten esimerkiksi lääketieteessä. Vuonna 2007 tehtiin vain 100 suomenkielistä väitöskirjaa, englannin kielisiä ilmestyi silloin 550. Aalto-yliopisto julkaisi vuonna 2010 yhteensä 186 väitöskirjaa, joista 97 % oli kirjoitettu englanniksi. Helsingin yliopistossa ei enää tilastoida väitöskirjojen julkaisukieliä.
Kanner toteaa, että omalla äidinkielellä voi syntyä terävämpää ja ymmärrettävämpää tekstiä ja ajatus voi olla loppuun asti mietitympi suomeksi kuin englanniksi kirjoitettuna. Englanniksi kirjoittaminen myös heikentää tutkijoiden suomen kielen taitoa. Meillä suhtaudutaan englannin asemaan liian usein vain kielitaitokysymyksenä. Vähemmän huomioidaan sitä, että englanti alkaa olla uhkana joillakin elämän alueilla, joissa englanti on saamassa dominoivan aseman. On huolestuttavaa, että englantia heikommin osaava väestö tavallaan eristetään yhdestä yhteiskunnan osa-alueesta kuten tieteestä. Syrjäytymistä on monenlaista ja tässäkin tulee esiin kysymys tasa-arvosta, painottaa Kanner.
Meillä pakkoruotsi on puhuttanut jo pitkään. Ruotsi ei ole enää suomen kielen uhkana, nyt pitäisi englannin kielestä puhua eksplisiittisemmin, toteaa Kanner Ylioppilaslehden kirjoituksessa. Nyt hallitus on käynnistänyt hankkeen, jonka tehtävänä on valmistella Kansalliskielistrategiaa. Käytännössä se tarkoittaa suomen ja ruotsin käytön edistämistä ja niiden suhdetta, mutta englanti ei ole asialistalla. Kansalliskielestä halutaan pitää huolta ja mahdollisuutta kirjoittaa tutkimuksia kansallisilla kielillä halutaan pitää yllä, sanoo Kansalliskielistrategian pääsihteerinä valtioneuvoston kansliassa toimiva Pauliina Tallroth. Hän toteaa kuitenkin, ettei valtio voi ohjeistaa itsenäisinä toimivia yliopistoja väitöskirjoissa käytettävästä kielestä.
Tieteen kansallisen termipankin pitäisi valmistua vuonna 2015, rahoitusta anottiin - englanninkielisellä hakemuksella - Suomen Akatemialta, kertoo artikkelin kirjoittaja Hannu Hallamaa Ylioppilaslehdessä 16/11.
Hanke on Helsingin yliopiston, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan yhteistyötä. (http://kund.sprakradet.imcms.net/10177)
Katso myös:
http://www.helsinki.fi/hum/skl/tutkimus/termipankki.htm
https://tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/fi/projects/the-bank-of-finnish(216c36fd-c796-43e8-963f-631e83a3abeb).html
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Termipankki+tukee+suomea+tieteen+kielenä/1135268361298
http://www.vanamo.fi/PDF/LT2011_2,35.pdf
Joo, mutta.
VastaaPoistaPoislukien tieteen popularisoinnit on tosiasia että ne ihmiset joille minä pääosin kirjoitan ovat kansainvälinen tiedeyhteisö. Tekemäni tieteelliset artikkelit julkaistaan kansainvälisissä lehdissä koska kuka niitä suomeksi lukee, ne noin viisi ihmistä jotka osaan nimeltä luetella?
Väitöskirjani tulee olemaan englanninkielinen samasta syystä (ja siitä että sen ohjaaja ei puhu suomea, ja erittäin suurella todennäköisyydellä ei puhu myöskään vastaväittäjä, esitarkastajistakin voi tehdä tiukkaa).
Tietysti jos minulle halutaan maksaa siitä että teen tutkimusta jonka tulokset voisin samantien jättää julkaisematta kun ei niitä kukaan lue niin siitä vaan. Tosin tuolloinkin iskee helposti työmotivaation puute kun työ on tarkoituksetonta...
Ja vastaavasti niistä popularisoinneista ei ole mitään iloa uralla, ne eivät kuulu työkuvaan ja niistä ei makseta palkkaa. Ne pitäisi tehdä omalla harrastuneisuudella, ainakin yliopistolla.
Erikoistuneissa luonnontieteissä suomen kieli on marginaalissa, on aina ollut marginaalissa ja tulee luultavasti aina olemaan marginaalissa. Joillain muilla aloilla tilanne saattaa vielä olla toinen.
hdcanis, niinpä niin, rahahan se ratkaisee.
VastaaPoistaLukijoiden suhteen en olisi aivan noin pessimistinen, vaikka tilanne nyt on se mikä on. Ainahan erityisasiantuntijoita on vähän ja tällä meidän kielialueellamme totta kai...
Ja jos tiedettä pystytään tekemään 'enklanniksi' niin kyllä suomeksikin. Suomea vaan ei maailmalla erityisen paljon osata, pääasiassa vain täällä suloisessa Suomessamme. Mikähän on tieteen seuraava kieli, kun englantilainen maailma romahtaa? Olisiko se kiina vai espanja? Latina on jo osittain vaihtunut kuolleesta elävämpään kieleen. ;D
Englanti saattaa vielä silti pysyä vallassa jonkin aikaa, kyllähän latinakin pysyi tieteen lingua francana sinne 1500-luvulle ja pitempäänkin vaikka Rooma romahti.
VastaaPoistaLukijoista, kuvaavaa on että sen väikkärini tämänhetkisessä viiteluettelossa on kaksi suomalaisen kirjoittajan viitettä (molemmat englanninkielisiä mutta kuitenkin). Samaan tapaan odotan että jos joku minun vaatimattomiin raapustuksiini tulee viittaamaan niin viittaajista yli 90% on muita kuin suomalaisia. Eli kun julkaisen niin julkaisen kansainväliselle tiedeyhteisölle, ja jos julkaisisin suomeksi niin se olisi käytännössä sama kuin en julkaisisi ollenkaan.
Joillain muilla aloilla tilanne ei välttämättä ole näin jyrkkä mutta luonnontieteissä helposti menee näin, tiedettä ei voi tehdä suomeksi (siitä voi ehkä tehdä suomenkielisiä yhteenvetoja, ja esim. graduni tein suomeksi, mutta niiden tekemisestä ei makseta vaikka työtä tekemiseen meneekin).
hdcanis, toivotan menestystä puurtamisellesi! Toivottavasti tulee taloudellistakin hyötyä!
VastaaPoista