Selailin hieman uusinta Tieteessä tapahtuu -lehteä ja kiinnitin huomioni Valto A. Peiposen kirjoitukseen Pohjoisnavan jääkalotti, Luoteisväylä ja ilmastonmuutos (Täältä voi lukea tiivistelmän). Kirjoituksessaan Peiponen kertoo, miten mm. kesällä 2007 Luoteisväylä avautui laivaliikenteelle noin kuukauden ajaksi elo–syyskuussa, mistä eräät ilmastotieteilijät vetivät ne johtopäätökset, että kesällä 2008 napajäätikkö sulaa kokonaan, jolloin pohjoisnavalla voi harrastaa vesisuksilla hiihtoa.
Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan Luoteisväylä ei avautunut laivaliikenteelle kesällä 2008 eikä seuraavanakaan kesänä. Peiponen kirjoittaa:
"Ilmastonmuutoksesta kiistelee kaksi tieteellistä koulukuntaa, joista toinen edustaa ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta (hiilidioksin määrän kasvu ilmakehässä), toinen koulukunta katsoo auringon aktiivisuuden vaihtelun olevan syynä (säteilyn määrän vaihtelut)."Kirjoituksessaan Peiponen kertoo, miten vuosina 1645–1715 vallitsi ns. pikku jääkausi, jolloin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa oli kylmää ja Itämeri sekä Thames-joki sekä Keski-Euroopan joet jäätyivät. Suomi joutui kokemaan 33 katovuotta sadan vuoden aikana.
Galileo Galilei vuonna 1612 havaitsi kaukoputkellaan auringon pinnassa tummia pilkkuja ja paljasti niitä seuraamalla auringon pyörimisliikkeen. Auringonpilkkuja oli 1600-luvulla vähän ja niiden 11-vuotinen sykli puuttui kokonaan, mutta sen jälkeen auringon syklit ovat jatkuneet vuosisatoja ja nyt 2011 seurataan 24. syklin kehitystä.
Kuva: ClipArt |
Kuva: ClipArt |
Kuitenkin suomalainen ilmatieteen professori Oscar W. Johansson (1878–1956) totesi Helsingin ja Oulun lämpötilasarjojen mukaan, että auringonpilkkujen maksimiaikana lämpötila oli korkeampi ja sadossakin muutoksia.
Vuosina 1957–59 oli auringonpilkkumaksimi korkein 350 vuoteen. Sen jälkeen pilkkumaksimit ovat pysyneet suhteellisen korkeina 2000-lukuun asti (23. sykli). Auringon säteily kohdistuu maapallolle kahdesti vuodessa päivän tasaajalle ja kahdesti Kravun ja Kauriin kääntöpiirien väliselle alueelle. Maa-alue ei pysty varastoimaan lisäsäteilyn lämpöä, mutta merivedet kyllä. Meriveden pintalämpötila on päiväntasaajalla vuoden ympäri noin 26–27 celsiusastetta, paikoin jopa 29–30 celsiusastetta. Lämpimät merivirrat, erityisesti Golf-virta sulattaa arktisen merijään reunoja ja alapintaa sekä lämmittävät ilmaa jään yläpuolella.
Kuva: ClipArt |
Peiponen tiivistää kirjoituksensa lopussa:
"Viisikymmentä vuotta jatkunut auringon suhteellisen korkea aktiivisuus yhdessä meriveden pintakerrosten lämpenemisen kanssa on syynä nykyiseen ilmastonmuutokseen."Jos ilmastonmuutos kiinnostaa, kannattaa lukea lehdestä koko artikkeli.
Kuva: ClipArt |
onhan nämä kiinnostavia aiheita ja muutokset näkyvät, toisaalta niitä on ollut aina, leutoja ja ankaran kovia pakkastalvia. Miime talvikin oli kylämä ja lunta oli aika paljon. Ihmiset mukautuvat kaikkiin olosuhteisiin ajan kanssa niin kauan kunnes lopullinen pimeys ja jää peittää pallomme, ellei se silloin räjähdä tomuksi. Mielenkiintoista on myös se kuinka kauan maan ilmasto olosuhteita on tarkkailtu. Osin se on elämisen ehto, seurata mitä voi kylvää ja niittää.
VastaaPoistaaikatherine, eikös ole ihmeitä täynnä tämä maailmankaikkeus! Ja siitä ei päästä mihinkään, hminen haluaa tietää kaiken!
VastaaPoista