 |
| Wikipedia |
Tasan 85 vuotta täyttää tänään kolumbialainen nobelkirjailija Gabriel García Márquez. Mies syntyi Kolumbiassa 6.3.1927 ja on paitsi kirjailija myös poliittinen aktivisti ja toimittaja. Kotimaassaan hänet tunnetaan lempinimellä "Gabo". Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1982.
Hänen pääteoksensa on kirja nimeltä Sadan vuoden yksinäisyys (Cien años de soledad) , joka ilmestyi 1967. Se on käännetty 35 kielelle, ja sitä on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta. Se luetaan yhdeksi latinalaisen Amerikan kirjallisuuden klassikoksi.
Tämän kirjan lukemista muistan odotelleeni pitkään. Tuona pitkänä odotteluaikana ehdin jo romantisoida kirjan mielessäni niin, että kun vihdoin sain kirjan käsiini ja luin sen, petyin.
Tämän kirjan lukemista muistan odotelleeni pitkään. Tuona pitkänä odotteluaikana ehdin jo romantisoida kirjan mielessäni niin, että kun vihdoin sain kirjan käsiini ja luin sen, petyin.
Kirja pitää kyllä lukijan otteessaan. Jälkimaku on kuitenkin epämiellyttävä. Hyvin kirjoitettu, mutta ihan sairasta tekstiä jollain lailla. Sukurutsausta.Kirja kertoo tarinan Buendían suvusta, sen seitsemän sukupolven kukoistuksesta ja tuhosta. Se on hyvin vertauskuvallinen ja sen katsotaan tiivistävän Kolumbian tai koko latinalaisen Amerikan historian sotineen, vallankaappauksineen, banaaniplantaaseineen ja työläisten joukkomurhineen. Wikipedia
Itse kirjan nimi on erittäin kiinnostava. Odotin kuitenkin sisällöltä jotain muuta. Kirja on siis poliittinen ja vertauskuvallinen. Kertoo varmaan paljon sille, joka tuntee tuon poliittisen taustan. Minulle kirja ei antanut paljon mitään. Laitoin kirjan jo vuosia sitten eli 10.5.2005 Bookgrossingin (linkki suomalaiseen foorumiin) kautta kiertoon.
Luin kirjan tosiaan jo vuosia sitten eikä minulla ole minkäänlaista kiinnostusta lukea sitä uudestaan.
WSOY kirjaesittely on täällä (http://wsoy.fi/yk/products/show/17773 )
Minulla on ollut lukupöydällä jo pitkään Márquezin toinen kirja: Rakkautta koleran aikaan. (El amor en los tiempos del cólera, 1985.) Saa nähdä, milloin ehdin lukea sen.
Ennakko-oletukset ovat hankalia, minä en odottanut Sadan vuoden yksinäisyydeltä oikein mitään mutta kun se kerran on maineikas klassikko niin kai sitä pitää ainakin vilkaista...mutta niin vain vei mennessään :) Mutta joo, onhan siinä paljon kammottavia tapahtumia...
VastaaPoistaKummallista, miten sitä joskus asettaa jollekin kirjalle kaikenlaisia ennakko-odotuksia. Juuri siksi nykyisin annan itselleni kertoa tosi vähän etukäteen mistään kirjasta, että lukufiilis säilyisi.
PoistaMuistaakseni ostin Suuresta Suomalaisesta Kirjakerhosta nuo molemmat kirjat aikoinaan. Pidin parempana tuota rakkautta koleran aikaan, siinä oli muistaakseni hauskuutta, jota tuossa Sadan vuoden yksinäisyydessä ei ollut. Aikaa on jo tosin ainakin 30v tai enemmän;))
VastaaPoistaLuen kyllä jHs tuon Márquezin toisenkin kirjan joku kerta. Siitä minulla ei ole mitään kummempia ennakko-odotuksia. :D
PoistaMinäkin petyin, koska ennakko-odotukset. Klassikoiden lukeminen muutenkin on joskus aika hankalaa. Kirjasta näkee, että kirjailija on tehnyt suuren työn mutta minulle oli suuri työ päästä Yksinäisyys loppuun asti.
VastaaPoistaBlogisi virallinen valvoja on tuitui.
Ennakko-odotusten takia harvoin luen kirjaesittelyä ennen kuin olen lukenut itse kirjan. :)
PoistaBlogini virallinen valvoja lähettää naukaisuviestin. ;D
Tuo odottaa kirjahyllyssäni...
VastaaPoistaAinahan lukeminen kannattaa... Ehkä siis tämänkin kirjan lukeminen.
PoistaMinä valitsin tämän luettavaksi joskus yli kolmekymmentä vuotta sitten lukiolaisena. Olin jostain syytä tosi pahalla tuulella ja ajattelin kruunata olotilan valitsemalla äikän tunnilla tarjolla olevista kirjoista sen tylsimmän kuuloisen. Pyhä suudelma olisi ollut toinen varteenotettava, voi, miten mä voinkin muistaa senkin kun yleensä en muista mitään;)
VastaaPoistaNo, yllätys oli suuri, rakastin kirjaa ja varmaan kymmenen vuotta mainitsin sen aina parhainta lukemaani kirjaa kysyttäessä.
Muutama vuosi sitten ajattelin lukea kirjan uudelleen, mutta kesken jäi. Tajusin jo alkulehdiltä, ettei se tulisi kolahtamaan enää samalla tavalla kuin nuorena ja ajattelin säästää itseni pettymykseltä.
Erja, sellaista tämä elämä on, eri-ikäisinä ajattelemme eri lailla. Myös kaikki kokemuksemme elämän varrella muokkaavat makuamme. On hyvä, kun satumme löytämään oikean kirjan oikeaan aikaan, jolloin saamme siitä nautittavan kokemuksen.
Poista