Syysväsymystäkö vai mitä lienee...

Pe 14.10.2011

Enpä ole kuluneella viikolla lukenut paljon muuta kuin sanomalehtiä tai tehnyt iltalehtien ristikoita ja sudokuja.
Aikaa tietysti olisi ollut, mutta töitten jälkeen lukeminen ei ole kiinnostanut. Tai miten sen ottaa.

On myös viikkoja, jolloin en halua lukea päivän lehtiä, korkeintaan selaan Metron, jonka aamuvarhain työmatkalla ilmaislehdenjakaja on työntänyt käteeni Kurvinkulmassa, missä usein vaihdan ratikasta tai bussista toiseen bussiin tai metroon. Metron ristikon tai sudokun ehtii usein hyvin tehdä työmatkan aikana.
Sellaisina viikkoina tulee luetuksi enemmän kirjallisuutta.

Viime viikolla lehden mukana sain Syöpäsäätiön muistilappuja, joilla kehotetaan tukemaan naisten rintasyöpätutkimusta. Sivut löytyvät netistä:
http://www.cancer.fi/roosanauha Ja jokin aika sitten myös, ilmeisesti kampanjaan liittyen, deodorantin samaisen lehden mukana.

Linkit:
http://www.cancer.fi/roosanauha/roosanauha/kampanjan-teema-2011
http://www.cancer.fi/roosanauha/virtuaalilipas
http://www.cancer.fi/roosanauha/ajankohtaista/?x34973690=68019400

Tuen mielelläni tällaisia kampanjoita, mutta syöpäasia on minulle sen verran kipeä juttu, etten kauheasti jaksa innostua pinkkiin laittautumisesta. Vanhin serkkuni kuoli toissa vuonna rintasyöpään. Haluan olla ajattelematta koko asiaa. Syöpään kuoli vuosia sitten yksi toimittajaystäväni kolmikymppisenä. Exmieheni isäpuoli ja äiti kuolivat syöpään. Tyttäreni kuolemasta ei ole vielä kolmea vuotta. Vain vanhin serkkuni kuoli rintasyöpään, toisten kohdalla syövät olivat erilaisia. On hyvä, että rahaa kerätään syöpätutkimuksiin.

Olen jo jonkin aikaa lukenut kirjaa Norman Vincent Peale: Onnellisen elämän edellytykset. Kirja on Oy Edes -kustantamon kirja vuodelta 1982, 3. painos. Se on pehmeäkantinen 300-sivuinen kirja, joka on liimasidoksistaan keskeltä ratkennut, kannet ovat kontaktimuovilla päällystetyt ja etukansi rutussa... Kirja on ties mistä joutunut minulle. Saatan olla itse ottanut sen mukaani Kampin suutarin kierrätyshyllystä tai joltain kierrätyspöydältä tai  -korista, joita on Helsingissä siellä täällä.
Kirjassa vaivaa minua seuraava lappunen ja leima:

Kaivataankohan kyseistä kirjaa Tampereen kaupunginkirjastossa? Pitäisikö minun teidän mielestänne etsiä tuon kirjaston puhelinnumero, soittaa sinne ja tiedustella asiaa ja sitten, jos kirjan on joku sieltä nyysinyt, lähettää kirja heille?
Vuosien varrella minulle on jostain divarista jokunen kirjastojen kirjakin tullut ostetuksi, koska aina ei ole tullut kirjan sisäsivuja ennen ostosta tarpeeksi tarkkaan tutkituksi. Jokunen vuosi sitten saattoi Helsingin kaupungin poistokirjakin joutua meille ilman, että kirjasto olisi lyönyt kirjaan sitä poistettu leimaa, vaikka kirja oli ostettu poistokirjoista. Niihin en ole pahemmin reagoinut ja nykyisin ostan todella harvoin kirjastojen poistokirjoja, koska ne ovat usein likaisia ja risoja.
Norman Vincent Peale kirjoittaa mielenkiintoisesti, mutta ehkä liian pitkästi asiasta, joka on hyvin tärkeä: myönteisestä suhtautumisesta elämään. Hän korostaa myös Raamatun tekstiä "Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa." (Fil. 4:13)
Peale korostaa kirjassaan asennetta "En usko tappioihin" ja kertoo esimerkkejä siitä, miten ihmiset ovat selviytyneet vaikeista tilanteista. Hänen kirjansa korostaa sitä, että usko siirtää vuoria. Sopimaton paikka voi ollakin vain ihmisen omassa tajunnassa, mahdoton tilanne voi olla vain juuttunutta mielikuvitusta. Tärkeintä on asenne. Tulee ajatella voiton ajatuksia ja luottaa Jumalan apuun ja lupauksiin, joita Raamattu on täynnä. Pitää uskoa asiaansa ja tehdä sen mukaan.
"Kielteinen asenne vaikuttaa kitkan tavoin." On myös vapauduttava alituisesen huolehtimisen tavasta. Pelko on ihmisen persoonallisuutta hajottava tekijä. Ihmiset patoavat sisimpäänsä valtavan määrän huolia, jotka tekevät heidät lopulta sairaiksi. Sydänvika, korkea verenpaine, vatsahaava ja monet muut sairaudet ovat seurausta alituisesta huolehtimisesta, suremisesta, katkeruudesta, epäonnistumisen pelosta, jatkuvasta jännittämisestä ja murehtimisesta.

Elät kauemmin, jos olet avioliitossa, jos käyt kirkossa, jos Sinulla on mielenkiintoinen harrastus, jos pidät kohtuuden kaikessa, liikut, syöt kevyttä, yksinkertaista ruokaa, nukut hyvin, olet iloinen, uskot Jumalaan, et pelkää kuolemaa. Tässä jotain poimintoja kirjan sivuilta. Peale siteeraa kirurgia, joka on sanonut: "Meidän pelkomme eivät ole vain mielessämme, vaan myös sydämessämme, aivoissamme ja sisälmyksissämme. Olipa pelon tai huolen aihe mikä tahansa, sen vaikutuksia voidaan aina tuntea kehon soluissa, kudoksissa ja elimissä."

Olen suunnilleen puolivälissä kirjaa, mutta olen oppinut jo sitä lukiessani useita asioita. Harjoitan nykyisin mielen tyhjentämistä ennen nukkumaan menoa. Kirja antaa hyviä käytännön ohjeita, sillä vaikka olenkin yleensä ollut tietoinen monista kirjan käsittelemistä asioista, niin en ole useinkaan tehnyt omalla kohdallani mitään asioiden muuttamiseksi. Olen huomannut, että monet kirjan ohjeista ovat todella hyviä, kun alkaa kokeilla niitä käytännössä.