Ke 8.2.2012
Jatkan vielä toissapäiväistä suomen kieleen liittyvää postaustani. Lainaus Kotuksen sivulta: "Tieteelliset seurat paheksuvat suomenkielisten tiedejulkaisujen aliarvioimista."Kotus
Tieteelliset seurat näyttävät vihdoin heränneen. Peräti 60 tieteellistä seuraa julkaisi 1.2.2012 yhteisen kannanoton asiasta. Tämä ymmärtääkseni koskee lähinnä tilannetta Suomessa. Mutta epäilenpä, että taustalla on varmasti kysymys muiden maiden suhtautumisesta suomenkielisiin julkaisuihin.
Sitä en tiedä, voivatko ne tehdä mitään sen asian hyväksi, että ulkomailla huomioidaan vain englanninkieliset tiedejulkaisut kuten hdcanis kirjoitti kommentissaan kirjoitukseeni, jossa otin esille Ylioppilaslehden artikkelin Englanti painaa päälle.
Siteeraan hdcanis-nimimerkin kommetteja:
"Poislukien tieteen popularisoinnit on tosiasia että ne ihmiset joille minä pääosin kirjoitan ovat kansainvälinen tiedeyhteisö. Tekemäni tieteelliset artikkelit julkaistaan kansainvälisissä lehdissä koska kuka niitä suomeksi lukee, ne noin viisi ihmistä jotka osaan nimeltä luetella? Väitöskirjani tulee olemaan englanninkielinen samasta syystä (ja siitä että sen ohjaaja ei puhu suomea, ja erittäin suurella todennäköisyydellä ei puhu myöskään vastaväittäjä, esitarkastajistakin voi tehdä tiukkaa)."
"Lukijoista, kuvaavaa on että sen väikkärini tämänhetkisessä viiteluettelossa on kaksi suomalaisen kirjoittajan viitettä (molemmat englanninkielisiä mutta kuitenkin). Samaan tapaan odotan että jos joku minun vaatimattomiin raapustuksiini tulee viittaamaan niin viittaajista yli 90% on muita kuin suomalaisia. Eli kun julkaisen niin julkaisen kansainväliselle tiedeyhteisölle, ja jos julkaisisin suomeksi niin se olisi käytännössä sama kuin en julkaisisi ollenkaan.Ymmärrettävää on, että harva tiedemies Suomen ulkopuolisessa maailmassa hallitsee suomen kieltä ja vielä vähemmän suomalaista tiedetermistöä – jos sellaista on olemassa. On siis painavia syitä kirjoittaa englanniksi, joka tällä hetkellä on sekä tieteen että tavallisen pulliaisenkin ulkomailla käyttämä kieli, jota periaatteessa ymmärretään kaikkialla sivistyneessä maailmassa.
Joillain muilla aloilla tilanne ei välttämättä ole näin jyrkkä mutta luonnontieteissä helposti menee näin, tiedettä ei voi tehdä suomeksi (siitä voi ehkä tehdä suomenkielisiä yhteenvetoja, ja esim. graduni tein suomeksi, mutta niiden tekemisestä ei makseta vaikka työtä tekemiseen meneekin)."
Kuitenkin 60 tieteellistä seuraa julkaisi 1.2.2012 "yhteisen kannanoton monipuolisen ja -muotoisen tieteellisen julkaisutoiminnan puolesta. Seurat kyseenalaistavat Julkaisufoorumi-hankkeen kaavailut luokitella tieteelliset julkaisut ja kirjakustantajat kolmeen luokkaan. Samoin seurat kyseenalaistavat esityksen yliopistojen uudeksi rahoitusmalliksi."Kotus
"Tieteellisten seurojen kannanotossa kysytään, miksi suomenkieliset tiedejulkaisut automaattisesti asetetaan alemmalle tasolle kuin kansainväliset, etenkin englantilaiset. Kannanoton mukaan kotimaisen julkaisemisen aliarvostukselle ei ole mitään sisällöllisiä perusteita, sillä tutkimuksen laatu ei perimmiltään ole kielikysymys." KotusEi ole siis mikään ihme, että ollaan huolestuneita suomenkielisen tieteen rahoituksesta ja yleensäkin mahdollisuuksista. Suomea ei maailmalla osata, välissä on kielimuuri.
Jos suomenkielisiä tiedejulkaisuja ei kannata enää tehdä, vaan kirjoitetaan suoraan englanniksi, vaikka kielitaidot eivät aina riittäisikään monipuoliseen ja terävään ilmaisuun, luulisi siinä tieteenkin kärsivän, jos kielelliset heikkoudet estävät asioiden selkeän ja yksityiskohtaisen ilmaisemisen.
Mutta kallista on käyttää taitavia ja asiaa tuntevia kääntäjiäkin, jos sellaisia joka tieteen alueelta löytyykään. Jonkinlainen ratkaisu tähänkin kiistaan pitäisi saada. Luontevalta tuntuisi, että suomalaiset kirjoittaisivat suomeksi. Nimimerkki hdcanis tuo esille senkin ongelman oman väitöskirjansa kohdalla, "että sen ohjaaja ei puhu suomea, ja erittäin suurella todennäköisyydellä ei puhu myöskään vastaväittäjä, esitarkastajistakin voi tehdä tiukkaa".
Mutta kallista on käyttää taitavia ja asiaa tuntevia kääntäjiäkin, jos sellaisia joka tieteen alueelta löytyykään. Jonkinlainen ratkaisu tähänkin kiistaan pitäisi saada. Luontevalta tuntuisi, että suomalaiset kirjoittaisivat suomeksi. Nimimerkki hdcanis tuo esille senkin ongelman oman väitöskirjansa kohdalla, "että sen ohjaaja ei puhu suomea, ja erittäin suurella todennäköisyydellä ei puhu myöskään vastaväittäjä, esitarkastajistakin voi tehdä tiukkaa".
Asialla on siis puolensa. Toivottavasti suomen kieli tavalla tai toisella kuitenkin säilyy tieteenkin kielenä. Rahoitusta tutkimuksiin luulisi nykyaikana sentään löytyvän. Olihan vasta vaaleissa otelleilla presidenttiehdokkaillakin noin miljoonan euron potti jokaisella keskimäärin käytössään kampanjoihinsa.
Juu, hankalaa on, ja tietysti on myös huomioitava että tieteenaloilla on toki paljon eroja, kuten huomioitiin myös tuolla Kotusin jutun keskustelussa. Suomen kielen ja kulttuurin, tai historian (ja miksei pohjoismaiden historiankin) tai vaikka lakitieteen tutkimusta sopiikin julkaista pääsääntöisesti suomeksi vaikka toki myös muita kieliä sopii käyttää. Vastaavasti erikoistuneissa luonnontieteissä joita itse edustan suomeksi julkaiseminen on sama kuin ei julkaisisi ollenkaan koska ala on täysin kansainvälinen ja kohderyhmästä ei juuri kukaan osaa suomea.
VastaaPoistaPopularisointi, oppikirjat ja muut ovat tietty eri asia. Aika harvassa taitavat olla kirjoittajat jotka pystyvät jopa tienaamaan moisten kirjoittamisella, ja nuo eivät edusta uutta tieteellistä tutkimusta joten niihin rahoituksen saaminen ei ole myöskään helppoa. Että jos Kotus tai ne 60 tieteellistä seuraa tai vaikka Opetusministeriö haluavat latoa rahaa pöytään muutaman kuukauden palkan edestä niin kyllähän voin kirjoittaa omalta alaltani myös suomeksi.
Tieteentekijä kuitenkin useimmiten haluaa asua talossa ja syödä ruokaa.
hdcanis, todellakin. Tilanne ei näytä suomen kielen kannalta hyvältä.
VastaaPoista