21.3.2012

Kauhea vanhuus

Ke 21.3.2012


Kirjaston poistokirjoista käteeni tarttui kuluneella viikolla Sisko Istanmäen (s. 1927) kirja Yöntähti. Olen joskus ostanut enemmänkin kirjastojen poistokirjoja, enimmäkseen nimenomaan runokirjoja, mutta viime vuosina en enää ole paljoakaan harrastanut näiden poistohyllyjen tutkimista. Nyt kuitenkin nappasin 50 sentillä mukaani tuon kirjan, koska joskus olen lukenut jotain Istanmäeltä ja muistin hänen kirjoittavan melko vetävää tekstiä. Siinä asiassa en kokenut nytkään pettymystä.

Kuva: Aamun kirja -ohjelma
Enpä malttanut jättää lukematta tätäkään kirjaa, vaikka hetimiten huomasin sen jopa masentavan minua.  Äitini, joka on jo Taivaan kodissa, oli vain kaksi vuotta Istanmäkeä vanhempi. Sisko Istanmäki on nyt 85-vuotias, joten hän on jo varmaan jonkinlainen vanhuuden asiantuntija. Kirjan julkaisemisen aikaan 2008 hän oli 81-vuotias. Tapahtumat alkavat vyöryä yli kahdeksankymppisten luokkakokouksesta...


Yöntähti on kirja vanhuudesta. Istanmäki kirjoittaa vakaasti ja jollain erityisellä tavalla  mielenkiintoisesti, mutta viiden 80-vuotta täyttäneen vanhuksen tarina, jonka hän tämän kirjan kansien välissä kertoo, on aika ankeaa luettavaa. Onko kyseessä omalaatuinen huumori, sarkasmi vai mikä, mutta ei tämä mikään varsinainen viihderomaani ole...


Istanmäellä on oivaltavan kertojan tyyli, joka ei päästä lukijaa irti, vaan lukija alkaa odottaa jotain jo seuraavalla sivulla, seuraavassa luvussa, jotain, jonka hän haluaa lukea, vaikka kuinka masentavaa tekstiä tulisi vastaan. Niin minäkin luin ja luin ja luin nuo 205 sivua ja odotin miltei loppuun saakka, että jotain todella hyvää tapahtuisi noille vanhuksille, mikä tekisi heidän elämänsä paremmaksi. Mutta ei, arki seuraa arkea, tosin joskus on pyhäkin, joskus ei riidellä ja ruokakin on hyvää, mutta jatkuvia takapakkeja tulee, pienemmän onnettomuuden jälkeen todella iso, mikä ratkaisee kaikkien viiden kohtalon.


Kummallista, että melkein viimeiseen lukuun asti odotin myönteistä yllätystä, mutta turhaan. Lemmikki syö toisen lemmikin, tulipalon jälkeen ei vakuutuksen turvin rakenneta uutta, kuolema seuraa kuolemaa.
Kirjan varsinainen sankari on yksi vanhuksista, joka kykenee hoitamaan ja ruokkimaan neljä muuta ja lopulta henkensä uhalla pelastaa kaikki talon elolliset olennot. Ikääntyminen tekee tehtävänsä.

Nuorekas kirjailija Television Aamun kirja -lähetyksessä haastateltavana
Istanmäen huumori kelluu kyllä koko ajan jossain rivien välissä, mutta kaikenkaikkiaan kirja ei minua naurata. Jos vanhuus on tuollaista yli 80-vuotiaana, niin parempi olisi kuolla pois, ennen kuin saavuttaa tuon iän. Mieleeni nousivat muutaman vuoden takaiset lööpit ja ratikkapysäkkien suuret julisteet, joissa kerrottiin yli 65-vuotiaiden itsemurhista: yksi vanhus kuolee oman käden kautta joka toinen päivä. Useimmat ovat miehiä.


Jollain kampanjalla on muiden ikäryhmien itsemurhalukuja saatu vedettyä alemmas, mutta vanhusten ei. Myös nuorten itsemurhien määrä on suuri. Itsemurhan kautta kuolee kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin liikenteessä, vaikka liikenne onkin suuri tappaja. Omakohtaisesti tiedän kolme iäkkään ihmisen itsemurhaa. Kaikenkaikkiaan viimeisen 50 vuoden aikana itsemurhien määrä on nelinkertaistunut.


Istanmäen kirjassa ei kukaan tee itsemurhaa, mutta en kyllä koe tuota kirjassa kuvattua vanhuuttakaan kovin kiinnostavaksi, jos niin voi sanoa. Mutta kirjan lukeminen herätti kyllä ajatuksia siitä, miten huonosti yhteiskunnassamme vanhusten asiat ovat, vaikka enää vaivaistaloja ei olekaan, eikä tuossa kirjassakaan ollut mitään vastaavaa. Kuitenkin Istanmäki tuo selkeästi esiin vanhusten yksinäisyyden, mikä köyhyyden ja voimien heikkenemisen ohella on suurin itsemurhien syy. Kirjassa vanhusten yksinäisyys ratkeaa kiinnostavalla tavalla, kun entiset luokkatoverit muuttavat yhteen asumaan, vaikka sitä ei ratkaisuna juuri yksinäisyyteen mitenkään korosteta.  


SISKO ISTANMÄKI Yöntähti Tammi 2008, 205 s.


Helsinkimissio kampanjoi kaikenikäisten ihmisten hyvinvoinnin puolesta. 


HELSINKIMISSION KRIISIPUHELIMET
AAMUKORVA

Senioreja auttava puhelin
(09) 2528 2730 / 045 341 0504 
Kuulolla joka aamu klo 5-9.
(Puhelun hinta on oman operaattorisi hinnoittelun mukainen.)

Sähköposti: aamukorva(at)helsinkimissio.fi

Nuorten Kriisipiste

12-29 -vuotiaille
Albertinkatu 33, 
00180 Helsinki 
Kriisipuhelin 045 341 0583
Päivystys ti-to klo 9-13

Sähköposti: nuortenkriisipiste(at)helsinkimissio.fi

Krisjouren för unga

Albertsgatan 33
00180 Helsingfors
Jourtelefon 045 341 0574
Jourtider: Tisdagar-torsdagar kl. 11-13
  
E-post: krisjouren(at)helsinkimissio.fi

4 kommenttia:

  1. Marleena!

    Onpa ollut rankkaa luettavaa tuo kirja!

    Muutaman kirjan Istanmäeltä olen minäkin lukenut;)

    Hyvää viikon jatkoa sinulle.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä koin tuon kirjan kauheana kaikenkaikkiaan. Vaan pitipäs vaan lukea, jostain syystä.

      Poista
  2. Minuun tämä ei kirjana oikein napannut, mutta ei ollut mitenkään tuskainenkaan luettava. Vähän hauska... mutta ei oikeastaan naurattava, jos tuosta ymmärrät mitä tarkoitan... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, totta! '''kummallisella tavalla vähän hauska, mutta ei se minuakkaan mitenkään naurattanut. Paleltuneita varpaitakin amputoitiin. Huh!

      Poista

Kiitos vierailustasi blogissani, toivottavasti tulet uudelleenkin.
Jätä viesti tai kommentti, ne ilahduttavat aina.

Sähköposti pitää laittaa, jotta linkki toimii, mutta sitä ei näytetä julkisesti.

Valitettavasti anonyyminä ei tähän blogiin voi enää kommentoida. Nimettömät kommentit poistetaan, joten laita kommenttiisi ainakin nimimerkki.

Jos kirjoitat kommentin Nimi/URL-osoite-vaihtoehdolla, aloita URL-linkki http://-alulla, että se toimii!

Nimi/URL-osoite on oikea vaihtoehto esimerkiksi, jos blogisi on muussa palvelussa kuin Bloggerissa.


Kiitos kommentista! Palautetta on kiva saada.