Nöyrin palvelijanne -kirja-arvonta

Ma 29.4.2013

Viikolla tuli taas luettua parikin kirjaa. Tässä niistä toinen:

Samalla kun kerron tästä kirjasta, ponkaisen taas pokkariarvontani käyntiin. Arvontaan osallistutaan näin:
1. Yksi arpa: Olet lukija tai kirjaudut nyt blogini lukijaksi ja kommentoit tähän postaukseen, että haluat osallistua arvontaan. Arvonta on siis vain blogini vakilukijoille.
2. Toisen arvan saat, kun linkität tämän arvonnan blogisi sivupalkkiin (voit käyttää esim. ylläolevaa kuvaa)

Mikäli haluat kommentoida muuten vain osallistumatta arvontaan, niin tottakai se on ihan OK.
Jos haluat osallistua arvontaan, ilmoita kommentissasi, monellako arvalla lähdet mukaan. Arvonta-aikaa on 12.5.2013 klo 24 saakka. Jos pokkarin voittaja ei ota yhteyttä minuun viikon kuluessa, arvon uuden voittajan.

Kirja on SEVEN-pokkari  vuodelta 2003. Kirja on nimeltään Nöyrin palvelijanne. Suomentaja on Annikki Suni. Kirjoittaja on belgialainen Amélie Nothomb. Kirja on omaelämäkerrallinen, siitä on tehty myös elokuva. Nothomb on saanut tästä kirjasta Ranskan akatemian kirjallisuuspalkinnon kirjan ilmestymisvuonna 1999. Arvottava kirja on ihan hyväkuntoinen, vaikkakaan ei siis ihan uusi.

Tämä kirja yllätti minut täysin. En todellakaan tiennyt mitään naisten asemasta työelämässä Japanissa. Japanista tiedän muutenkin sangen vähän. Ja miten ulkomaalaista siellä työelämässä kohdellaan, oli sekin sangen ällistyttävää, vaikka kyllä mamujen tilanteesta jotain täällä Suomessa olen kuullut ja nähnyt. Meillä on kuitenkin ainakin terveyskeskuslääkäreitä vaikka mistä maasta ja heidän suomen kielen taitonsa on monesti vähän niin ja näin. Heikommassa asemassa meillä ovat kielitaidottomat. Mamujen lapset saavat saman koulutuksen kuin suomalaiset yleensäkin, taitojen mukaan.

Tämän kirjan päähenkilö osaa sujuvasti japania. Siitä syystä hän on saanut kääntäjän paikan suuressa japanilaisessa yhtiössä. Kulttuuri on erilainen kuin Amélien kotimaassa Belgiassa. Amélie on kuitenkin syntynyt Japanissa ja elänyt siellä 5 vuotiaaksi asti; hän ihannoi japanilaista maailmaa, lapsuutensa idylliä.

Mutta kulttuurien välillä on syvä kuilu... Kaikki kommellukset eivät naurata. Päähenkilö on ranskanopettaja, akateemisesti sivistynyt nuori nainen diplomaattiperheestä, hänellä on ilmeisesti hyvä kielipää, mutta ei matemaattista lahjakkuutta edes sen vertaa, että taskulaskimen käyttö sujuisi, mutta kääntäjäksihän hän firmaan tulikin. Tässä kohtaa kirjaa tulee sääli Amélieta. Hänen saamansa kohtelu tuossa japanilaisessa suuryhtiössä tosiaan ällistyttää, varsinkin, kun Amélie-parka on hienosti selviytynyt eräästä tehtävästä, jollaisia töitä tekemään hänet palkattiinkin ja joka annetaan hänelle tehtäväksi siksi, että yksi pomoista on matkoilla tms. ja tuo tehtävä oikeastaan olisi kuulunut tuolle pomolle.

Amélie saa rangaistuksia toinen toisensa perään ihan tyhjästä ja työtehtäväasteikossa hänet pudotetaan lopulta aivan törkeästi aina alemmas ja alemmas. Kummallisinta tosiaan on, että alimman pomon päätökseen ei puutu ainoakaan valta-asteikolla ylempänä oleva johtaja. Nokkimisjärjestys tuossa firmassa on uskomatonta luokkaa.

Simputusta simputuksen perään usean johtajan taholta. Alin päällikkö saa vapaasti kiusata alaistaan, kenenkään eri johtajuuden porrasaskelmilla olevan lainkaan puuttumatta asiaan. Luulisi, että pääjohtaja edes reagoisi niin kummallisessa tilanteessa kuin tässä kirjassa kerrotaan. Vaan ei. Opin tietämään tosiaan yhtä ja toista japanilaisesta yhteiskunnasta ja varsinkin naisen asemasta siellä ja japanilaisten johtajien häpeämättömästä käytöksestä ulkomaalaista työntekijää kohtaan. Kirjassa röyhkeys on huipussaan.

Tässä pari katkelmaa kirjasta tehdystä elokuvasta:







Myös elokuva on saanut useita palkintoja.