Kesällä on aikaa lukea?

Pe 3.6.2011
Mietin tässä, ryhtyisinkö lukemaan kirjoja kesällä kartta kourassa!? :) Voinhan ainakin kokeilla. Elämäni aikana olen kirjojen kautta käynyt lukuisissa maissa, useammassa kyllä kuin tosiaan matkustellut, vaikka olen sentään jonkin verran tehnyt matkojakin.
Nuorena olin ns. maailmankirjallisuuden ystävä, "kotikutoiset" kirjat eivät niinkään kiinnostaneet ja opiskelin Turun yliopistossa yleistä kirjallisuustiedettä, tosin vain cumun verran enkä pääaineena. Joten aika paljon kirjoja on tullut luettua tenttikirjoinakin. Täältä voit katsoa 100 kirjan listaani.

Täällä blogissa olen näköjään esitellyt vasta kirjoja kolmesta maasta, jos oikein laskin. Katsotaan, muuttuuko kartta värikkäämmäksi kesän aikana. :)

Toukokuun arvonta suoritettu

Pe 3.6.2011

Nyt kerron suomalaisen sarjakuvan satavuotisen historian juhlavuoden kunniaksi järjestämäni arvonnan voittajat.
Arvonta tapahtui seuraavasti: Poimin osallistujat siinä järjestyksessä kuin he ovat kommenttinsa lähettäneet ja annoin jokaiselle arvalle numeron. Ensin poimin sarjakuva-sarjan osallistujat ja sitten Kesä Toscanassa -pokkaria havittelevat.

Sarjakuvat:
Paula, arpa numero 1
Jori, arpa numero 2 ja 3
Maija, arpa numero 4 


Kesä Toscanassa -pokkari
Sanna, arpa numero 1 ja 2
ahle, arpa numero 3
kiiu, arpa numero 4


Arvonta tapahtui jälleen näin: Soitin ystävälleni ja pyysin häntä sanomaan kaksi numeroa yhdestä neljään ensin kaksi numeroa (sarjakuvat) ja sitten vielä yhden numeron yhdestä neljään (pokkari). Ystäväni ei harrasta bloggaamista eikä hän tiennyt listoistani.

Ensin arvoin sarjakuvakirjojen voittajat. Ystäväni sanoi aluksi numeron 3, joka on JORILLA. Jori saa siis valita kumman kirjan haluaa, Infamyn, Vesi oli mustaa (Otava 2006) tai Jii Riikosen: 
Jasso Lemmen kissa (Arktinen banaani, sarjakuvapokkari, 2002). 
Seuraavaksi ystäväni sanoi numeron 4, joka on MAIJAN numero. Maija saa siis toisen sarjakuvakirjoista sen jälkeen, kun Jori on tehnyt valintansa.



Sitten arvottiin pokkari:
Pyysin ystävääni sanomaan vielä yhden numeron yhdestä neljään. Hän sanoi numeron 1. Näin SANNA saa siis kirjan Kesä Toscanassa.


Onnittelut voittajille! 
Laittakaa yhteystietonne minulle sähköpostilla! Ja Jori, ilmoita, kumman kirjan haluat.

Jenny Downham: Ennen kuin kuolen

To 2.6.2011

Kuva kannen suunnittelijan Emmi Kyytsösen sivuilta

Viime aikoina olen haalinut yöpöydälleni vinon pinon pokkareita ym. luettavaa. Tämä kirja kulki pari päivää mukanani joka paikkaan ja luin sitä bussipysäkillä, ratikkaa odottaessani ja kun muuten sattui sopivasti olemaan aikaa.  

Älä lue seuraavaa tekstiä, jos haluat itse lukea kirjan, koska kirjoitan suoraan enkä kaihda mitään juonipaljastuksia tms. ja ehkä et tekstini luettuasi enää haluakaan lukea kirjaa. Toisaalta saatat kyllä halutakin, todetaksesi itse, olenko oikeassa siinä, mitä kirjoitan.

Kiinnostuin kirjasta sen aiheen vuoksi: nuori tyttö sairastaa leukemiaa. Oma tyttäreni oli 16-vuotias sairastuessaan leukemiaan. Ehkä siksi luin kirjan aika intensiivisesti ja itkeskelin paljon, sillä hoitojen kuvaus toi mieleen liian kipeitä asioita.

Puutun ensin yhteen kohtaan, joka toistuu joissakin kirjan esittelyissä – ei itse kirjassa. Jotkut kirjoittavat, että Tessan isä on ylihuolehtivainen, – jaa-a, minun mielestäni hän ei ole mikään ylihuolehtiva, vaan oikea isä, joka rakastaa tytärtään. Jonkunhan on huolehdittava sairaasta alaikäisestä lapsesta. Kirjan äiti taas on epämääräinen, vastuustaan välittämätön naiseläjä, jonka sentään jossain kirjan vaiheessa annetaan löytää äidinkin ominaisuuksia itsestään.

Kirjassa on jonkinlainen realistisuuden tuntu, koko kirja on läpikotaisin aika ikävää luettavaa, ei vain tytön sairauden takia, vaan sen toivottomuuden takia, joka siinä on rivien välissä. Siinä eletään muka jossain mielikuvituksen tähdittämässä maailmassa, mutta useimmat asiat ovat synkkien värien tahrimia. Adamin äiti potee depressiota – no, hänen annetaan sentään piristyä kirjan loppua kohti. Tämä Adamin äiti suree auto-onnettomuudessa kuollutta miestään. Herää kysymys, eikö Adam yhtään ikävöinyt isäänsä, vai eikö se ollutkaan hänen isänsä? Päähenkilön Tessan paras tyttöystävä Zoey, teini-ikäinen, alkaa odottaa lasta pojalle, joka vain leikittelee tyttöjen kanssa. Aborttiasiaakin käydään läpi. Elämänmakuista vai? Tämän sivuraiteen loppu on kuitenkin kirjassa varsin auvoisa ja antaa Tessallekin voimia sairautensa keskellä.

Kaunista kirjassa on nuorten rakkauden kuvaus. Oikeastaan lähes ainoa kaunis asia kirjassa. Kirjan kieli on kyllä monin paikoin runollista, pidin siitä, mutta en siitä, että kuoleman jälkeinen aika oli kirjan mukaan vain kummitteluajatuksia ja matojen ruoaksi joutumista, tosin hyvin runollisesti ilmaistuna. Ja unet pelkkiä painajaisia.

Mitään syvällisempää kirjassa ei pohdita. Se tukee vain ajattelua "Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme." En välittäisi lukea kirjaa toista kertaa.

• "Jenny Downham on 43-vuotias kahden lapsen yksinhuoltajaäiti. Hänen 22 kielelle käännetty esikoisteoksensa Ennen kuin kuolen on ollut kansainvälinen sensaatio." Otava

Otavan Seven-sarjaa, 2010, lähes 400-sivuinen pokkari. Hintaluokka C.