7.2.2012

Jotain uudesta suomen kieltä koskevasta laista

Ma 6.2.2012

Monikohan on huomannut, että Eduskunta hyväksyi 12. joulukuuta 2011 lain Kotimaisten kielten keskuksesta? Kotus eli Kotimaisten kielten keskus on nyt lainvoimaisesti kotimaisten kielten asialla.
Keskuksen tehtävänä on suomen ja ruotsin kielten huolto, neuvonta ja sanakirjatyö sekä kielenhuoltoon ja sanakirjatyöhön liittyvä tutkimus. Keskuksen tehtävänä on lisäksi koordinoida saamen kielten, viittomakielen ja romanikielen kielten huoltoa.
 Eduskunta hyväksyi myös sivistysvaliokunnan lausumaehdotukset:
1. Eduskunta edellyttää, että hallitus huolehtii kulttuurisen identiteetin perustana olevien suomen ja ruotsin kielten tutkimuksen ja kielenhuollon riittävästä resursoinnista niin, että kansalliskieltemme elinvoimaisuus varmistetaan.
 2. Eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa lainmuutoksen vaikutuksia saamen kielten, romanikielen ja viittomakielten tutkimukseen ja kielenhuoltoon ja tarvittaessa ryhtyy näiden vähemmistökielten säilymistä turvaaviin toimenpiteisiin. Viittomakielen osalta tulee muiden kielipoliittisten toimenpiteiden ja mahdollisen viittomakielilain valmistelun yhteydessä erityisesti tarkastella, ovatko tämän lainsäädännön yhteydessä toteutetut järjestelyt tarkoituksenmukaisia ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin, joilla viittomakielten asema ja kehittäminen voidaan turvata. (katso Kotuksen sivut)
Laki Kotimaisten kielten keskuksesta tuli voimaan 1.1.2012.

 Hieman asenteellinen kuva monin tavoin. Laittaako miettimään? Kuva:ClipArt
Mikä sitten on Kotus? Viralliselta nimeltään se on Kotimaisten kielten keskus ja Institutet för de inhemska språken.
Kotimaisten kielten keskus on opetus- ja
kulttuuriministeriön hallinnonalaan kuuluva virasto.
Se on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen asiantuntijalaitos. Sen toiminnasta säädetään Kotimaisten kielten keskusta koskevassa laissa 1403/2011  
Katso tarkemmin:
Laki Kotimaisten kielten keskuksesta 1403/2011. Katso myös Valtioneuvoston asetus  Kotimaisten kielten keskuksesta (1566/2011)
Mitkä sitten ovat nämä kotimaiset kielet?
Siis rautalangasta vääntäen: Suomi-nimisen maan viralliset kielet! Kielet, joita Suomessa puhutaan. ( Ei siis maahanmuuttajien viime vuosina tänne tuomat kielet.)

– ei siis suomen sukukielet = suomalais-ugrilaiset kielet, joiden puhujia maailmassa on peräti 23 miljoonaa!
– eikä Itämeren suomalaiset kieletkään.

Vain ne kielet, joita siis Suomessa on puhuttu jo kauan: suomi ja suomenruotsi. Näitä kahta kieltä tutkitaan ja huolletaan, kehitetään ja ohjataan.

Tosin kyllä hiukan ihmettelen tuota ruotsin osuutta nykyaikana, mutta ehkä sillä tarkoitetaan ensisijaisesti  Ahvenanmaata. Lisäksi Kotus koordinoi (tarkoittanee jonkinlaista sopusuhtaiseen yhteistyöhön saattamista?) saamen kielten, viittomakielten ja romanikielen lautakuntien työtä.

Mutta puolustaako Kotus suomen kieltä esim. englannin par'aikaa tekemää valloitusta vastaan? Omavastaukseni on, että ei ainakaan vielä kovin selkeästi. Ei ainakaan toistaiseksi, vaikka Kotushan ei sinänsä ole mitenkään uusi virasto. Se on toiminut vuodesta 1976 lähtien.

Kotuksen sivuilta voimme kuitenkin lukea:
Kielen aseman huollosta on kyse, kun tutkitaan ja seurataan kielen kehitystä ja tehtäviä yhteiskunnassa ja pyritään vaikuttamaan kieliyhteisön asenteisiin kielipoliittisilla kannanotoilla. Tavoitteena on tukea sitä, että omaa kieltä käytetään mahdollisimman laajasti eikä siirrytä tärkeillä aloilla jonkin toisen kielen käyttöön. (Lihavointi minun)
Toisin sanoen katsotaan, miten tilanne kehittyy, kun lainsäädäntökin on tullut nyt kuvaan mukaan.

Asioita hoitamaan on asetettu koulutettua väkeä:
"Kotimaisten kielten keskuksen johtajalla tulee olla tohtorin tutkinto, perehtyneisyys
keskuksen toimialaan sekä käytännössä osoitettu johtamistaito ja johtamiskokemus."Kotus
 Katso myös:

Suomen kielen asema vaakalaudalla yliopistoissa

3 kommenttia:

  1. Kiitos kirjoituksesta, Marleena!

    Etsin Kotuksen sivuilta suomen kilen nauhoitearkiston nauhoituksia; isääni Oskari Juvosta haastatteli Matti Punttila keväällä 1963 avokelanauhoille. Minulla on kopiot niistä c-kaseteilla niistä, ja Hannele Forsberg on käyttänyt isän nauhoja kirjassaan Pohjois-Karjalan Murrenäytteitä (KKES 1988). Kotuksella ei näistä ollut mitään tietoa, mutta joitakin muita esimerkin omaisia äänityksiä siellä oli.

    Oikein hyvää tätä viikkoa sinulle.<3

    VastaaPoista
  2. oliskohan ne nauhat yliopiston Suomen kielen laitoksella?

    VastaaPoista
  3. Marleena!

    Juuri suomenkielen nauhoitearkistossa kyseisellä laitoksella. Minulle ne nauhoitti muuan tuttava, joka oli silloin Museovirastossa töissä.

    Mukavaa viikonloppua.<3

    VastaaPoista

Kiitos vierailustasi blogissani, toivottavasti tulet uudelleenkin.
Jätä viesti tai kommentti, ne ilahduttavat aina.

Sähköposti pitää laittaa, jotta linkki toimii, mutta sitä ei näytetä julkisesti.

Valitettavasti anonyyminä ei tähän blogiin voi enää kommentoida. Nimettömät kommentit poistetaan, joten laita kommenttiisi ainakin nimimerkki.

Jos kirjoitat kommentin Nimi/URL-osoite-vaihtoehdolla, aloita URL-linkki http://-alulla, että se toimii!

Nimi/URL-osoite on oikea vaihtoehto esimerkiksi, jos blogisi on muussa palvelussa kuin Bloggerissa.


Kiitos kommentista! Palautetta on kiva saada.