Kyllikki Villan runokirja Ei eilistä, ei huomista - Runoja vuosilta 1964 – 2004 yllätti minut myönteisesti. Olen lukenut aikaisemmin tämän kirjoittajan lokikirjoja, jotka olivat tissutteluineen minulle melkoinen pettymys. Nyt, kun sain tämän kirjan lahjaksi, luin runoja tuntosarvet koholla ja huomasinkin pitäväni niistä.
Kirja sisältää runoja aikaisemmista kokoelmista Ei, ei matkavakuutusta minulle (1976) ja Pitelen kiinni hetkestä kuin kädestä (1978) sekä ennen julkaisemattomia runoja. Kirja on Liken kovakantinen julkaisu vuodelta 2005, 2. painos, 159 sivua. Runoja ehkä parikymmentä vähemmän kuin sivuja. Sisällysluettelossa mainitaan vain ryhmittelyjen otsikot enkä välitä ruveta laskemaan runoja yksitellen. :)
Kansipaperin ja taiton on suunnitellut Eliza Karmasalo.
Runoja on laidasta laitaan, eikä ihme, onhan tähän kirjaan koottu neljänkymmenen vuoden runosato.
Olemme yli seitsemänkymmenen
kertoi tiukka ääni
ja mieheni on hakannut minua nuoresta asti
hän on raaka
ja raiskaaja hän on
moittii kaikesta teettää kaiken käy kimppuun
Kun nainen piti tauon kysyin
miksi ei ole eronnut
Sehän olisi ollut suuri häpeä
hän sanoi
*
Jos pärjäämiseksi
uran ja rahan hankkimisen sijasta
katsotaan terveys ilo ja pitkä ikä
eikö ole syytä
tarkastella sukupuolten tasa-arvoa
aivan uudelta kannalta
*
Virkkaan sanapitsiä
seurassa koko illan
Jonkun puhe on niin ja ei
silmä nurin silmä oikein
ja siitäkin vielä
tarpeen tullen kavennetaan
*
Mutta kuukausipalkka
minulle sanottiin
olisihan se sentään turva
Ei
Minun turvani:
tilapäistyöt vaihtelu rahapulan sietäminen
ne ovat näetkös
turva vakinaista virkaa
työaikaa
ja rutiinia vastaan
*
Muistatko! Muistatko!
huudan äänettömästi
Salaan jää
muistatko aivan toisin
*
Minkä mielen roudan
minussa sulatitkaan
ymmärtämällä vain
*Kyllikki Villan runot avasivat minulle toisenlaisen ihmisen kuin ne vanhan rouvan lokikirjat. Ihmettelen, miksi hän ei kirjoittanut runoja myös lokikirjoissaan, joissa muistikuvieni mukaan ei ollut oikeastaan mitään kiinostavaa. ;) Pitäisi varmaan lukea se viimeinenkin postuumisti julkaistu lokikirja ja tarkistaa, onko se mielestäni aikaisempia parempi.
Niin erilailla me voimme muistaa lukemamme! Lokikirjoista en muista mitään tissuttelua, jota varmaan esiintyikin, sen sijaan muistan mielenkiintoisia kuvauksia elämästä rahtilaivalla, poikkeamisista rahtisatamissa, kirjoittamisesta, muisteluita omasta elämästä jne. Nämä runot vaikuttavat mielenkiintoisilta myös.
VastaaPoistaSirkka, varmaan luemme kirjoja eri aikoina erilaisin odotuksin ja näemmehän me ihmiset asiat usein sangen erilaillakin!
VastaaPoistaMinua vain nissä lokikirjoissa järkytti se jokailtainen juominen ennen nukkumaan menoa!