Lauantai 19.3.2011
Tätä kirjaa lukiessa mieleen tulee eittämättä kysymys:
MIKÄ ON KIRJAN IKÄ? MIllainen on kirjan elinkaari? Milloin yksittäinen kirja on tiensä päässä? Kun kirja on pakkoloppuunmyyty, niin eikö sitä kukaan enää pahemmin kaipaa?
Joskus todella ihmetyttää, kun ei löydä kirjakaupasta kirjaa, joka on ilmestynyt joskus pari kolme vuotta sitten ja sanotaan, että se on loppuunmyyty. Siis myyty loppuun poistokirjojen myynnissä, alessa tms. Eli kirjakaupoista saa vain noin vuoden pari myynnissä olevia kirjoja, sitä vanhempia kirjoja on etsittävä antikvariaateista, divareista tai kirpputoreilta. Tai tuttavien kirjahyllyistä. :)
Tämä käsiini jollain tavalla joutunut kirja,
Lastenkirja aikansa kuvastimena on Helsingin kaupungin kirjaston, Kannelmäen kirjaston poistokirjoja, enkä muista, miten ja milloin se on minulle tullut. Ihmettelen myös kirjastojen poistomyyntejä. Mutta ehkä tilanpuutteen vuoksi myydään pois paitsi kuluneet ja rikkimenneet kirjat myös kirjat, joita ei ole ihmeemmin lainailtu.
Kirjan nimestä sanoisin, että se ei ole paras mahdollinen. Tuollainen nimi on liian tieteellinen, ei lainkaan "myyvä".
Retki lapsuuden kirjamaailmoihin tai jotain muuta vastaavaa olisi voinut olla parempi. Ja vasta kirjan alaotsikkona tuo Lastenkirja aikansa kuvastimena, joka kieliasultaan on aika vanhahtava ja kuvastin-sana täysin loppuunkulutettu.
Tämä kirja on varmaan niitä, joita ei ole pahemmin lainailtu, sillä ulkoasunsa puolesta voisi jopa väittää, ettei sitä ole luettu lainkaan, niin siisti ja hyväkuntoinen se on. Kuin suoraan kaupanhyllyltä voisi sanoa, jos kirjaston leimoja ja tarroja ja kansien muovitusta ei olisi. Sitä parempi minulle, sillä pidän siisteistä kirjoista. Kulumatkaan eivät haittaa, jos kirja ei ole likainen. Tässä kirjassa ei ole mitään ulkoista vikaa eikä sisäistäkään.
Pikkukirjaan, noin 90-sivuiseen ei paljon mahdu, mutta aivan riittävästi kuitenkin jokaisesta kymmenestä kirjasta, jotka esitellään. Mukana on kivasti historiaa, sillä kuvituksena on hauskasti vanhoja mustavalkoisia valokuvia käsiteltyjen kirjojen ilmestymisajalta: lapsia ja aikuisia, kyseisen ajan seteleitä ja kahvipaketeistakin löytyneitä keräilykuvia ynnä muuta. Nostalgiaa aikuiselle ja ajankuvaa lapsille.
Kirja itsessään on suunnattu 9–13 vuotiaille lukijoille. Kyllä uskoisin aikuisenkin mielellään selailevan tätä kirjaa ja muistelevan lapsuutensa kirjoja. Monia kirjoja tässä ei olla esitelty, vain yksi kirja per vuosikymmen. Minun lapsuuteeni kuuluneita kirjoja mukana oli vain yksi, nimittäin Oiva Paloheimon Tirlittan.
Tämä on hyvä kirja jokaiselle pienelle lukutoukalle. Lapsi saa hieman tietoa eri kirjojen ajankohtaan kuuluneista asioista. Peruskoulun äidinkielen opettajan käsikirjastoon tämän liittäisin auliisti, mutta miksei tämä kävisi myös vanhemmille, jotka haluavat lastensa oppivan lukemaan vähitellen kirjallisuutta laajemminkin kuin vain juuri muodissa olevia mainostettuja uutuuksia. Lasten kanssa työskentelevien työkalupakkiin tämä on hyvä sijoitus. Ainakin minut se innosti miettimään, mitähän muitakin hyviä lastenkirjoja on noina eri vuosikymmeninä ilmestynyt! Jokaiselle aikuiselle tekee hyvää kurkistaa joskus lastenkirjojen maailmaan.
Erityisesti pidin kirjan kuvituksesta.
Suojala, Marja (toimittaja), Volotinen, Teresia (toimittaja):
Lastenkirja aikansa kuvastimena
Kustantaja: BTJ-Avain
Painovuosi: 2005
Nidottu, kovakantinen, 88 sivua
ISBN: 9516925979
Loppuunmyyty
Kirjassa käsitellään kymmenen lasten kirjaa seuraavilta kirjoittajilta: Anni Swan, Jalmari Finne, Jalmari Sauli, Arvily (Arvid Lydecken), Aili Konttinen, Oiva Paloheimo, Uolevi Nojonen, Marita Lindquist, Hannele Huovi, Tuula Kallioniemi.
WSOY 1901: Anni Swan, Satuja lapsille luettavaksi (Anni Swanin sadut, 16. p. 1999)
– kuvittajina Venny Soldan-Brofeldt aluksi, myöhemmissä painoksissa Rudolf Koivu ja Martta Wendelin
Otava 1918: Jalmari Finne: Kiljusen herrasväki partiolaisina (10. p. 1980)
– kuvitus R. Rindell, josta en löytänyt mitään tietoja netistä
Otava 1927: Jalmari Sauli: Amiraali Spoofin rumpalipoika (4. p. 1984) Poikien seikkailukirjasto 8
Otava 1939. Arvily, Lumipyry Afrikassa ym. runosatuja lapsille (Lumipyry Afrikassa, Valikoima saturunoja 1958) – kuvittajina Poika Vesanto, Emil Cedercreutz, Martta Wendelin, Eeli Jaatinen ym.
WSOY 1968: Uolevi Nojonen, Sigmund Freudin kaamea flunssa (2. p. 1975) Tammi 1988: Hannele Huovi, Taivaanpojan verkko: värisatuja (2. p. 2002)
– kuvittanut Kristiina Louhi
Otava 1994: Tuula Kallioniemi, Suoraa toimintaa, Tossavaiset! (2. p. 2002)
Kuva- ja äänilinkkejä:
Oiva Paloheimo ja Tirlittan Elävässä arkistossa (Oiva Paloheimon haastattelu 10.1.1956)
Pyhä Yrjö julistettiin keskiajalla Katalonian suojeluspyhimykseksi ja huhtikuun 23:nnesta tuli pyhimyksen juhlapäivä. Pyhän Yrjön päivää on juhlittu laajasti Kataloniassa ja muualla Euroopassa keskiajalta lähtien.
Nykyisin vietettävän Kirjan ja ruusun päivän alkuperä on vuodessa 1926, jolloin huhtikuun 23. valittiin barcelonalaisen kirjakauppiaan idean mukaan kirjojen ja ruusujen päiväksi. 
