Kuva: Clip ArtMaanantai 3. tammikuuta 2011
Opiskeluajoilta mieleeni on jäänyt proffa, joka käytti solkenaan sivistyssanoja.
Koulunpenkiltä yliopiston luentosaliin siirtyminen ei ollut vaikeaa siinä mielessä, että kummassakin paikassa kysyttiin enemmän istumalihaksia kuin aivolihaksia. Passiivista kuuntelua oli yliopistolla kuitenkin enemmän, proffat harvoin kysyivät meiltä opiskelijoilta mitään, paitsi luentojen lopulla kirjallisesti.
Vain yhden proffan luennoilla piti hieman pinnistellä, – hänen, joka ryyditti puheensa lähes jokaisen lauseen vähintään yhdellä sivistyssanalla –, että sai monet oudot sanat oikeassa kirjoitusasussaan muistiin, varsinkin silloin kun sanan merkitys oli tuntematon. Vähitellen tuon papparaisen tyyliin tottui ja sivistyssanojen merkityksen oppi arvaamaan asiayhteydestä ainakin osittain.
Mainio sana tuo implisiittinen, se sisältää runsain määrin myös jokaisen kirjallisuuden harrastajan tarvitsemia valmiuksia.
Wikipedia: "Implisiittinen tarkoittaa johonkin sisältyvää tai siitä pääteltävissä olevaa, toisin sanoen julkilausumatonta, mutta asiayhteydestä pääteltävissä olevaa asiaa. Esimerkiksi kirjoittamaton sääntö tai hiljainen sopimus on niin sanottu implisiittinen sopimus.
Implisiittisen vastakohta on eksplisiittinen. Implisiittisestä voidaan johtaa sana implisoida, eli implikoida.
Esimerkiksi itävaltalais-englantilaisen filosofin, Wittgensteinin, voidaan katsoa implisiittisesti kritisoineen varhaisen kautensa Tractatus logico-philosophicus -teoksen teoriaa asiasta, mitä ei voida sanoin ilmaista. (Lähde: G.H. von Wright, Logiikka, Filosofia ja Kieli)"
Tässä haluan myös tuoda esiin ajatukseni siitä, että jokainen kirjaesittely, -arvostelu, -arvio on tietyssä määrin fiktiota, uutta tarinaa tarinoista, kuten todistajien lausunnot ovat näkökulmia näkemästään tapahtumasta.
Tai subjektiivista fiktiota;-)
VastaaPoistaMutta minä jatkan aina siitä näin: Jokainen kirja-arvostelu on subjektiivinen, mutta se ei ole sen tähden yhtään sen huonompi tai parempi kuin jonkun toisen henkilökohtainen mielipide kirjasta.
Minussa on varmaan jokin vika, mutta pyrin jossain määrin välttämään sivistyssanoja, jos voin korvata sen vastaavalla muulla, jolla yhtä kattava tunnettavuus. Joskus arkikielen sana ei kata samoin tai ei anna samaa painotusta.
Aivan, Leena, olen samaa mieltä. Jokainen maailmassa kirjoitettu kirjakin on subjektiivinen, vaikka mielipiteet siitäkin, onko kirjaa katsottava tekijästään irrallisena vai tekijänsä kautta, vaihtelevat sekä kriitikoiden mielestä että jopa eri aikakausina.
VastaaPoista