19.3.2011

Lastenkirja aikansa kuvastimena


Lauantai 19.3.2011

Tätä kirjaa lukiessa mieleen tulee eittämättä kysymys:
MIKÄ ON KIRJAN IKÄ? MIllainen on kirjan elinkaari? Milloin yksittäinen kirja on tiensä päässä? Kun kirja on pakkoloppuunmyyty, niin eikö sitä kukaan enää pahemmin kaipaa?
Joskus todella ihmetyttää, kun ei löydä kirjakaupasta kirjaa, joka on ilmestynyt joskus pari kolme vuotta sitten ja sanotaan, että se on loppuunmyyty. Siis myyty loppuun poistokirjojen myynnissä, alessa tms. Eli kirjakaupoista saa vain noin vuoden pari myynnissä olevia kirjoja, sitä vanhempia kirjoja on etsittävä antikvariaateista, divareista tai kirpputoreilta. Tai tuttavien kirjahyllyistä. :)

Tämä käsiini jollain tavalla joutunut kirja, Lastenkirja aikansa kuvastimena on Helsingin kaupungin kirjaston, Kannelmäen kirjaston poistokirjoja, enkä muista, miten ja milloin se on minulle tullut. Ihmettelen myös kirjastojen poistomyyntejä. Mutta ehkä tilanpuutteen vuoksi myydään pois paitsi kuluneet ja rikkimenneet kirjat myös kirjat, joita ei ole ihmeemmin lainailtu.

Kirjan nimestä sanoisin, että se ei ole paras mahdollinen. Tuollainen nimi on liian tieteellinen, ei lainkaan "myyvä".  Retki lapsuuden kirjamaailmoihin tai jotain muuta vastaavaa olisi voinut olla parempi. Ja vasta kirjan alaotsikkona tuo Lastenkirja aikansa kuvastimena, joka kieliasultaan on aika vanhahtava ja kuvastin-sana täysin loppuunkulutettu.

Tämä kirja on varmaan niitä, joita ei ole pahemmin lainailtu, sillä ulkoasunsa puolesta voisi jopa väittää, ettei sitä ole luettu lainkaan, niin siisti ja hyväkuntoinen se on. Kuin suoraan kaupanhyllyltä voisi sanoa, jos kirjaston leimoja ja tarroja ja kansien muovitusta ei olisi. Sitä parempi minulle, sillä pidän siisteistä kirjoista. Kulumatkaan eivät haittaa, jos kirja ei ole likainen. Tässä kirjassa ei ole mitään ulkoista vikaa eikä sisäistäkään.


Pikkukirjaan, noin 90-sivuiseen ei paljon mahdu, mutta aivan riittävästi kuitenkin jokaisesta kymmenestä kirjasta, jotka esitellään. Mukana on kivasti historiaa, sillä kuvituksena on hauskasti vanhoja mustavalkoisia valokuvia käsiteltyjen kirjojen ilmestymisajalta: lapsia ja aikuisia, kyseisen ajan seteleitä ja kahvipaketeistakin löytyneitä keräilykuvia ynnä muuta. Nostalgiaa aikuiselle ja ajankuvaa lapsille.

Kirja itsessään on suunnattu 9–13 vuotiaille lukijoille. Kyllä uskoisin aikuisenkin mielellään selailevan tätä kirjaa ja muistelevan lapsuutensa kirjoja. Monia kirjoja tässä ei olla esitelty, vain yksi kirja per vuosikymmen. Minun lapsuuteeni kuuluneita kirjoja mukana oli vain yksi, nimittäin Oiva Paloheimon Tirlittan.

Tämä on hyvä kirja jokaiselle pienelle lukutoukalle. Lapsi saa hieman tietoa eri kirjojen ajankohtaan kuuluneista asioista. Peruskoulun äidinkielen opettajan käsikirjastoon tämän liittäisin auliisti, mutta miksei tämä kävisi myös vanhemmille, jotka haluavat lastensa oppivan lukemaan vähitellen kirjallisuutta laajemminkin kuin vain juuri muodissa olevia mainostettuja uutuuksia. Lasten kanssa työskentelevien työkalupakkiin tämä on hyvä sijoitus. Ainakin minut se innosti miettimään, mitähän muitakin hyviä lastenkirjoja on noina eri vuosikymmeninä ilmestynyt! Jokaiselle aikuiselle tekee hyvää kurkistaa joskus lastenkirjojen maailmaan.

Erityisesti pidin kirjan kuvituksesta.


Suojala, Marja (toimittaja), Volotinen, Teresia (toimittaja): 
Lastenkirja aikansa kuvastimena
Kustantaja: BTJ-Avain
Painovuosi: 2005 
Nidottu, kovakantinen, 88 sivua
ISBN: 9516925979
Loppuunmyyty

Kirjassa käsitellään kymmenen lasten kirjaa seuraavilta kirjoittajilta: Anni Swan, Jalmari Finne, Jalmari Sauli, Arvily (Arvid Lydecken), Aili Konttinen, Oiva Paloheimo, Uolevi Nojonen, Marita Lindquist, Hannele Huovi, Tuula Kallioniemi.


WSOY 1901: Anni SwanSatuja lapsille luettavaksi (Anni Swanin sadut, 16. p. 1999)
– kuvittajina Venny Soldan-Brofeldt aluksi, myöhemmissä painoksissa Rudolf Koivu ja Martta Wendelin
Otava 1918: 
Jalmari FinneKiljusen herrasväki partiolaisina (10. p. 1980)
– kuvitus R. Rindell, josta en löytänyt mitään tietoja netistä
Otava 1927: Jalmari SauliAmiraali Spoofin rumpalipoika (4. p. 1984) Poikien seikkailukirjasto 8
Otava 1939. Arvily, Lumipyry Afrikassa ym. runosatuja lapsille (Lumipyry Afrikassa, Valikoima saturunoja 1958) – kuvittajina Poika Vesanto, Emil Cedercreutz, Martta Wendelin, Eeli Jaatinen ym.


WSOY 1947: Aili KonttinenInkeri palasi Ruotsista (3. p. 1964) (Katso myös: Aili Konttinen)
Saatavana myös äänikirjana
WSOY 1953: Oiva Paloheimo,Tirlittan. Orpotyttö ihmisten ihmemaassa (16. p. 2004)
– kuvitus Rolf Sandquist 



WSOY 1968: Uolevi NojonenSigmund Freudin kaamea flunssa (2. p. 1975) 
WSOY 1975: Marita LindquistTuuti ja punaiset kengät 
– suomentanut Tuula Ikonen, kuvitus Ilon Wikland
Tammi 1988: Hannele HuoviTaivaanpojan verkko: värisatuja (2. p. 2002)
– kuvittanut Kristiina Louhi  

Otava 1994: Tuula KallioniemiSuoraa toimintaa, Tossavaiset! (2. p. 2002)
Kuva- ja äänilinkkejä: 

Oiva Paloheimo ja Tirlittan Elävässä arkistossa (Oiva Paloheimon haastattelu 10.1.1956)

Muistikuvia Anni Swanista Elävässä arkistossa

8 kommenttia:

  1. Hei Marja-Leena
    Olen samaa mieltä Joskus aikuisenakin mukava sukeltaa lastenkirjojen maailmaan.
    Ja Oiva Paloheimon Tirlittan on tuttu lapsuudesta. Samoin Anni Swanin ihanat sadut.
    Tirlittan on hyvä myös televisionäytelmänä.

    VastaaPoista
  2. Nämä ovat lastenkirjallisuuden klassikkoja, jotka eivät katso lukijansa ikää. Osa tosin on sellaisia, ettei nykylapsi välttämättä innostu ilman aikuista kirjasta.

    On hienoa, että nostit lastenkirjallisuuden esiin. Se on tärkeä osa kotimaista kirjallisuuttamme ja usein itse asiassa ollut edellä aikuisten proosaa. Esimerkiksi maahanmuuttajuutta käsiteltiin ensin lastenkirjallisuudessa ja vasta viime aikoina aikuisten proosassa.

    Meillä on monia taiturikirjoittajia nykykirjoittajissa. Nostan heille hattua! Juuri siksi, että he kirjoittavat lapsille ja meille lapsenmielisille. :)

    On muute totta, että erityisesti lastenkirjallisuudessa painokset ovat todella pieniä. Hyvin usein käykin niin, että ellei kirjaa osta hetimmiten, jää ilman kokonaan. Kustantamot kun ottavat uusintapainoksia varsin nihkeästi. Se on sääli. Moni kirja kestäisi kyllä aikaa...

    VastaaPoista
  3. Lastenkirjat on ihania, joskus minäkin sukellan yhä niihin maailmoihin, kun hyvä kirja tulee vastaan.
    Tirlittan on tuttu lapsuudesta, ihana Tirlittan joka soitti okariinoa.

    Pikku prinssikin on kiva, ja siinä on viisaita asioita :)

    VastaaPoista
  4. Jukka-Pekka Hätälä: Minulle tuo Tirlittan-kirja oli lapsuudessani hyvin merkittävä ja paljon muistan vieläkin siitä. Televisio-näytelmää en ole nähnyt.

    VastaaPoista
  5. Valkoinen kirahvi, lastenkirjoja julkaistiin tässä takavuosia eli 1980-luvulla tavallista enemmän. Sitten tulivat 1990-luvun lamavuodet ja julkaisuja tuli vähemmän. Taidetaan nytkin olla lamassa, koska lastenkirjoja ei paljonkaan ilmesty. Joskus 2000-luvun alkuvuosina lastenkirjoja yritettiin taas nostaa esiin. Kuinkahan käy nyt tänä vuonna...

    VastaaPoista
  6. seijastiina, minä olen tutustunut Pikkuprinssiin vasta aikuisena. Tein mm. yhteen nukketeatteriesitykseen nuket.

    VastaaPoista
  7. Tirlittan hyppäs kanavaan, Tirlittan upposi. Tirlittan nousi pinnalle, Tirlittan hengitti... Kirja oli kyllä ihmeellinen vielä 70-luvullakin... Mitähän muuta silloin luettiinkaan? Meillä luettiin Pupu Tupunaa, Jasonia, Teemu-kirjoja.

    VastaaPoista
  8. Joanna, Tirlittanissa on varmaan vieläkin vetovoimaa. Pitäisi kysyä joltain lapselta. Koulukirjastoissa en ole sitä milloinkaan nähnyt, mutta ehkä se on ollut lainassa. Tosin epäilen, että sitä ei ole siellä ollutkaan. :)

    VastaaPoista

Kiitos vierailustasi blogissani, toivottavasti tulet uudelleenkin.
Jätä viesti tai kommentti, ne ilahduttavat aina.

Sähköposti pitää laittaa, jotta linkki toimii, mutta sitä ei näytetä julkisesti.

Valitettavasti anonyyminä ei tähän blogiin voi enää kommentoida. Nimettömät kommentit poistetaan, joten laita kommenttiisi ainakin nimimerkki.

Jos kirjoitat kommentin Nimi/URL-osoite-vaihtoehdolla, aloita URL-linkki http://-alulla, että se toimii!

Nimi/URL-osoite on oikea vaihtoehto esimerkiksi, jos blogisi on muussa palvelussa kuin Bloggerissa.


Kiitos kommentista! Palautetta on kiva saada.