 |
Kannen tekijästä en
löytänyt mainintaa. |
Tiistai 22. helmikuuta 2011
Esikoiskirjailijalla on yleensä valtavasti unelmia. Niin on selvästi myös Henna Helmi Heinosella. Sitä ei tarvitse välttämättä käydä lukemassa hänen blogeistaan:
Henna Helmi Heinonen,
Henna Helmi Heinonen (Iltalehdessä) ja
Minusta tulee kirjailija.
Ei ole oikein murskata kenenkään unelmia, ei itseään kovasti tyrkyllä pitävän aloittelevan kirjoittajan sen enempää kuin kenenkään muunkaan.
 |
Kansipaperin lieve.
Klikkaa kuvaa,
pystyt ehkä
lukemaan tekstin. |
Sain tämän Arktisen Banaanin julkaiseman kirjan Heinosen blogin kautta, joten koin jonkinlaisena velvollisuutena lukea myös kirjan ja esitellä sen täällä. En nyt kuitenkaan kirjoita tässä tuosta kirjasta mitenkään pakosta. Kiitos kirjasta ja luottamuksesta lukea ja kommentoida blogissani kirjaa!
Henna Helmi Heinosen Veljen vaimo julkaistiin tämän kuun alussa. Kirjoittaja itse on jo ehtinyt olla esillä monessa paikassa televisiossa ja lehdissä. Ehkä hän on saanut kokea jo jonkin verran julkisuudenkin kiroja, julkisuuden, johon hän on kovasti ollut tyrkyllä, jopa ilmiöksi asti kuten jossain on mainittu.
Ensin hyvät asiat kuten yleensä korrektina tapana on: Tämä nuori nainen osaa selvästi kirjoittaa. Paikoin kynän jälki on suorastaan mestarillista.
Kirjan henkilöt kuvataan selkeästi joskin osin pinnallisesti. Tarina sujuu jouheasti. Asioissa edetään loogisesti. Kirjoitustyyli on perinteinen.
Asiat joihin kiinnitin huomiota olivat ensinnäkin kirjan pituus: 337 sivua, josta olisi helposti voinut poistaa 100 sivua, jolloin kirjan lukeminen ei olisi tuntunut niin takkuiselta. Esimerkiksi sivukaupalla jonkin miehen katumien paneskelujen esittelyä olisi voinut reippaasti lyhentää. Hajanaista kokonaisuutta tiivistäminen olisi varmasti vienyt parempaan suuntaan. Päähenkilön Marjan henkilökuva ei vakuuta. Ilmeisesti kirjoittaja on valinnut päähenkilön opiskelun sangen heppoisin tiedoin. Tiedän, mitä kaikkea arkkitehdiksi opiskeleminen sisältää. Päähenkilö kyllä kuvataan sangen avuttomaksi ja heikkotahtoiseksi, mutta silti luonnekuva on kovin ohut.
Kirjan alussa kikkaillaan ehkä hieman liian kanssa verbeillä ja adjektiiveja voisi tiputtaa pois sieltä täältä. Hautajaisiin liittyvässä osassa on paljon kypsää ja laadukasta pohdintaa.
Jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa kirjaa. Ehkä siinä kirjoittaja ryhtyy jo kuvaamaan enemmän yläpään kuin alapään kuljettamia ihmisiä.
En ota kantaa siihen, keille kirja on muka suunnattu. Mielestäni hyvä kirja pitäisi olla kirjoitettu niin, että se sopii kenelle tahansa. Yleensähän monet kirjoittavat itselleen. Jos itse pitää kirjastaan, ehkä muutkin pitävät.
Lisäys: Arvostelemaan pystyy kuka vain, kirjoittajia on harvemmassa.
